Lue keskustelun säännöt.
Ovatko kaikki varautuneet pärjäämään yksin?
17.08.2015 |
Siis olen jäänyt yksinhuoltajaksi miehen lähdettyä toisen naisen matkaan, ja katkaistua välit minuun ja lapsiin. On pärjätty kyllä, mutta pari ensimmäistä vuotta meni ihan sumussa. Nyt alkaa helpottaa. Eroa en sure, mutta ainainen kiire töihin ja sieltä kotiin, kokoajan jotain tekemistä. Mietin vain, että jos joku olisi sanonut 5-vuotta sitten millaista pyöritystä arki on, kun puoliso sanoutuu irti siitä, olisin sanonut että en jaksa enkä pärjää. Mutta ihmeesti sitä ihminen venyy kun on pakko.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:28"]
No siis lähtökohta on, että aikuiset ihmiset pärjää omillaan ja tekee lapsia sen mukaan että saa ne kasvatettua itsenäisiksi aikuisiksi. Siis kumpikin erikseen. Sitten se parisuhde ja muut ystävyyssuhteet on kiva lisä elämässä.
Ihanko oikeesti joku edes kuvittelee rakentavansa oman elämänsä toisen ihmisen varaan?
[/quote]
Minä en pystyisi elämään parisuhteessa niin, että molemmat pärjäävät omillaan ja elävät itsenäistä elämää ja parisuhde on vain kiva pikku lisä. Kyllä me ollaan tiimi ja eletään yhteistä elämää, ja meille tämä on ollut ainoa tapa saada hyvä ja kestävä parisuhde. En usko, että olisimme olleet motivoituneita selvittämään matkan varrella vastaan tulleita ongelmia, jos olisimme koko ajan varautuneet eroon ja keskittyneet sen varmistamiseen, miten pärjäisimme omillamme. En silti väitä, etteikö joku toinen ihminen voisi onnistua toisellakin tavalla.
Totta kai pitää olla realisti: jokainen parisuhde päättyy 100-prosenttisella varmuudella jossain vaiheessa. Tämä on otettu meilläkin huomioon monissa käytännön asioissa. Esimerkiksi vaikka rahamme ovat periaatteessa täysin yhteiset, olemme huolehtineet siitä, että molemmilla on säästöjä ja sijoituksia myös täysin omissa nimissään. Näin kumpikaan ei joudu puille paljaille, jos esimerkiksi toinen menehtyy yhtäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joka toinen liitto tänä päivänä päättyy eroo niin pitäisin itseäni tyhmänä, jollei toisinaan tulisi mietittyä mitä jos näin kävisi omalle kohdalle. Vaihtoehtojen kartoittaminen on eri asia kuin pirujen maalaaminen seinille. Mielestäni on vähän lapsellista suureen ääneen huudella "en mä mieti tollasia kun me ei erota koskaan." Monta muutakin epämukavaa asiaa olen elämässäni miettinyt, suurta osaa onneksi turhaan.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 11:28"]
No siis lähtökohta on, että aikuiset ihmiset pärjää omillaan ja tekee lapsia sen mukaan että saa ne kasvatettua itsenäisiksi aikuisiksi. Siis kumpikin erikseen. Sitten se parisuhde ja muut ystävyyssuhteet on kiva lisä elämässä.
Ihanko oikeesti joku edes kuvittelee rakentavansa oman elämänsä toisen ihmisen varaan?
[/quote]
Minä en pystyisi elämään parisuhteessa niin, että molemmat pärjäävät omillaan ja elävät itsenäistä elämää ja parisuhde on vain kiva pikku lisä. Kyllä me ollaan tiimi ja eletään yhteistä elämää, ja meille tämä on ollut ainoa tapa saada hyvä ja kestävä parisuhde. En usko, että olisimme olleet motivoituneita selvittämään matkan varrella vastaan tulleita ongelmia, jos olisimme koko ajan varautuneet eroon ja keskittyneet sen varmistamiseen, miten pärjäisimme omillamme. En silti väitä, etteikö joku toinen ihminen voisi onnistua toisellakin tavalla.
Totta kai pitää olla realisti: jokainen parisuhde päättyy 100-prosenttisella varmuudella jossain vaiheessa. Tämä on otettu meilläkin huomioon monissa käytännön asioissa. Esimerkiksi vaikka rahamme ovat periaatteessa täysin yhteiset, olemme huolehtineet siitä, että molemmilla on säästöjä ja sijoituksia myös täysin omissa nimissään. Näin kumpikaan ei joudu puille paljaille, jos esimerkiksi toinen menehtyy yhtäkkiä.
[/quote]
Kai sitä voi elää yhteistä elämää ja olla tiimi ja samalla elää se oma elämänsä..... Kummankaan ei pidä olla avuton tai puilla paljailla, jäädessään yksin, jos niin käy. Ei tarvitse alkaa kynnysmatoksi vaan pitää kiinni omista oikeuksista ja mahdollisuuksista. Eli pitää myös valita sellainen puoliso joka kunnioittaa toista ja toisen oikeuksia.
Äiti on kasvattanut mut yksin ja onnistunut hyvin, joten olen aina pitänyt oletusarvona sitä, että minun on osattava ja pystyttävä tulla toimeen omillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varauduin. Tai siis en halunnut enempää lapsia kuin mitä jaksaisin/pystyisin yksinkin hoitamaan ja tarjoamaan silti lapsilleni ihan hyvän elintason. Jäinkin sitten leskeksi lasten ollessa 8 ja 5, kun mies kuoli autokolarissa.
No, mä olen ollut nyt useamman vuoden kuuden lapsen yh, kun luokseni muutti useampi sukulaislapsi. Pari vuotta meni ihmetellessä ja harjoitellessa, mut kyllähän tämä nyt sujuu :)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 12:23"]
Ei siihen minusta etukäteen mitenkään kannata tai voi varautua.
[/quote]
Voihan. Voi pitää äityisvapailla ammattitaitoa yllä, voi käydä työssä ja jättää osan hoitovapaista miehelle, voi huolehtia omista säästöistä ja voi opetella vaihtamaan lamput, sulakkeet ja huoltamaan fillarit ja varaamaan katsastusajat.
11