En uskalka erota
En ole missään nimessä onnellinen avioliitossani. Mutta en uskalla erota. Pelkään etten pärjää yksin taloudellisesti ja ettei henkisetkn voimavarat riitä. Olen miettinyt eroa jo vuosia, mutta jäin työttömäksi, nyt olen pienyrittäjä pikkutuloilla, sitten sairastui veljeni mielenterveysongelmiin ja vanhempani tarvitsivat paljon tukea ja veljeni käytännön apuja myös lastensa kanssa, kun tämä tilanne helpotti sairastui äitini syöpään ja hänen rankat hoitonsa vei mehut, onneksi se tilanne on nyt parempi, sitten tuli pandemia ja piti pitää arki rullaamassa lasten takia ja nyt on tämä sota joka tuo epävarmuutta. Koen olevani umpikujassa kaikilta osin.
Kommentit (16)
Mä olen vähän samassa tilanteessa. Enkä minäkään uskalla erota. En uskalla edes puhua tästä kenellekään, koska sitä ei katsota hyvällä. Tuntuu kuin odottelisin vain kuolemaa. Yritän tehdä asioille sen minkä voin, mutta en tiedä johtaako se mihinkään.
Kavereitakaan en ole juuri nähnyt koska en pysty valehtelmaan että asiat olisi hyvin.
Et halua olla miehen kanssa ja raha on ainoa mikä kiinnostaa niin eikö tuo täytä jo hyväksikäytön kriteerit?
Kauheaa!
Vuokratkaa vaikka kuinka halpa omaasunto, jonne pääsette hetkeksi lepäämään.
Osa ihmisistä asuu nyt sodan keskellä, jos elämä on kärsimystä, selviät kyllå yhdestä asumuserokokeilusta.
Vähän hämäräksi jäi miksi pitäisi erota kun aloittaja luettelee syinä vaan kaikkia avioliiton ulkopuolisia asioita. Onnettomaksi päätyy kun ei kuuntele itseään vaan keskittyy huolehtimaan toisista. Eikä kiitosta saa ikinä. Opettele ensin tervettä itsekkyyttä ja mieti sitten uudestaan onko ongelmasi pääsyy avioliittosi.
Jaksat ja pystyt eroamaan kun alat elää omaa elämääsi etkä koko ajan uhraa itseäsi muiden vuoksi. Lopeta veljesi ja äitisi asioiden touhottaminen, he saavat kyllä yhteiskunnalta tukea tarvitessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän samassa tilanteessa. Enkä minäkään uskalla erota. En uskalla edes puhua tästä kenellekään, koska sitä ei katsota hyvällä. Tuntuu kuin odottelisin vain kuolemaa. Yritän tehdä asioille sen minkä voin, mutta en tiedä johtaako se mihinkään.
Kavereitakaan en ole juuri nähnyt koska en pysty valehtelmaan että asiat olisi hyvin.
Facen naisten ryhmät. Luo taiteilijanimellä oleva valeprofiili ja pyydä apua.
Sama… mietin että onko olemassa ihmisiä joille tapahtuu hyviä asioita ja menee hyvin? Itselle ainakin viimeiset 10 vuotta tapahtunut vain huonoja asioita ja jostain syystä silti ajattelen että ”sitten kun tästä selvitään niin…”… no yhdestäkään asiasta en ole ehtinyt selvitä kun on seuraava painanut päälle.
Vierailija kirjoitti:
Jaksat ja pystyt eroamaan kun alat elää omaa elämääsi etkä koko ajan uhraa itseäsi muiden vuoksi. Lopeta veljesi ja äitisi asioiden touhottaminen, he saavat kyllä yhteiskunnalta tukea tarvitessaan.
En ole ap mutta a) helppohan se on sanoa b) onneksi kaikki eivät ole kaltaisiasi kylmiä psykopaatteja.
Olethan keskustellut miehesi kanssa suhteenne ongelmista/asioista jotka vaivaa sinua? Voisi luulla että tuo useamman vuoden kestänyt eroajatus saattaa tulla järkytyksenä miehellesi jos hän ei ole tietoinen missä oikein mennään ja kuulee myöhemmin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olethan keskustellut miehesi kanssa suhteenne ongelmista/asioista jotka vaivaa sinua? Voisi luulla että tuo useamman vuoden kestänyt eroajatus saattaa tulla järkytyksenä miehellesi jos hän ei ole tietoinen missä oikein mennään ja kuulee myöhemmin asiasta.
