Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä psykologit on rumuudesta?
19.08.2015 |
Ja psykiatrit. Olen aina tuntenut itseni rumaksi.
Olen just sellainen piirteetön suomalainen. Vaalea iho, vihertävät silmät ohuet vaaleat hiukset.
Mä en ole absoluuttisen ruma. Mutta rumempi kuin monet muut. Kaverit saivat aina huomiota ennen minua.
Sehän on totuus etten ole kovin viehättävä. Jotkut hokevat että oot nätti tms. Jos olisin tosi ihana ja kaunis, mua olisi pyydetty malliksi tms (ei ole mun päämäärä, mutta olisin saanut vahvistuksen mun kauneudelle).
Kommentit (34)
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen perusteella ap:n kannattaa todella käydä siellä psykologilla/psykiatrilla.
Onko pointti siis se, mitä psykologit ajattelevat a.) mistä rumuus johtuu? b.) rumuuden merkityksestä ihmisen elämässä? c.) millainen on ruma ihminen, onko sellaista? vai d.) jotakin muuta?
Ap:lla ei ole asiat kauhean hyvin, harva pinnallinen bimbo on tyhmän lisäksi ruma. :(
Voimia!
Karisma, itsevarmuus ja sisäinen hehku ovat tärkeämpiä kuin ulkomuoto. Esim. Eräs tuttuni pelkän ulkonäön perusteella on aika laimea, mutta sen naisen olemus saa ihmiset ihastumaan :)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
[/quote]
No niin, nyt aletaan päästä jollekin järjen jäljelle tässä. Eli puhutaan henkilön suhteesta omaan ulkonäköönsä, minä-kuvasta? Ei niinkään, mitä mieltä psykologit olisivat rumuudesta yleensä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
[/quote]
No niin, nyt aletaan päästä jollekin järjen jäljelle tässä. Eli puhutaan henkilön suhteesta omaan ulkonäköönsä, minä-kuvasta? Ei niinkään, mitä mieltä psykologit olisivat rumuudesta yleensä.
[/quote]
No näin mä sen käsitin, tietenkin. Eikös psykologit juuri tuollaisia mieti, haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
[/quote]
No niin, nyt aletaan päästä jollekin järjen jäljelle tässä. Eli puhutaan henkilön suhteesta omaan ulkonäköönsä, minä-kuvasta? Ei niinkään, mitä mieltä psykologit olisivat rumuudesta yleensä.
[/quote]
No näin mä sen käsitin, tietenkin. Eikös psykologit juuri tuollaisia mieti, haloo.
[/quote]
En tiedä, en ole psykologi. Eikä kai voida tehdä jotain päätelmää keskustelun suunnasta, jos aloittaja ei ole juuri siihen suuntaan vievää kysymystä tehnyt? Aloittaja nimen omaan kysyi, mitä mieltä psykologit ovat rumuudesta.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:55"]Aloituksen perusteella ap:n kannattaa todella käydä siellä psykologilla/psykiatrilla.
Onko pointti siis se, mitä psykologit ajattelevat a.) mistä rumuus johtuu? b.) rumuuden merkityksestä ihmisen elämässä? c.) millainen on ruma ihminen, onko sellaista? vai d.) jotakin muuta?
[/quote]
Ja aloittajalle merkki rumuudesta on ettei ole pyydetty malliksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
[/quote]
No niin, nyt aletaan päästä jollekin järjen jäljelle tässä. Eli puhutaan henkilön suhteesta omaan ulkonäköönsä, minä-kuvasta? Ei niinkään, mitä mieltä psykologit olisivat rumuudesta yleensä.
[/quote]
No näin mä sen käsitin, tietenkin. Eikös psykologit juuri tuollaisia mieti, haloo.
[/quote]
En tiedä, en ole psykologi. Eikä kai voida tehdä jotain päätelmää keskustelun suunnasta, jos aloittaja ei ole juuri siihen suuntaan vievää kysymystä tehnyt? Aloittaja nimen omaan kysyi, mitä mieltä psykologit ovat rumuudesta.
[/quote]
No ehkä oon sit käyny niin paljon terapiassa, että tajusin heti kysymyksen. Mitä mieltä olisi miettiä sitä muuten kuin potilaan ongelmana?
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:51"]
Miksi he olisivat rumuudesta mitään mieltä? Miksi kukaan olisi rumuudesta jotain mieltä?
Jos jokin mielipide pitää kehitellä, olen itse sitä mieltä, että rumuus on harmittava ja sangen yleinen tosiseikka, joka pahimmillaan voi rajoittaa tämän piirteen omaavan henkilön elämää merkittävästi.
