Uskallanko ryhtyä esimieheksi?
Esimieheni irtisanoutui yllättäen ja minulle tarjottiin paikkaa. En ole koskaan halunnut esimieheksi, mutta toisaalta teen jo nyt osittain esimiehen töitä, koordinoin tiimimme töitä ja olen asiakkaiden ensisijainen kontakti tiimin tekemisissä ja tekemättä jättämisissä.
Taloustilanne on huono ja se näkyy firmassamme, ilmassa on vahvoja enteitä että syksyllä tulee irtisanomisia. Myös kehityskeskustelut pitäisi pitää ennen vuoden vaihdetta. Kaikki tämä pelottaa - miten minä tavallinen talluainen voisin pystyä antamaan pitkäaikaiselle kollegalle potkut jos tilanne menee siihen? Vastahan olimme tasaveroisia. En myöskään osaa pitää kehityskeskusteluja, mielestäni ne on aina olleet pelkkää ajanhukkaa, enkä ymmärrä mitään budjetoinneista tai vastaavista päätös-asioista.
Kuinka rankkaa esimiehenä on, ja onko täällä uusia esimiehiä jotka voisivat vähän valaista pestin paineita?
Tuntuu vähän sellaiselta ojasta allikkoon tilanteelta, ehkä pelastan oman työpaikkani jos otan homman, mutta onko se työ sitten enää yhtään mukavaa (vai aamusta iltaan pelkkää paskaa joka johtaa burn outiin).
Kommentit (4)
Miksiköhän edellinen esimes lähti? Voisiko olla että esimiestä syytetään herkästi siitä että menee huonosti ja hän on se joka saa potkut jos joku saa?
ei esimieheksi ryhtymällä "omaa paikkaa pelasta". Se ei ole varmistelijan valinta. Kyllä siihen on ryhdyttävä siksi, että haluaa haastetta.
Onko aapee kysynyt (lähtevältä esimieheltä tai siltä joka paikkaa hänelle tarjosi) miten paljon siihen kuuluu esim taloushallintoa ja budjetointia, päätöstentekoa ja minkälaista koulutusta hän voisi saada päästäkseen tehtävänsä tasalle näissä asioissa. Samoin niihin kehityskeskusteluihin pitäisi alkaa suhtautua toisin: sen sijasta, että pidän niitä ajanhukkana, sun pitäisi miettiä, mitä tehdä, jotta niistä olisi hyötyä.
Kaikkiin esimietehtäviin ei kuulu juuri minkäänlaista päätöksentekomahdollisuutta tai talousvastuuta. Toisiin kuuluu huomattavaa sellaista. Jos ajattelet että et voi päästä tehtävän tasolle, sun ei pidä ottaa sitä. Jos otat tehtävän, sun täytyy oppia siinä vaadittavat asiat ja haluta tätä oppimista.
Tottakai tämän lisäksi on sitten ne muut ongelmat. Irtisanomiset, yyteet, firman sisäisen tuen mahdollinen puute, se miten suhtautudaan alaisiin jne. mitä tuohon jälkimmäiseen tulee, niin te olisitte muuten edelleen tasaveroisia tulevien alaistesi ja entisten työkavereitten kanssa - ja työkavereitakin olette edelleen. Älä hetkeäkään kuvittele toisin. Sun tehtävänkuva vain muuttuisi ja sun velvollisuuksiin kuuluisi huolehtia näiden toisten töiden edellytyksistä ja sujuvista järjestelyistä.
Ollaankohan töissä samassa yrityksessä? Meillä on nimittäin eräässä yksikössä nyt akuutti tilanne päällä esimiehen lähdettyä, ja tiedän meillä toimittavan juuri näin tällaisissa tilanteissa. Toisaalta näin kesän jälkeen tällaista tapahtuu aina, lähtöä ajattelevat pitävät lomat ja aloittavat uudessa paikassa niiden jälkeen.
Miettisin tätä esimiespestiä siltä kannalta, millaisia mahdollisuuksia se tuo. Yrityksessä, jossa olen itse töissä, on nimenomaan tuon kaltaisista yksiköistä, josta esimies lähti, käytännössä mahdoton edetä uralla mihinkään ilman esimieskokemusta. Toisaalta, jos homma on ihan kauheaa, esimieskokemus tekee sinusta huomattavasti halutumman työntekijän muualle hakiessasi kuin olet nyt.
Ja kuten täällä on jo sanottu mahdollisten YT-neuvottelujen sattuessa et ole luultavasti se henkilö, joka tekee irtisanomispäätökset, ellet ole pääsemässä suoraan yrityksen ylimpään johtoon. Ne pitkäaikaiset työkaverit ovat myös tuollaisissa tilanteissa viimeisiä, jotka lähtevät, koska heidän irtisanomisensa maksaa yritykselle eniten. Kehityskeskusteluillekin on yleensä olemassa valmis kaava, joka on käytävä läpi.
Jos jaksaminen oikeasti epäilyttää, niin iso riski ettei kannata.
Monelle kuitenkin riskin ottaminen on kannattanut, eikä rooli ole niin kuluttava kuin ehkä aluksi pelkäsi. Tässä on kaksi vaihtoehtoa, emmekä me voi sinua tai työpaikkaasi paremmin tuntematta antaa selvää vastausta.