Mitä naisille kelpaamattomana miehenä voisi ottaa elämänsisällöksi, jotta voisi unohtaa naiset ja lopettaa katkeruuden?

Näin se on. Hanki itsellesi kehittäviä harrastuksia.

Ala vaikka käymään punttisalilla.

Ota karatetunteja.

Ala opiskella kieliä.

Hanki itsellesi muita intohimonkohteita.

Jokainen, nainen sekä mies, viehättyy ihmisestä jolla on intohimoinen elämänasenne.

kukaan ei halua "pelastajaksi".

He jotka etsivät "oman elämänsä uhreja" "pelastettavaksi", ovat yleensä luonnehäiriöisiä: he ovat hyvin rikkinäisiä itsekin ja haluavat valtaa suhteessa.

Mulla auttoi uskoon tulo, mutta ei sitä voi kenellekään tuputtaa. Kyllähän mullekin sitä tuputettiin vuosikymmeniä, mikä sai mut vain inhoamaan koko aihetta. Aloin kuitenkin kiinnostua hengellisistä asioista luonnostani siinä kohtaa kun olin siihen riittävän valmis ja uskoontulo tapahtui tavallaan puolivahingossa. Nykyäänhän moni hakee henkisyyttä myös new age piireistä. Itse en tietenkään näe sitä turvallisena tienä löytää oma henkisyytensä, mutta en lähde tuomitsemaan ketään koska "vain jumala tuomitsee". 

Mutta pointtini on siinä, että on hedelmällisempää keskittyä henkisiin ja hengellisiin asioihin kuin tekovärkkien kanssa runkkaamiseen ja pornoon, joista jää lopulta vain tyhjä ja vihainen olo. Siitä taitaa olla tutkimustietoakin. 

Valitse henkinen tie, ala tutkia mennyttä elämääsi, psykologiasta toimintamallejasi ja sisintäsi.

Sali, hanki lihaksia, sitten tinderiin hyviä sixpäkki kuvia niin saat varmasti naista. Ei kannata oikeesti uskoa naisia, jotka selittää, että niitä ei kiinnosta lihakset, kyllä niitä kiinnostaa.

Tee paljon töitä ja urheile 5 kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi vaikka joku harrastus, herättääkö mikään intohimoja? Urheilu; musiikki tai joku muu taide; retkeily, metsästys, kalastus; videopelit; opiskelu vapaa-ajalla, vaikka vieraat kielet tai koodaaminen? Tai mikä tahansa nyt tuntuukaan omalta jutulta.

Minustakin tuo on järkevin ratkaisu. Kehittää itseään ja keskittyy kunnolla semmoiseen harrastukseen mistä on aidosti kiinnostunut. Esimerkiksi rock- ja popmusiikkia voi kuunnella useiden vuosikymmenten ajalta, keräillä LP- ja CD-levyjä, lukea muusikoiden ja bändien elämäkertoja taustojen selvittämiseksi jne. Samoin voi kehittää omia käytännön taitojaan vaikkapa ruuanlaitossa ja muissa arkisissa askareissa kuten opettelee korjaamaan monenlaisia pikkujuttuja. Lisäksi kannattaa pitää itsensä hyvässä kunnossa jonkin säännöllisen urheilulajin ja hyötyliikunnan avulla. Henkistä vireyttä voi pitää myös yllä lukemalla kaikenlaista ja seuraamalla ajankohtaisia asioista.

Ura ja opiskelu. Itse teen työn ohessa toista maisteria eikä kauheasti tarvitse miettiä miten ajan käyttää.

Voisit hankkia sisältöä elämään ulisemalla kurjaa kohtaloasi ja vuodattaa katkeruuttasi vaikkapa vauvapalstalla! Eikä ku Joo, sähän taidatkin jo tehdä sitä.... Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Eiköhän tuo riipu mielenkiinnon kohteista. Jotkuthan tuossa ovat kuulemma ainakin jotenkin onnistuneet.

Tuskinpa sitä naisettomuuttaan voi koskaan kokonaan sivuuttaa vaikka mitä tekisi, ehkä sitä "tuskaa" voi kuitenkin lieventää. Itse keskitän melkein kaiken vapaa-aikani harrastuksiin, tiedän että suurimmassa osassa harrastuksiani en tule olemaan kovinkaan hyvä, mutta kunhan itseäni edes jokseenkin tyydyttää niin hieno juttu. Otan harrastuksissani aina jonkun tietyn tavoitteen jota kohti tähtään, ja onnistuttuani nostan tavoitetta. Aika normaaleja juttuja sinällään, mutta omalla kohdalla ne jutut menee sitten aika autistisiksi ihan senkin takia, että saa ne tyhjiöt elämästään täytettyä.

Terveisin Naispelko28

Vierailija kirjoitti:

...katsos kun parisuhde on mukava bonus kaiken muun mukavan lisäksi..

Mikä mukava bonus se muka on, kun aina hoetaan, että mielummin yksin, kuin paskassa parisuhteessa. Eli valtaosan mielestä hyvä parisuhde ei ole edes realistinen, kun sitä aina alleviivataan paskaksi. 😆😆

Eri

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sitä naisettomuuttaan voi koskaan kokonaan sivuuttaa vaikka mitä tekisi, ehkä sitä "tuskaa" voi kuitenkin lieventää. Itse keskitän melkein kaiken vapaa-aikani harrastuksiin, tiedän että suurimmassa osassa harrastuksiani en tule olemaan kovinkaan hyvä, mutta kunhan itseäni edes jokseenkin tyydyttää niin hieno juttu. Otan harrastuksissani aina jonkun tietyn tavoitteen jota kohti tähtään, ja onnistuttuani nostan tavoitetta. Aika normaaleja juttuja sinällään, mutta omalla kohdalla ne jutut menee sitten aika autistisiksi ihan senkin takia, että saa ne tyhjiöt elämästään täytettyä.