[/quote]
No siis kun aina sanotaan, ettei rumuutta ole olemassakaan. Tai että se ei voi olla mikään haitta ihmisen elämässä. Niin jos joku nyt kuitenkin tuntee itsensä rumaksi, niin totta kai se on psykologisesti kiinnostava ilmiö. Varsinkin kun nämä ihmiset ovat monesti oikeasti ihan tavallisen näköisiä. Niin miksi he luulevat itseään rumiksi ja hellivät moista ajatusta? Ehkä itsekin tavallaan tajuavat sen olevan vinksallaan, mutta eivät mahda ajatuksilleen mitään. Tietävät, ettei pitäisi nähdä itseään rumana, vaan tavallisena. Miksei kykene siihen? Taustalla on jokin psykologinen vaje. Mikä, luulen aloittajan miettivän. Ja että voisiko asiaa korjata?
[/quote]
No niin, nyt aletaan päästä jollekin järjen jäljelle tässä. Eli puhutaan henkilön suhteesta omaan ulkonäköönsä, minä-kuvasta? Ei niinkään, mitä mieltä psykologit olisivat rumuudesta yleensä.
[/quote]
No näin mä sen käsitin, tietenkin. Eikös psykologit juuri tuollaisia mieti, haloo.
[/quote]
En tiedä, en ole psykologi. Eikä kai voida tehdä jotain päätelmää keskustelun suunnasta, jos aloittaja ei ole juuri siihen suuntaan vievää kysymystä tehnyt? Aloittaja nimen omaan kysyi, mitä mieltä psykologit ovat rumuudesta.
[/quote]
No ehkä oon sit käyny niin paljon terapiassa, että tajusin heti kysymyksen. Mitä mieltä olisi miettiä sitä muuten kuin potilaan ongelmana?
[/quote]
No joo, totta tuokin. En ole ikinä itse terapiassa käynyt, tulin vaan vääntämään tästä asiasta tänne kun on tylsää töissä. Onneksi kohta pääsee kotiiiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän ne ammattilaiset vahvista negatiivista käsitystä, vaan julistavat hurskaasti - sormet ristissä selän takana - että jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. Pottunokkaisella voi olla kauniit silmät tai sievä hymy jne. Jos sanoisivat asiakkaalleen, että jopas sinä sitten oletkin ruma, niin johan siitä kalabaliikki nousisi! "Rehellinen" tavis voi päästellä suustaan mitä tahansa, mutta ammattilaiselle se ei sovi. Sen sijaan hän voi keskustella asiakkaansa kanssa, miksi tämä pitää itseään rumana ja opastaa tätä näkemään isensä positiivisemmassa valossa. "Iloinen ja positiivinen ilme kaunistaa kasvot!"
Miksi joku saa olla kaunis ja mun täytyy olla ruma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:57"]
Eiväthän ne ammattilaiset vahvista negatiivista käsitystä, vaan julistavat hurskaasti - sormet ristissä selän takana - että jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. Pottunokkaisella voi olla kauniit silmät tai sievä hymy jne. Jos sanoisivat asiakkaalleen, että jopas sinä sitten oletkin ruma, niin johan siitä kalabaliikki nousisi! "Rehellinen" tavis voi päästellä suustaan mitä tahansa, mutta ammattilaiselle se ei sovi. Sen sijaan hän voi keskustella asiakkaansa kanssa, miksi tämä pitää itseään rumana ja opastaa tätä näkemään isensä positiivisemmassa valossa. "Iloinen ja positiivinen ilme kaunistaa kasvot!"
[/quote]
Edelleen: kauneus ja rumuus ovat subjektiivisia.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 16:08"]Miksi joku saa olla kaunis ja mun täytyy olla ruma?
[/quote]
Se on se geenilotto, joku voittanut päävoiton ja jollain vaan lisänumero oikein. Sellaista se on.
Mulle on joskus nuorena psykologian ammattilainen (tosin työajan ulkopuolella) sanonut, että rumuus voi vaikuttaa esim. pakkohoitopäätöksessä tukevasti. :)
Suurin osa ihmisistä on kuitenkin siinä rumien ja mallien välimaastossa.
Tokihan rumuus voi naiselle olla varsinkin nuorena haaste itsetunnon suhteen, mutta jokaisella meistä on omat haasteemme, kauniillakin. Myös rumuudesta johtuvat henkiset haasteet voi ylittää ja elää ihan onnellista elämää rumuudestaan huolimatta. Jokaisen pitää tehdä elämästään niin hyvä kuin mahdollista omista lähtökohdista lähtien, eikä haikailla parempien lähtökohtien perään.
Alue: Aihe vapaa
Ajatus lienee se, että oma rumuuden kanssa on opittava elämään. Siis jos ei kykene muuttamaan näkemystään siitä, ettei nyt niin ruma olekaan. Mitä ajatuksia rumuuteen liittää jne. Onko se ihmisen mittari vai ei jne.