Useimmissa liitoissa toinen muuttuu itsestäänselvyydeksi.
Miten Ukrainan sota sun eroaikeisiin vaikuttaa?
Ihan mielenkiinnosta kyselen....en ole nimittäin hullunkurisempaa syytä vielä kuullut.....
Ap tässä. Nämä luettelemani asiat ovat kuormittavia. Mies ei ole ollut henkisesti tukenani ja elää omassa kuplassaan jossa ei murheet paljon paina. Aina aurinko paistaa ja minä pilaan hyvän tuulen ongelmillani. Olen vuosia sanonut että kaipaan halausta kun minulla on vaikeeta ja olisi kiva nähdä että minun elämäntilanteeni resonoi edes jotenkin puheissa ja teoissa. Mutta mikään ei näy missään. Johtopäätös on se että miestäni ei yksinkertaisesti kosketa asiat jotka eivät vaikuta välittömästi hänen elämäänsä. Kun tutustuimme hänellä oli alkoholiongelma. En siitäkään mitään tajunnut kun minulle aina selitettiin että menee ’yhdelle’. No nyt on alkoholinkäyttö vähentynyt mutta olen itse ymmärtänyt että alkoholiongelmassakin on lopulta kyse tunne-elämän häiriöstä..
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Nämä luettelemani asiat ovat kuormittavia. Mies ei ole ollut henkisesti tukenani ja elää omassa kuplassaan jossa ei murheet paljon paina. Aina aurinko paistaa ja minä pilaan hyvän tuulen ongelmillani. Olen vuosia sanonut että kaipaan halausta kun minulla on vaikeeta ja olisi kiva nähdä että minun elämäntilanteeni resonoi edes jotenkin puheissa ja teoissa. Mutta mikään ei näy missään. Johtopäätös on se että miestäni ei yksinkertaisesti kosketa asiat jotka eivät vaikuta välittömästi hänen elämäänsä. Kun tutustuimme hänellä oli alkoholiongelma. En siitäkään mitään tajunnut kun minulle aina selitettiin että menee ’yhdelle’. No nyt on alkoholinkäyttö vähentynyt mutta olen itse ymmärtänyt että alkoholiongelmassakin on lopulta kyse tunne-elämän häiriöstä..
Kaipaat halausta, mutta kuinka usein olet itse kaivannut miestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Nämä luettelemani asiat ovat kuormittavia. Mies ei ole ollut henkisesti tukenani ja elää omassa kuplassaan jossa ei murheet paljon paina. Aina aurinko paistaa ja minä pilaan hyvän tuulen ongelmillani. Olen vuosia sanonut että kaipaan halausta kun minulla on vaikeeta ja olisi kiva nähdä että minun elämäntilanteeni resonoi edes jotenkin puheissa ja teoissa. Mutta mikään ei näy missään. Johtopäätös on se että miestäni ei yksinkertaisesti kosketa asiat jotka eivät vaikuta välittömästi hänen elämäänsä. Kun tutustuimme hänellä oli alkoholiongelma. En siitäkään mitään tajunnut kun minulle aina selitettiin että menee ’yhdelle’. No nyt on alkoholinkäyttö vähentynyt mutta olen itse ymmärtänyt että alkoholiongelmassakin on lopulta kyse tunne-elämän häiriöstä..
Kaipaat halausta, mutta kuinka usein olet itse kaivannut miestäsi?
Piti sanomani, kuinka usein olet itse halannut miestäsi?
Jos suhde ei toimi, vaikka olet itse tullut vastaan, katsonut peiliin ja tehnyt voitavasi, niin erota toki voi. Mutta muista, että kustannuksista vastaat sinä itse, ei mies, eikä yhteiskunta eli veronmaksajat. Suomessa ei ole mitään spesiaalirahastoa paskottujen parisuhteiden seurausten paikkailemiseksi. Jos hommaat oman kämpän, maksat sen itse. Jos olet ollut kotona ja mies tuonut pääosan elannosta, eron jälkeen menet töihin, alat yrittäjäksi tai käytät omia säästöjäsi. Kela ei ole eronneiden pankki.
Voimia ja tsemppiä.
Ei ole kummallekaan osapuolelle hyväksi jos liitossa jatketaan onnettomina.