Yhteishuoltajuudesta...

Heippa. Minulla ja entisellä miehelläni on yhteishuoltajuus 3 vuotiaasta tyttärestämme. Meillä on hyvät välit eikä olla asioista riidelty, mutta vaivaa niin hirveästi tuo erossa olla tytöstä. On ihan puolinainen olo kun tyttö on isällään, on ihanaa että isällä ja tytöllä on hyvät välit ja isä pitää tyttöä hyvin ja paljon,mutta äidin ikävä on valtava!

Huoltajuus järjestely on meillä niin että kaksi vkoa minulla ja vko isällä.

Miten teillä muilla onko jatkuvasti huono omatunto ja raastava ikävä, vai osaatteko suhtautua " järkevästi" ja ajatella että isällä on oikeus olla tytön kanssa yhtä lailla?

Siis minulla on huono omatunto siinä mielessä et jos on päivällä ollut tytön kanssa yhteenottoa (uhmaikä...) ja sitten hän illalla lähtee isälle, niin mielen valtaa hirveä ahdistus ja huono omatunto että miks sitä riitaa taas tuli ja teinkö nyt jotain väärin ja olen huono äiti jne...

Sekavaa tekstiä.. onko kohtalotovereita?

Anette