Kuinka yleistä on että teinitytär ja äiti riitelevät jatkuvasti?

Mulla pikkuveli 14v tappelee sekä isän että äidin kanssa. Polttaa salaa tupakkaa ja juo alkoholia. Oli vatsahuuhtelussa.

Todella yleistä. Menee ohi ajan kanssa. Kuuluu teini-ikään.

Minusta se on äidin vika, koska teini ei voi raivoaivoilleen yhtään mitään, hankala äiti vaan triggeröi teiniä lisää tai tukahduttaa. Paitsi jos on teini jolla olisi joku häiriötila, mutta se olisi näkynyt jo lapsena. Tai alkoholi jne. Aikuisen pitää osata käyttäytyä kuin aikuinen jolla on ymmärrystä ja huumoria, eikä olla itse teini.

On kai se aika yleistä, murrosikään jossain määrin jopa kuuluvaa. Meillä pojat tappeli isän kanssa, ei äidin. 

Ja lähinnä veljeni ja isä sitä tappelua/vänkytystä/riitelyä enimmäkseen harrasti, äiti ei riidellyt tyttäriensä eikä poikiensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on äidin vika, koska teini ei voi raivoaivoilleen yhtään mitään, hankala äiti vaan triggeröi teiniä lisää tai tukahduttaa. Paitsi jos on teini jolla olisi joku häiriötila, mutta se olisi näkynyt jo lapsena. Tai alkoholi jne. Aikuisen pitää osata käyttäytyä kuin aikuinen jolla on ymmärrystä ja huumoria, eikä olla itse teini.

Tätä mun äitikin aina sanoi isälle jos se tappeli teini-ikäisten lastensa kanssa, että muista ettet sinä ole lapsi vaan niiden isä.

-4

Todella yleistä ja kun tyttäret ovat aikuisia, ovat mahdollisimman vähän tekemisissä äitinsä kanssa, koska äiti ei ymmärtänyt heitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on äidin vika, koska teini ei voi raivoaivoilleen yhtään mitään, hankala äiti vaan triggeröi teiniä lisää tai tukahduttaa. Paitsi jos on teini jolla olisi joku häiriötila, mutta se olisi näkynyt jo lapsena. Tai alkoholi jne. Aikuisen pitää osata käyttäytyä kuin aikuinen jolla on ymmärrystä ja huumoria, eikä olla itse teini.

Eihän se äiti siinä mitään tappele, vaan hän asettaa rajoja ja sääntöjä, joita vastaan se tytär kapinoi. Meilläkin esikoinen olisi halunnut muuttaa Koreaan iskelmälaulajaksi 14-vuotiaana, enkä päästänyt. Ja olin sitten ihan kamala kalkkis.

Minä tappelin todella paljon äitini kanssa silloin, kun olin teini. Isäni kanssa harvoin. Olin hankala teini, myönnän sen. Lisäksi olemme äitini kanssa monellakin tapaa todella samanlaisia ihmisiä, toisaalta ihan erilaisia. Nykyään tappelemme huomattavasti vähemmän, mutta herkemmin otan edelleen äidin kanssa yhteen kuin isän. Oli teinivuodet, mutta tämä on ainakin meidän kohdallamme myös luonnekysymys.

Eiköhän se ole ihan sääntö.

Riippuu varmaan millaisia riitoja, mutta mullakin oli teininä aika paljon perus riitoja kotitöistä, kotiintuloajoista, arvosanoista jne. tavallisista teinien aiheista. Vanhemmat tietenkin ihan kakkoja kun eivät suostu vaikka kaikkien muidenkin äidit ja isät. Tuttua kaikille, ellei ole sitten ylikiltti lapsi kyseessä.

Äitinä ole ollut tiukimmalla pojan kanssa, kun tyttöjen kanssa ei ole ollut samanlaista. Tytöt ovat käyttäyneet hyvin, vaikka olisivat olleet ärsyyntyneitä. Poika sitä vastoin kertoi mielipiteensä turhan suodattamatta. Ja jotenkin kummasti se sääntöjen määrittely on jäänyt minulle äitinä enemmän kuin miehelleni isänä kaikkien lasten kohdalla.

Emme riidelleet lastemme kanssa.  Jos huomauttamista oli, se tehtiin keskustellen, kummallakin puolella oli tilaisuutensa näkemystensä esittämiseen.

Nyt on hauska nähdä, kuinka sama perinne jatkuu lapsillamme omien lastensa kanssa. Aivan yhtä paljon lapsemme tarvitsevat nyt itsehillintää kuin me heidän kanssaan aikoinaan:)

Kerran olin läsnä, kun lapsellamme  tilanne meinasi eskaloitua omiensa kanssa. Totesin hänelle, että kuvio vaikuttaa hyvin tutulta...

Näin se menee, sukupolvi toisensa jälkeen kamppailee samanlaisten asioiden kanssa, vaikka maailma ympärillä muuttuisi kuinka paljon.

Minulla on 16-vuotias tytär enkä osaa edes kuvitella, että me riitelisimme jostain! Tosin pätee 14-vuotiaaseen poikaan ihan yhtä hyvin.