Me asutaan remonttihullussa rivitalossa. Menee hermo.
Muutettiin vuosi sitten rivitaloon kerrostalosta. Luultiin, että voidaan nauttia omasta pihasta ja rauhallisesta lähiöstä.
Vuoden aikana ei olla oltu kuin kaksi kertaa omalla pihalla. Syy: taloyhtiössä on jatkuvasti joku remontti menossa. Katto uusittiin, rappausta korjailtiin, viheralueita siistittiin, ikkunat vaihdettu, aitaa korjattu. Ihan koko ajan jotain ja jatkuvasti joku remppamies soittamassa ovikelloa.
Olen kotiäiti ja meillä on nyt 3 alle 4v lasta (nuorin syntyi jouluna). Olen aivan hermorauniona, kun päiväuniaika on aina kamalaa poraamista tai ovien pimpottelua. Tiedän kyllä näistä remonteista, ei ne yllätyksenä tule, mutta en käsitä, miksi kauimmaisen naapurin piha-aidan korjaamisen pitäisi häiritä meitä. Miksi nämä remppamiehet tulevat aina kamalalla rytinällä soittamaan ovikelloa juuri päiväuniaikaan ja kysyvät jotain täysin epäoleellista, kuten tiedänkö missä on joku taloyhtiön varaston avain tai jotain.
Muutenkin hektinen elämänvaihe, niin PIENESTI ottaa päähän, ettei kukaan lapsista ole tänään nukkunut päiväunia, kun oven takana hakataan seinää. Koska joku räystäs roikkuu.
Tutulta kuulostaa. Meillä lisäksi taloyhtiön yhteisten remppojen lisäksi lähes kaikki naapurit tuntuvat olevan sisustusfriikkejä. Keittiötä, kylppäriä ja saunaa rempataan aina jossakin asunnossa, pihaan asetellaan laattoja, rakennetaan jotakin. Aina kuuluu jostakin koputtamista, naulaamisesta, sahaamista, leikkaamista, rytinää ja ryminää. Sellainen tylsä sirkkeli on ehdottomasti pahin ja kovin ääni ikinä. Olisi kiva istua terassilla ja kuunnella luonnon ääniä. Mutta milloin niitä kuulisi kaiken melun alta?
Sen pienen hetken kun on hiljaista, alkaa jonkun naapurin trampoliinilla (yhdellä monista) armoton lasten hyppiminen ja siitä kuuluva natiseva räminä: remppaajat pitävät taukoa ja vahtivat lastensa pomppimista.