Hoitoalan opiskelijat ja sotauutiset

Lieneeköhän liika tabu aihe?

Kyllähän se pahalta tuntuu, kun tuolla tarkoituksella sairaaloita pommitetaan.

Sairaanhoitajana tiedostan, että tarvittaessa minulla on velvollisuus työskennellä poikkeusolojen tehtävissä. Ja että minulla on oikeasti ammattitaitoa toimia ihmisten auttamiseksi esim. sotatilanteissa. Pääasia mulle olisi, että läheiseni pääsisivät turvaan.

Näitä asioita on hyvä pohtia.

Pohdin, miten tapahtuisi pienten lasten ainoana vanhempana sodan syttyessä. Menisikö silloinkin hoitovelvollisuus lasten edelle, ettei pääsisi itse lasten kanssa turvaan. Varmaan silloinkin olisi velvoitettu jäämään auttamaan. Se tuntuisi pahalta, haluaisin auttaa toisia suomalaisia hoitajana mutta tietäisin että viisi lastani jäisivät todennäköisesti orvoiksi. Kuka siinä sitten voittaa eniten.

Minuakin kiinnosti, miten pienten lasten hoitajaäidit? Joutuvatko jäämään?

Mua ei ainakaan lohduta yhtään ajatus, että lapset kerättäisiin joihinkin sijoituspaikkoihin tai päiväkoteihin siksi aikaa kun hoitajaäidit on sota-alueilla auttamassa haavoittuneita. Onhan se nähty, että siviiliväestöä ei sodassa varota vaan ovat ennemminkin kohde.

Siinä sitten odotettaisiin, että iskeekö pommit ensin itseen vai päiväkotiin. Haluaisin maasta mieluummin itse ajoissa pois lasten kanssa, jos toisi edes jotakin turvaa.. tiedän, oon säikky pelkuri ja isänmaanpetturi. Mutta mun kaikki lapseni… :(

Nää on vaikeita juttuja. Jännä että hoitajaopiskelijat tuntuu olevan aika hiljaa asiasta. Onko asiaa mietitty vai onko asia vaan heille päivänselvä?

Mulle opiskelijana vaan on sellainen tilanne että tarvitsen tän alan koulutuksen. Varma työpaikka on tosi tärkeä itselle ja perheelle, ei oo oikein varaa miettiä muita ala vaihtoehtoja.

Oon ehkä jo ennestään sotaveteraaneja hoitaneena hitusen isänmaallinen tapaus, mutta mulla on mukava olo tietää edes suuntaa antavasti mikä se oma rooli olisi, ja kuinka voisi olla hyödyksi siinä tilanteessa.

Mikä siitäkin tulisi jos hädän hetkellä ne, joilla on taito auttaa, pakenisivat pois.

Vierailija kirjoitti:

Oon ehkä jo ennestään sotaveteraaneja hoitaneena hitusen isänmaallinen tapaus, mutta mulla on mukava olo tietää edes suuntaa antavasti mikä se oma rooli olisi, ja kuinka voisi olla hyödyksi siinä tilanteessa.

Mikä siitäkin tulisi jos hädän hetkellä ne, joilla on taito auttaa, pakenisivat pois.

Mä olen alaa vaihtanut sairaanhoitaja ja mulla samanlainen olo. Kun nuorena tyttönä vannoin sairaanhoitajan valani, olin aivan vakuuttunut siitä, että jos sota syttyisi, olisin tekemässä sen, mitä mun sairaanhoitajana pitääkin tehdä. Eikä se tunne ole kadonnut minnekäään vuosikymmenten aikana. Ainoa asia, mikä saisi mut palaamaan takaisin sairaanhoitajan tehtäviin, olisi sota. Lapseni ovat jo aikuisia, mutta jos sota olisi syttynyt heidän ollessaan pieniä, lapset olisivat lähteneet vanhempieni kanssa jonnekin turvallisempaan paikkaan. 

Mulla on muutamia ystäviä, jotka ovat huolissaan nykytilanteesta. Osa jopa todella peloissaan. Eivät tiedä, mitä heidän pitäisi oikein tehdä, JOS sota syttyy. Ihmettelevät mun rauhallisuuttani ja olenkin heille sanonut, että mä tiedän, mitä mun pitää tehdä. 

Kriisitilanteessa tänne jäävät kaikki joilla on maanpuolustusvelvollisuus, ammatista ja lapsosista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Kriisitilanteessa tänne jäävät kaikki joilla on maanpuolustusvelvollisuus, ammatista ja lapsosista riippumatta.

Tällä palstalla on uusi maanpuolustusvelvollisuushullu. Kaikilla täyspäisillä aikuisilla on maanpuolustusvelvollisuus sukupuolesta ja muusta välittämättä. Olisi mielenkiintoista tietää, että eikö oikeasti ketään muita kuin lapsia päästetä poistumaan maasta sodan syttyessä. Ei tunnu jotenkin reilulta, kun suurin piirtein kaikista muista konfliktimaista lähtee samantien lappamaan porukkaa rajojen yli, mutta suomalaisia ei päästetä, koska kaikilla on maanpuolustusvelvollisuus. Menisiköhän ihan oikeasti niin?

