Lue keskustelun säännöt.
Ajattelin kihlata tyttöystäväni
17.08.2015 |
Viitisen vuotta ollaan pidetty yhtä ja nyt on sellainen fiilis, että olis aika rengastaa tuo parempi puolisko.. Eteen nyt vaan tuli muutama tällainen käytännön kysymys. Nimittäin mitenkäs nää sormusasiat nyt toimii? Kosimishetkellä paikalle olis varmaan hyvä kiikuttaa sormus..
Eli miten helkkarissa saan tietää tyttöystäväni sormen koon? Oon tässä muutaman viikon yrittänyt katella, näyttää aika kapoisilta. Ajattelin, että voisin jostain tyttöystävän omasta sormuksesta ottaa mallia, mutta ei ole ainakaan viime aikoina käyttänyt mitään helyjä nimettömissä.
Lisäksi mulla olis mummulta saatu sormus, jonka mummu vannotti antamaan sitten aikanaan vaimolleni ja siitä sitten omalle pojalle sukuun kiertämään jne. Oliskohan tyhmä idea kosia tällä, vai onko noi antiikkisormukset enemmän vihkisormusjuttu?
Mites sitten, kuuluuko mun miehenä ostaa itsellenikin kihlasormus? Tuntuu vähän hölmöltä ajatukselta, en itselleni ajatellut sormusta ollenkaan mutta ilmeisesti ainakin joillain sellainen on? Ei oo mitään tarvetta esittää sinkkua tai mitään, pidän kyllä sormusta ihan mielelläni sitten kun sellainen on, mutta missä vaiheessa se kuuluu hankkia?
Entäpä vihkisormukset? Nythän annan rakkaalleni kihlasormuksen, niin miten noiden vihkisormusten kanssa toimitaan? Käydään varmaan yhdessä valitsemassa, mä luonnollisesti maksan. Onko noissa mitään hintajuttuja tai vastaavia, mitkä pitäis ottaa huomioon? Jenkkileffoissa toisinaan hehkutetaan, että naisen sormuksen pitäis olla miehen kahden kuukauden palkan arvoinen? Onko näin? Toisinaan kuulee naisten loukkaantuneen sormusostoksilla, enkä tällaista toivoisi omalle kohdalleni.
Tässä nää taitais näin alkuun olla.. Tyhmiä kysymyksiä ihan varmasti, mutta en nyt oikein keksinyt että mistä muualtakaan kyselis. Pahoittelut, sivistäkää idioottia niin saadaan musta ukkomies :D
Kommentit (30)
Kosi sillä mummon sormuksella - sillä on tunnearvoa mutta tee samalla selväksi että nuorikkosi on ansainnut myös ihan oman sormuksen (ja jos tällä sormuksella on aikanaan tarkoitus myös kihlata (mahdollisen tulevan) poikasi tuleva puoliso, niin eihän se silloin jää "omaksi" vaan on sukukalleus)
Itse olen sitä mieltä, että aikuiset ihmiset eivät kysy lupaa vanhemmilta tuohon avioon. Itse häpeäisin silmät päästäni, jos minusta käytäisiin kauppaa. Naimisiinmeno ei ole enää koko suvun sopimus, vaan kahdenkeskinen asia.
Ja se tärkein: älä missään nimessä kysy "mennäänkö kihloihin" vaan pyydä vaimoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kosi ensin ja sitten menette yhdessä sormuskauppaa. Molemmille kihlasormus ja naiselle myöhemmin vihkisormus. kihlasormustenkaan tilaaminen ei välttämättä ole ihan yksinkertainen juttu, valmistajia, materiaaleja, malleja, kuviointeja , timanttiupotuksia yms variaatioita on niin paljon että tarvitsette varmaan useamman käynnin ennen kuin saatte tilattua. Ja teksti pitää miettiä kaiverrukseen. Tilaukseen voi mennä pari-kolme vkoa. Sitten haette sovitatte ja tarkistatte että kaikki i. O. Meillä näin, kihlasormuksiin meni varmaa 5 käyntiä eri merkkien liikkeissä ja vihkisormuksessa päästiin yhdellä kun minä (vaimo) tiesin tarkkaan mitä halusin. Toiv. Tästä oli jotain apua :)
Paljon onnea ja toivotaan myöntävää vastausta!
