Naiset, lopettakaa uhriutuminen työelämässä
Naisena minua suututtaa nä!dä, miten moni älykäs, kyvykäs nainen hakeutumalla hakeutuu työyhteisössä kiltin tytön rooliin. Puurretaan ylempää tulevat työt ahkerasti, mutta siihen se sitten jääkin. Ei uskalleta rohkeasti esittää omia ideoita tai toiveita (esim. palkankorotusta täytyy yleensä itse pyytää!), ryhmä- ja neuvottelutilanteissa jättäydytään helposti sivuun hymistelemään jne. Ja jos asiat tympäisevät (kuten palkka, tai työtehtävät tai mitä nyt työyhteisössä onkin), niin jupistaan kahvihuoneessa ja uhriudutaan eikä välttämättä edes yritetä tehdä asioille mitään.
Ja jos vastaan tulee yksikin sovinistimulkku, niin nostetaan kauhea äläkkä. Onko joku tytöttelevä reppana oikeasti ison draaman arvoista? Minä olen huomannut että tiettyyn pisteeseen asti kannattaa vain jättää tytöttelijät omaan arvoonsa. Suurin osa miehistä joiden kanssa olen tehnyt töitä ovat kuitenkin olleet tosi mukavia ja reiluja, ja yhteistyö on aina sujunut hienosti.
Kommentit (11)
Kuka nostaa muka äläkän sovinisteista? En minä ainakaan uskalla. Ja sovinistien takia en näytäkään todellisia taitojani. Se ahdistus ei ole sen arvoista.
t. kiltti tyttö
Nainen, lopeta syyllistäminen av-palstalla.
Helpompaa on uhritua, (kiitos feminismin) kuin tehdä itse uransa eteen jotain.
Sama parisuhteiden hoitamisessa.
Ei se ole pelkästään naisista kiinni. Vaikuttaa myös se, miten ympäristö suhtautuu pyyntöihin ja vaatimuksiin. Nimim. Pyysin erittäin perustelua palkankorotusta, sain potkut...
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:54"]
Ei se ole pelkästään naisista kiinni. Vaikuttaa myös se, miten ympäristö suhtautuu pyyntöihin ja vaatimuksiin. Nimim. Pyysin erittäin perustelua palkankorotusta, sain potkut...
[/quote]
Ihanaa uhriutumista. Olitko koeajalla vai mikä oli isrtisanomisen syy? Vai vain yksi "uhritarina" lisää?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:54"]
Ei se ole pelkästään naisista kiinni. Vaikuttaa myös se, miten ympäristö suhtautuu pyyntöihin ja vaatimuksiin. Nimim. Pyysin erittäin perustelua palkankorotusta, sain potkut...
[/quote]
Ihanaa uhriutumista. Olitko koeajalla vai mikä oli isrtisanomisen syy? Vai vain yksi "uhritarina" lisää?
[/quote]
Laiton irtisanominen oli. Tilalleni otettiin nuori työntekijä alihintaan. En tajunnut, mikä tarinassani oli uhriutumista. Mielestäni uhriutumista olisi ollut jäädä työskentelemään halvalla ja olla pyytämättä korotusta, vaikka päätös lähdöstä ei lopulta ollut omani.
Ole n tietttyyn pisteeseen asti sama mieltä aapeen kanssa.
Toki aina pyytäessään pitää varautua siihen, että pyytämäänsä ei saa (usein ihan hyvästä syystä, vaikka olisit pyynnössäsi oikeasssakin, koska muitakin legitiimejä näkökohtia on olemassa). Näistä tilanteista pitää yös selvitä ottamatta niitä henkilökohtaisina epäonnistumisina tai dissaauksina. Pitää mös varautua siihen, että pyytämänsä saa, mutta se ei olekaan sitä, mitä luulit haluavasi. Ylipäätään uralla eteneminen eikoostu siitä, että paskahommat jää taakse ja käteen tulee aina vain mukavampia asioita. Eteneminen vaatii aina vaan uudenlaisten emukavien tilanteiden sietoa ja aina vaan isompien ongelmien ratkomista.
ja koska näin on, on hyvä myös myöntää se, että kaikki eivät sitä halua ja kaikki eivät siihen edes pysty. Ja se on ihan ok, eikä riipu sukupuolesta. Ja sekin on totta, että kaikki niistä. Jotka voisivat pystyä ja saattaisivat halutakin, eivät koskaan saa tilaisuutta. Tämäkään ei riipu sukupuolesta, mutta liityy kyllä sukupuoleen niin, että sriski toteutuu helpommin naisten kuin miesten kohdalla,vaikka miestenkin kohdalla akausein.
Minua naisena ärsyttää enemmän se, että naiset eivät ymmärrä, minkälaisia loukkuja Suomen pitkät äitiys- ja hoitovapaat ovat. On turha itkeä urakehityksen hitautta, jos on vähän väliä 2-3 vuotta pois työelämästä, ja ne väliajatkin tekee nelipäiväistä viikkoa osittaisen hoitovapaan turvin. Eikä edes hae vaativampia tehtäviä, koska ne vaatisivat pidempien työpäivien tekemistä ja joskus jopa matkustamista, eihän lasten luota voi olla pois parina yönä kuukaudessa... Samat naiset sitten itkevät, kun samanikäiset miehet menevät uralla ohi joskus jopa heikommalla koulutuksella, mutta nämä miehet eivät olekaan kymmenestä parhaasta urakehitysvuodestaan kotona kuutta - kahdeksaa vuotta, eivätkä jätä vaativia pestejä hakematta, koska näkevät, että pidempi työaika tai työmatkat ovat uhka perheelle.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:13"]
Minua naisena ärsyttää enemmän se, että naiset eivät ymmärrä, minkälaisia loukkuja Suomen pitkät äitiys- ja hoitovapaat ovat. On turha itkeä urakehityksen hitautta, jos on vähän väliä 2-3 vuotta pois työelämästä, ja ne väliajatkin tekee nelipäiväistä viikkoa osittaisen hoitovapaan turvin. Eikä edes hae vaativampia tehtäviä, koska ne vaatisivat pidempien työpäivien tekemistä ja joskus jopa matkustamista, eihän lasten luota voi olla pois parina yönä kuukaudessa... Samat naiset sitten itkevät, kun samanikäiset miehet menevät uralla ohi joskus jopa heikommalla koulutuksella, mutta nämä miehet eivät olekaan kymmenestä parhaasta urakehitysvuodestaan kotona kuutta - kahdeksaa vuotta, eivätkä jätä vaativia pestejä hakematta, koska näkevät, että pidempi työaika tai työmatkat ovat uhka perheelle.
[/quote]
Älä tee lapsia, jooko!
On niitä samanlaisia miehiäkin. Yhteistä näille ihmisille on huono itsetunto ja nöyryys. Lisäksi vaikuttaa tässä taloustilanteessa työpaikan menetyksen pelko, ei voi pitää puoliaan tai saa kenkää ja otetaan vielä nöyrempi tilalle.
Kuka täällä nyt on keksinyt, että kaikki muu paitsi ylimielinen, toisia halveksuva, röyhkeä ja riitaisa käyös on uhriutumista? Onko joku lainannut kirjastosta keittiöpsykologian kirjan ja täällä lyttää nyt kaikkitietävänä muiden toimintamallin? Parin viikon ajan ihan sama mitä on kirjoittanut, on vastaus lyttäävä "olet uhriutunut, voi marttyyriä parkaa, yritä ees laiskiainen". Mikä on hätänä?
Keksikää uusi sana, uhriutuminen on käytetty loppuun.