Lähihoitaja, millaista on työsi?

Työ on vaihtelevaa, yllätyksellistä ja mielenkiintoista. Joka päivä saa oppia uutta ja selviytyä uusista haasteista. Haastavampien potilaiden kanssa saa käyttää myös runsaasti luovuutta ja mielikuvitusta. Fyysisesti raskas työ sopii itselleni, en siedä istumista yhtään. Viihdyn työssäni akuuttipuolella hyvin. Luonteeltani olen aktiivinen ja vaihtelunhaluinen. Olen aika "topakka", mutta huumorintajuinen ja ihan lämmin ihminen kuitenkin. En pelkää haasteita enkä arkaile mennä uusiin tilanteisiin.

Huonoja puolia on ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne. Väkivallan uhka on myös aina läsnä. Useissa paikoissa johtaminen on huonoa. Sosiaalipuolella palkat on huonot, itse työskentelen terveydenhuollossa ja palkka on mielestäni ihan ok (nyt noin 2200 + lisät). Huonosti suunnitellut työvuorolistat ovat toisinaan riesana. Jos on paljon ilta-aamuja tai ykkösen vapaita, niin ei aina jaksaisi. Työ on henkisesti raskasta. osittain se johtuu itse työstä ja sen tuomasta eettisestä kuormasta, osittain sitten taas ulkoapäin tulevista paineista. Ne pitäisi osata unohtaa, mutta se on joskus kyllä erittäin vaikeaa.

Lähihoitajana täytyy olla itse hyvin kunnianhimoinen, jos haluaa työllistyä paikkoihin joissa lähihoitajilla on perushoitoa laajempi toimenkuva. Jo opiskeluaikana tulee hakeutua mahdollisimman vaativiin paikkoihin harjoitteluihin ja olla siellä niin hyvä, että pyydetään töihin. Monille kyllä riittää se perushoitokin, ihan persoonakysymys.

Itse olen suuntautunut sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Muita vaihtoehtoja ovat ensihoito, lapset ja nuoret, vanhukset, hammashoito, päihde- ja mielenterveystyö, vammaistyö ja asiakaspalvelu muistaakseni. Yksittäisessä oppilaitoksessa ei yleensä ole kaikkia tarjolla, tämä on hyvä huomioida jo hakuvaiheessa. Koulutuksen kaikille yhteiset osiot ovat kasvun tukeminen ja ohjaus (perheisiin, lapsiin ja nuoriin, ihmisen elämänkaareen ymv liittyviä asioita), hoito ja huolenpito (somaattisia sairauksia, lääkehoitoa, anatomiaa ja fysiologiaa jne), kuntoutumisen tukeminen (vammaistyötä, päihde- ja mielenterveysasiaa yms). Joka jaksolla käydään sitten siihen liittyvää lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää myös, ja joka jaksoon liittyy työssäoppimisjakso (ja aikuisopiskelijoilla näyttö).

On suureksi eduksi, jos lähihoitajalla on jo vähän elämän nurjaakin puolta nähtynä. Työssä tulee vastaan kuolemaa, kärsimystä, kipuja joita et voikaan lievittää ja asioita joita et voikaan korjata. Ne täytyy pystyä käsittelemään. Tilanteet pitää pystyä nollaamaan aina siinä parin metrin matkalla potilashuoneiden välillä, tapahtui siellä edellisessä huoneessa sitten ihan mitä tahansa.

7 jatkaa vielä, että tällä hetkellä opiskelen työn ohella sairaanhoitajaksi.

Minuakin kiinnostaisi... t. Historian kandi

Up!

Saako lähiönhoitajat vastata

Itse viihdyn työssäni, kävin "kolmoistutkinnon" eli lukio+lh. Työskentelen tällä hetkellä (yksityisessä kielikylpy)päiväkodissa. Monet luokkakaverit työllistyivät mm. vanhainkoteihin, osastolle sairaalaan (psykogeriatriseen, vuodeosastoille jne..), yksityisiin lääkärikeskuksiin näytteenottoon ja vastaanottoon yms.

Eihän se palkka toki päätä huimaa, mutta samaa luokkaa se on lto:lla meidän yksikössämme. Ja kyllä sillä toimeen tulee. 2100e tienaan. Olen miettinyt luokanopettajaksi hakemista ja kouluttautumista, mutta alan työllisyystilanne ja nykyinen ahdinko ovat laittaneet minut miettimään, onko järkeä "tuhlata" niin monta vuotta yliopistossa ilman takuita työpaikasta. Lisäksi palkka ei niin merkittävissä määrin nousisi, että todennäköisesti keskityn jonkin aikaa töiden tekoon ja matkusteluun.

Luonteeltani koen olevani aika tasaisen oloinen, normaalin iloinen, tunnollinen ja kunnollinen. Pidän työstäni todella, arvostan säännöllistä työaikaa ja mahdollisuutta työskennellä erilaisissa paikoissa. Mutta en kokenut mitään varsinaista kutsumusta alaa kohtaan ennen sille hakeutumista. Työtä siinä missä muukin.

Mukavan kattava vastaus, kiitos! Muita lähihoitajia? -Ap

Täällä 7vuotta lähihoitajan työtä tehnyt.olen ollut noin 10eri yksikössä töissä.olen erikoistunut ensihoitoon ja kuvitelin ambulanssin ja akuutit jutut olevan minun juttuni mutta koska nyt on pieni lapsi niitä en tee.olen ollut yöpartiossa töissä(turvahälytyksen kautta tulee hälytys ja osote mihin mennään ja mitä ehkä tapahtunut.usein en edes tienyt kun nimen ja jotain oli paperilla sairauksia esim.lyhyesti ja yksin kierrettiin ja mentiin paikoihin yksin)työtä tehtiin vain siis öisin ja yksin oli vastuussa ja laaja alue 20km saattoi olla pisin matka johkin maaseudulle..

Suurimman osan kotihoidossa jossa muistisairaita ja mielenterveys\alkotaustaa olevia tai esim syöpää sairastavia.kotihoidossa työ joskus vaativaa koska se on asukaan oms koti ja sitä pitää kunnioittaa ja se toisen puolesta arjen pyörityäminen.yksinäisillä ihmisillä laskut maksupalveluun,kelatukien hakeminen,siivouspalvelua tilata.lääkeiden kanssa ollaan paljon tekemisissä ja kokoajan oppii uutta niistä.koskaan kukaan ei ole valmishoitaja joka tietäs kaikesta kaiken

Siksi tästä alasta tykkään koska saa auttaa ihmisiä ja vaikuttaa omilla teoillaa heidän elämäänsä positiivisesti ja siitä vielä maksetaan.se on aina mahtava tunne kun saa jonkun kipulääkityksen kohilleen.palkka on 2112€ +lisät 200-400€ ennen veroja.minusta palkka on sopiva.