Terveisin Naispelko28

Itsekin tykkään harrastella kaikkia aika autistisia juttuja. Joskus aikanaan yritin selittää sun kaltaisille että älä murehdi niistä naisista, parisuhde ja seksi on ihan yliarvostettua, mutta tyhjäähän sellainen neuvominen on kun en minä voi koskaan tietää miltä se ikääntyminen tuntuu jos ei ole ollut yhtäkään kumppania.

Harrastuspiireissä sitten törmää myös niihin ikävämpiin katkeroihin jotka purkavat sitä oloansa naisvihaan, katkeruuteen, tiettyihin poliittisiin liikkeisiin yms. Nää on ehkä näiden ns. autistiharrastusten rasittavimpia tyyppejä. Kaikki kunnioitus niille jotka kaikesta huolimatta ei ajaudu tuollaisiin.

Kaikkia miehiä ei ole tarkoitettu lisääntymään. Hyväksy kohtalosi ja keskity tienaamaan yhteiskunnalle verorahoja.

Vierailija kirjoitti:

Valitse henkinen tie, ala tutkia mennyttä elämääsi, psykologiasta toimintamallejasi ja sisintäsi.

Luova kirjoittaminen tai jonkinlainen päiväkirja on yksi keino purkaa oloja ja saada selkoa elämästään. Muistojen ja oman elämänkaaren kirjaaminen vaikka ranskalaisilla viivoilla.

Ihminen tietää enemmän kuin tietää tietävänsä, siis tutustu siihen mistä tulet ja mikä/ketkä sinua muovasivat. Ihminen voi kehittyä koko elämänsä.

Moni on nuorena katkera, muttei enää vanhana. Toisinkinpäin voi olla, mutta ehkä silti harvemmin. Ja kuten sanonta kuuluu: onnen ovi aukeaa ulospäin. Eli kiinnostumalla muista ilman hyödyntavoittelua, olemalla utelias ilmiöitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Hanki itsellesi kehittäviä harrastuksia.

Ala vaikka käymään punttisalilla.

Ota karatetunteja.

Ala opiskella kieliä.

Hanki itsellesi muita intohimonkohteita.

Jokainen, nainen sekä mies, viehättyy ihmisestä jolla on intohimoinen elämänasenne.

kukaan ei halua "pelastajaksi".

He jotka etsivät "oman elämänsä uhreja" "pelastettavaksi", ovat yleensä luonnehäiriöisiä: he ovat hyvin rikkinäisiä itsekin ja haluavat valtaa suhteessa.

Juu, kukaan nainen ei ole ikinä halunnut miehen pelastajaksi.. tirsk...

Ap katkeruus ei lisää viehätysvoimaa. Eikä myöskään tuo itsesääli. Olet vastenmielinen

Kaunis poikarakkaus on sinun tulevaisuutesi. Tunnet eläväsi kun rakkauden julma smeisseli soutaa peppulissasi ja huudat hiii.

Osta The Sims 4-peli ja ala rakentelemaan taloja siinä pelissä. Itse rakennan parhaillaan Helsingin kuntavaakunan mallista taloa siinä pelissä ja sen jälkeen on vuorossa Sipoon kuntavaakunan muotoinen talo.

Urheilu.

Lenkkeile miesten kanssa.

Oletko Ap nähnyt leffan 40 ja neitsyt? - Ellet, niin suosittelen. Itse samaistun hieman sen pääosassa olevaan Andiin. En minä, eikä Andi olla koskaan seurusteltu tai elettty parisuhteessa.  Ollaan suunnilleen samanikäisetkin. Kumpainenkin meistä elää aika oman -näköistä elämää. Hyvää elämää kun voi elää myös ilman kumppania. Käsittääkseni kumpaisellakin meistä on muita kavereita ja tai ystäviä, joista ainakin itse haluan pitää kiinni.

Totta kai on myös ihan luonnollinen ja yleisinhimillinen toive ja halu löytää ja kohdata se yksi ja erityinen, jonka kanssa muodostaa yhteinen parisuhde ja jolta saada rakkautta ja jolle osoittaa rakkautta.

Mutta kovin paljon tulee kumppanille paineita, jos hänen olemassa olollaan mittaa tai asettaa oman riippumaan paljossa ellei kokonaan oman elmänsä arvokkuuden ja mielekkyyden. 

Itse olen joskus aatellut, että saattaisin ehkä (paino sanalla ehkä) olla jollekulle ihan kelvollinen ja hyvä kumppani siksi, että pärjään ja tulen toimeen niin hyvin kuin tulen myös itsekseni. Parisuhde kumppani voisi korkeintaan täydentää ja rikastuttaa elämääni. Totta kai, jos saisin mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa haluaisin tuntea, että siinä on parempi olla kuin jatkaa eloani sinkkuna.

Vuosien saatossa olen alkanut aattelemaan, että niin sinkkuna olossa että pariuhteessa olossa on niin hyvät kuin huonot puolensa. Mutta mitä oikeastaan menettäsin, jos joudun (tai saan) elää loppuikänikin sinkkuna? - Vai menetänkö välttämättä mitään? Entä kuka voisi rakastua minuun ellen itse oaa hieman rakastaa ja tykätä itsestänikin? - Ehkä jonkun mielestä vähän itsekäs ajatus uskon siihen, että jotta voi auttaa toista on ensin osattava auttaa, ainakin hieman myös itseään. Parisuhde on minulle mahdollisuus joka aukeaa tai on aukeamatta; ei velvollisuus ja yksinomainen päämäärä. Mutta unelmista ja haaveista ajon silti säilyttää. Sillä ilman niitä saattaisin kyynistyä.