Kihlaus on ensisijaisesti sopimus naimisiinmenosta, ei mikään sormustenostorituaali. Sormusta tosin käytetään symbolina kihlauksesta, mutta kihlaus ei edellytä sormusten hankintaa.
Minusta on kaunis ele pyytää tyttöystävän kättä isältä (meidän suvussa moni on tehnyt niin), vaikka tietäisikin, ettei se lopulliseen päätökseen vaikuta. Ja jos sieltä kieltävä vastaus tulisi (mitä kyllä en oikein usko, ellet ole täysi renttu, miltä et ollenkaan vaikuta) niin olisihan varmasti itsellesi kiva tietää toisen asennoituminen ja kysyä syytä siihen.
.
Ja mummon sormuksen kihlaaminen kuulostaa ihanalta - ellet sitten halua säästää sitä vaikka vihkisormukseksi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:55"]
Älä pyydä tyttöystäväsi kättä hänen isältään, hän ei ole mikään kauppatavara joka vaihtaa omistajaa.
[/quote]
Näin en tietenkään ajattele! Ajatuksena tuon suhteen lähinnä oli tyttöystävän omat mieltymykset, osittain juuri tän asian takia vähän kahden vaiheilla olenkin. :)
-ap
[/quote]
Höpö höpö. Eihän siinä isältä vaimoa osteta, vaan ainoastaan kysytään lupa saako sitä tyttöä pyytää vaimoksi. Isä sitten katsoo että onko sulho kelvollinen vai ei vai kieltääkö koko naimapyynnön. Tyttöhän sen päättää meillä vapaassa maassa.
Mun mielestä ihanan perinteinen ja romanttinen tapa ja arvostaisin ehdottomasti itse morsiamena tuota. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, mites aiot kosia onnekasta tyttöä? :)
Kerrokerrokerro...
Naiset haluavat yleensä itse valita sormuksen! Muuten tulee pahimmillaan iso kriisi ja pettymys. Vain telkkarussa kositaan sormuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:41"]
Kihlaus on ensisijaisesti sopimus naimisiinmenosta, ei mikään sormustenostorituaali. Sormusta tosin käytetään symbolina kihlauksesta, mutta kihlaus ei edellytä sormusten hankintaa.
[/quote]
No nyt on luonnollisesti selvää, lähinnä selvittelen nyt omaa hämmennystäni näiden sormusten suhteen jotta vältyttäisiin turhalta säädöltä ja voitaisiin keskittyä siihen olennaiseen. :) Mun tyttöystävästä tiedän sen verran, että haluaa varmasti sormuksen.
Eli suunnitelmana on nyt kosia tuolla mummun sormuksella. Jos ei ole tyttöystävälle mieluinen, käydään katselemassa liikkeestä hänelle just sopiva, tarpeen vaatiessa pienennellään tota mummun sormusta. Tuon "käden pyytämisen" kanssa oon vähän vielä kahden vaiheilla.. Mulla on kyllä sellanen fiilis että tyttöystävä tykkäisi.
Toisaalta! Oliskohan nykyaikaisempi ja vähemmän naista alentava tapa vaikka vaan ennen kosintaa pyytää appiukko kahville ja kertoa, että tällaset temput ajattelin nyt tehdä? Varsinaisesta luvan pyytämisestähän tossa ei muutenkaan olisi kyse, kieltävää vastausta en odota mutta sellaisella ei kyllä olisi myöskään painoarvoa. :)
- ap
Olen itse erittäin tarkka mitä koruihin tulee, varsinkin sormukseen jota on aikomuksena pitää lähes joka päivä vuosikaudet. Tämän takia marssittiin yhdessä liikkeeseen, suunniteltiin ja tilattiin haluamani ja kunhan se saapuu saa mies sitten kosia kun tahtoo. Sormuksen hinta ei ollut kahden kuukauden palkkaa vastaava, vaikka mies amerikkalainen onkin! Hintaa tuli muistaakseni about 6k USD ja sormus eternity-tyyliä, 16 timanttia (0,3ct F VS2). Vihkisormukseksi tulee hieman pienempi eternity tai ihan vaan kapea platinasormus. Miehelle sitten vain vihkisormus.
