Miten suhtaudutte lasten ampumis- ja muihin taisteluleikkeiihin?
Toiset kieltävät lapsia leikkimästä ampumisleikkejä kokonaan, toiset kieltävät esim. ihmisen osoittelun leikkiaseella. Mä taas en kiellä mitään mielikuvituksen tasolla olevia taisteluleikkejä, toisen fyysinen satuttaminen oikeassa maailmassa taas on eri asia. En näe henkilökohtaisesti mitään kiellettävää siinä, että lapsi osoittaa mua karahkalla ja sanoo "mä pyssytän sua".
Mutta mitä muut omalla kohdallaan ajattelevat ja miksi?
Kommentit (26)
Minulla on myös mielipide löystynyt asiassa. Olin ensin näitä, jotka ajattelivat, että meillehän ei aseita tule. Kuitenkin, kun kaverit leikkivät taisteluleikkejä, siis vesipyssyillä tai niillä vaahtomuovipanospyssyillä, niin poika jäi ulkopuolelle kaveripiiristä. Oli aluksi niin arka ettei edes uskaltanut sitten mennä mukaan kun vähän ajan päästä annoin luvan, mutta onneksi sitten rohkaistui, ja kun olen leikkejä katsellut niin ihan fiksu ja säännönmukainen leikkihän tuo on eivätkä tietenkään tosissaan taistele. Liikuntaakin saa, toisin kuin tietokoneen ääressä. Olisin kyllä tehnyt pojalle, ja etenkin kaverisuhteille hallaa, jos olisin pyssyleikit kokonaan kieltänyt. Arasta pojasta on tullut myös positiivisessa mielessä rohkeampi, joten ei tuo noista leikeistä kyllä pilalle mene :)
Metsässä muovikuula-aseella tetsaava lapsi saa liikuntaa. Harrastus muutti oman ruipelon kummipoikani hyväkuntoiseksi kaveriksi joka paraikaa motivoituneena suorittaa armeijaa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:23"]
En uskalla antaa leikkiä, asutaan Usassa ja poikani on tummaihoinen (olen naimisissa tummaihoisen miehen kanssa). Ei kyllä ole niistä kiinnostunutkaan, tykkää enemmän autoista ja jostain roboteista
[/quote]
Ponneton provo. USAssa voi leikkia leluaseilla siinä missä muuallakin mutta on järkyttävän typerää vanhemmuutta laskea lapsi sellaisella jonnekin puistoon heiluttelemaan sitä. Kasvata poikasi toimimaan järkevästi poliisin kanssa (ei soita suuta vastaan, niskoittele) niin ei ole mitään ongelmaa.
Kasi taas
Itsekin leikin paljon sotaleikkejä lapsena muiden lasten kanssa. Minulla oli esim. käsikranaatti ja sitä sitten heiteltiin pitkin metsiää ja matkittiin räjähdysääniä. Koska noita kranaatteja ei ollut kuin muutama, kävyt ajoivat saman asian.
Ihan normaalijärjellä varustettu minusta kaikesta huolimatta tuli.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:17"]Toiset kieltävät lapsia leikkimästä ampumisleikkejä kokonaan, toiset kieltävät esim. ihmisen osoittelun leikkiaseella. Mä taas en kiellä mitään mielikuvituksen tasolla olevia taisteluleikkejä, toisen fyysinen satuttaminen oikeassa maailmassa taas on eri asia. En näe henkilökohtaisesti mitään kiellettävää siinä, että lapsi osoittaa mua karahkalla ja sanoo "mä pyssytän sua". Mutta mitä muut omalla kohdallaan ajattelevat ja miksi? [/quote] Kannustin lapsiani niihin, siihen aikaan päiväkodissa aseleikkejä paheksuttiin ankarasti. Suvaiseminen on keksitty vasta myöhemmin ja aseleikit eivät ole kai enää pahin mahdollinen asia.
[/quote]
Mä ihmettelen myös sitä, että päivähoidossa saatetaan suhtautua niin kumman torjuvasti aseleikkeihin. Saa toki siellä ollla omat sääntönsä, mutta mun mielestä sääntöjen olisi hyvä olla jotenkin perusteltavissa lapsille. Yleensähän sääntöjä hoitopaikoissa on siksi, että turvallisuus ei vaarannu ja järjestys säilyy. Aseleikit eivät vaaranna turvallisuutta.
Jos oman lapsen hoitopaikassa olisi pyssyleikkikielto, sanoisin vain, että hoitopaikassa on hoitopaikan säännöt ja niillä mennään, ei se mua siis mitenkään haittaisi.
Ap