Mutta aloittajan kysymykseen vastatakseni... Olen harkinnut sairaanhoitajan opintoja ja Ukrainan sodan takia olen oikeastaan vielä motivoituneempi hakeutumaan sairaanhoitajaksi. Olen tavallinen kolmekymppinen perheenäiti ja olisi jotenkin hienoa, että musta olisi jotain niin konkreettista ja merkittävää apua sodan aikana. Tai näillä näkymin mulla ei olisi mitään kovin merkittäviä tehtäviä näköpiirissä, kun olen töissä taloushallinnossa enkä ole käynyt armeijaakaan. Tosin en kyllä rintamalle sotilaana haluaisikaan.

Velvollisuus ja velvollisuus. En jää moppia heiluttamaan sairaalaan sodan syttyessä. Voin vaikka katkoa omat sormeni toisesta kädestä irti estääkseni työnteon ja lähden lasten kanssa lätkimään. En siis ole hoitaja vaan laitoshuoltaja. En silti menisi töihin väistellen kranaatteja ja miettien missä päin lapseni ovat keskenään evakossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisitilanteessa tänne jäävät kaikki joilla on maanpuolustusvelvollisuus, ammatista ja lapsosista riippumatta.

Tällä palstalla on uusi maanpuolustusvelvollisuushullu. Kaikilla täyspäisillä aikuisilla on maanpuolustusvelvollisuus sukupuolesta ja muusta välittämättä. Olisi mielenkiintoista tietää, että eikö oikeasti ketään muita kuin lapsia päästetä poistumaan maasta sodan syttyessä. Ei tunnu jotenkin reilulta, kun suurin piirtein kaikista muista konfliktimaista lähtee samantien lappamaan porukkaa rajojen yli, mutta suomalaisia ei päästetä, koska kaikilla on maanpuolustusvelvollisuus. Menisiköhän ihan oikeasti niin?

Mutta aloittajan kysymykseen vastatakseni... Olen harkinnut sairaanhoitajan opintoja ja Ukrainan sodan takia olen oikeastaan vielä motivoituneempi hakeutumaan sairaanhoitajaksi. Olen tavallinen kolmekymppinen perheenäiti ja olisi jotenkin hienoa, että musta olisi jotain niin konkreettista ja merkittävää apua sodan aikana. Tai näillä näkymin mulla ei olisi mitään kovin merkittäviä tehtäviä näköpiirissä, kun olen töissä taloushallinnossa enkä ole käynyt armeijaakaan. Tosin en kyllä rintamalle sotilaana haluaisikaan.

Mielenkiintoista tietoa saat esimerkiksi googlaamalla. Taloushallintohullu.

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuus ja velvollisuus. En jää moppia heiluttamaan sairaalaan sodan syttyessä. Voin vaikka katkoa omat sormeni toisesta kädestä irti estääkseni työnteon ja lähden lasten kanssa lätkimään. En siis ole hoitaja vaan laitoshuoltaja. En silti menisi töihin väistellen kranaatteja ja miettien missä päin lapseni ovat keskenään evakossa.

Sulta varmasti tullaan kysymään että sopisiko mitenkään jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kriisitilanteessa tänne jäävät kaikki joilla on maanpuolustusvelvollisuus, ammatista ja lapsosista riippumatta.

Tällä palstalla on uusi maanpuolustusvelvollisuushullu. Kaikilla täyspäisillä aikuisilla on maanpuolustusvelvollisuus sukupuolesta ja muusta välittämättä. Olisi mielenkiintoista tietää, että eikö oikeasti ketään muita kuin lapsia päästetä poistumaan maasta sodan syttyessä. Ei tunnu jotenkin reilulta, kun suurin piirtein kaikista muista konfliktimaista lähtee samantien lappamaan porukkaa rajojen yli, mutta suomalaisia ei päästetä, koska kaikilla on maanpuolustusvelvollisuus. Menisiköhän ihan oikeasti niin?

Mutta aloittajan kysymykseen vastatakseni... Olen harkinnut sairaanhoitajan opintoja ja Ukrainan sodan takia olen oikeastaan vielä motivoituneempi hakeutumaan sairaanhoitajaksi. Olen tavallinen kolmekymppinen perheenäiti ja olisi jotenkin hienoa, että musta olisi jotain niin konkreettista ja merkittävää apua sodan aikana. Tai näillä näkymin mulla ei olisi mitään kovin merkittäviä tehtäviä näköpiirissä, kun olen töissä taloushallinnossa enkä ole käynyt armeijaakaan. Tosin en kyllä rintamalle sotilaana haluaisikaan.

Mielenkiintoista tietoa saat esimerkiksi googlaamalla. Taloushallintohullu.

Mä katsoin wikipediasta, että se koskee kaikkia, joten pohdiskelinkin, että ihan oikeastiko se muka toteutuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuus ja velvollisuus. En jää moppia heiluttamaan sairaalaan sodan syttyessä. Voin vaikka katkoa omat sormeni toisesta kädestä irti estääkseni työnteon ja lähden lasten kanssa lätkimään. En siis ole hoitaja vaan laitoshuoltaja. En silti menisi töihin väistellen kranaatteja ja miettien missä päin lapseni ovat keskenään evakossa.

Sulta varmasti tullaan kysymään että sopisiko mitenkään jäädä.

Kysyä voi. En jää.