Sinuna kosisin varmaan sillä mummun sormuksella, ja jos ei sovi tyttöystävän makuun niin ostakaa sitten yhdessä uusi, eihän se sen hankalampaa ole.
Omasta mielestäni nämä kaikki lupien kyselyt ovat aika turhanpäiväisiä ja saattaisin itse jopa vähän loukkaantua, sillä olen aina ollut hyvin itsenäinen. Tulisi sellainen mielikuva etten muka itse niitä elämän suuria päätöksiä osaisi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 13:00"]Amerikassa taitaa olla tapana, että naiselle ostetaan vaan se 1 sormus joka on joku iso timanttiversio. Suomessa taas joko niin, että kositaan timantilla ja naimisiin mentäessä otetaan ihan sileä sormus tai sitten niin, että kositaan sillä perus sileällä ja naimisiin mennessä nainen saa itse valita itselleen kauniin timantin. Jos katsot vaikka netistä, kihlasormuksiksi on laitettu yleensä niitä sileitä. Mulla itselläni on sileä kulta nyt kihloissa ja naimisiin mennessä haluan timanttisormuksen. Näin myös ei voi mennä pieleen, jollei sitten naisen kaveripiirissä ole jotain "amerikkalaistyylisiä", jotka haluavat timanttia molempiin ja mitä kalliimpi sen parempi. Noita sileitä on myös paljon eri hintaisia. Yksi hyvä voisi myös olla rivitimantti eli sileä johon upotettu timanttirivi, sen kanssa voi ostaa sitten vihkisormukseksi yhdellä timantilla varustellun. Suurinosa kai haluaa mieluummin valkokultaa, mutta riippuen tykkääkö tyttöystäväsi kultaisista tai valkokulta/hopea koruista, valitse siitä. Mulla on keltakultaa, koska pidän sitä perinteisempänä, mutta nyt vähän harmittaa koska tykkään enemmän valkokullasta timantin kanssa. Tämä on aika tärkeä valita oikein. Älä osta mitään halvinta, jos on rahaa, vaan vaikka hienommasta liikkeestä. Mulla on 2mm ja se sopii omasta mielestäni naiselle. Miehellä on 4mm sileä ja ostettiin samalla. 1mm on myös olemassa mutta on avuttoman kapea eikä taida saada kunnolla kaiverrusta [/quote] Unohdin, että sulla on mummon vanha sormus. Toisaalta voit myös kosia sillä ja sanoa, että saat myös valita itse uuden ja kerrot tarinan, mitä mummosi sanoi. On tosi romanttista, jos kerrot jotain sellaista, että mummosi halusi sinun antavan tämän rakastamallesi ihmiselle tai mitä nyt keksitkään. Minä en haluaisi mitään miehen mummon sormusta, koska en pidä hänestä, mutta moni muu voisi tykätä. Siksi sanoisinkin, että kannattaa pitää varalla se, että sanot että voidaan käydä ostamassa haluamasi ja haluat antaa myös tämän hänelle, vaikka ihan muistoksi. Voit myös jättää sen sormuksen vihkihetkeen ja sen värin perusteella valita sileän kullan tai valkokullan. Samaa väriä pitää olla. Jos sormus on tosi kulahtanut, voi sitö kai käydä parantamassa. Voit myös kai teettää siitäkin sormuksesta uuden version. Voit kertoa tyttöystävälle, että se on teetetty häntä varten. Tunnetusti naiset on kyllä vaikeita ja väärä sormus on kamalaa.
[/quote]
Tähän vaihtoehtoon oon kallistumassa itsekin, siis mummun sormus kosintahetkeen ja sitä fiilistellessä lupaan toki hankkia tyttöystävälle mieluisen sormuksen kun sitä koko loppuelämä olisi tarkoitus kantaa. Kannatti kysyä täältä, ei kyllä tullut tää ratkaisu alunperin itselle mieleen ollenkaan. :D Mummun sormus edustaa ehkä enemmän tuota "jenkki" sormustyyliä, sellainen melko näyttävä isohko timanttisormus.
- ap