Vauvakuume niin voimakasta että elämänhalu katoaa

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:59"]

Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti.

[/quote]Ei pidä paikkaansa. Nisälläillä ei ole mitään biologista lisäääntymisen tarvetta. Ilmiö on sosiaalinen ja psykologinen.

[/quote]

Lähde?

25, jonka mies käyttää painostuksessaan argumenttina mm. tuota tarpeensa biologista luonnetta. Omasta mielestäni hän yrittää vain kaikin keinoin täyttää sisällään olevaa tyhjiötä - kun minä en sitä ole täyttänyt niin olisi pitänyt saada toinen nainen siihen lisäksi, ja nyt sitten vielä lapsi tai lapsia tähän kaaokseen.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:59"]

Vauvakuume on biologinen tarve, samanlainen kuin nälkä tai seksuaalivietti.

[/quote]Ei pidä paikkaansa. Nisälläillä ei ole mitään biologista lisäääntymisen tarvetta. Ilmiö on sosiaalinen ja psykologinen.
[/quote]

No miksi sitten kaikki nisäkkäät lisääntyvät?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:55"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.
[/quote] Naiselle lapsen hankkiminen ilman miestä on helpompaa kuin miehelle. Minkä ikäinen olet?
[/quote]
Parikymppinen
[/quote] Sinulla on tilanne kuitenkin hyvä. Mieti mitä oikeasti elämältäsi haluat. Sinuna suorittaisin opinnot loppuun jos vielä sinkkuna olet, voit etsiä sopivaa miestä samalla. Etsi vakityöpaikka valmistumisen jälkeen ja sitten voitkin alkaa lastentekoon.
[/quote]
Näin ajattelinkin. Pitäisi vaan saada tää vauvakuume pois siksi aikaa. Sitä ei ehkä muut osaa ymmärtää miltä tää tuntuu, enkä sitä kyllä oletakkaan.
[/quote] Käytkö töissä opintojen ohella? En tiedä pahentaisiko tämä vai helpottaisiko vauvakuumetta mutta jos alkaisit toimia lastenvahtina opintojen ohella. Ehkä parantaisi vauvakuumeen jos sattuisi huonosti käyttäytyviä lapsia olemaan.

:(

Kellään samoja tuntemuksia? -ap

Mulla on. Yli vuosi yritystä ja odotellaan hoitoon pääsyä. Päällimmäisiä tunteita suru ja katkeruus.. Joka paikka täynnä isoja mahoja ja vauvauutisia ja minä vain vanhenen. Surkealta tuntuu..

Voimakas vauvakuume on pakkoajattelun muoto. Siihen voi hakea apua psykologilta. Samat keinot tepsivät vauvakuumeajatuksiin kuin muihinkin pakkoajatuksiin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403

Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. [/quote]Juuri näin. Yllättävän monet ihmiset suuttuvat, kun heiltä kysyy, miten he ajattelivat lapsen parantavan heidän elämäänsä. Ilmeisesti kysymys osuu kipeään hermoon. On pelottavaa pysähtyä miettimään, että ehkä lapseton elämä olisikin yhtä hyvä tai perempi vaihtoehto. Silloin pitäisi nimittäin hyväksyä, että tuo voimakas lasten hankintaan kehottava ääni omassa mielessä ei puhukaan totta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.

Asiaa on hyvä miettiä siltäkin kannalta, että liiallinen vauvakuumeilu haittaa kouluttautumista, koska et pysty keskittymään kunnolla etkä kehittymään ihmisenä, jos olet vain yhden ajatuksen vallassa ja elät elämääsi sen uhrina. Silloin haittaat tulevan lapsesi tulevaisuutta. Eli keskity omaan elämääsi, jotta saat sen hyvään kuntoon tulevaisuutta silmällä pitäen. Ja esimerkiksi osaat olla hyvä puoliso, sitten kun sopiva mies löytyy.

Sitäkin kannattaa miettiä, että et ole toivomassa vauvaa, vaan tulevaa aikuista. Lapset kasvavat. Jos olet jumittunut mielikuvaan vauvoista, äkkiä huomaat keräileväsi niitä. Jälleen kerran lapsesi joutuvat maksamaan siitä, ettet ole laittanut päätäsi ensin kuriin, kun heitä onkin äkkiä seitsemän, ja lisää pukkaa.

Kyllä, ammattiauttajalle, jos näillä ohjeilla ei kuume taltu.

Huoh täällä kans yksi kärsijä. Kaikki niin täydellisesti että saisi jo vauva tulla. On ylemmät kk-tutkinnot, työt, talot jne. Mies ei vaan ole valmis, haluaa että käymme vielä Afrikassa, Etelä-Amerikassa, ties missä Andeilla ennen kuin saan jättää pillerit pois :( mulla vaan ei oo kuin joku kuus viikkoa lomaa vuodessa niin kestää ties kuinka kauan että ehditään käydä kaikkialla missä se haluaa. mies maksaa kyllä mullekin matkat, mutta kaipaan niin sitä vauvaa meille... Kolmekymmentä lähenee ja pelottaa jos en saa niitä kolmea lasta mikä olisi mun haave. Huoh. Ulkopuolisista meidän elämä on täydellistä, mutta mun sisällä on suuri aukko. Itken monta kertaa viikossa tän asian takia. Ja on mulla harrastuksia, työjuttuja ja kaikkea mihin vois keskittyä. Mutta ei se auta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:20"]Mulla on. Yli vuosi yritystä ja odotellaan hoitoon pääsyä. Päällimmäisiä tunteita suru ja katkeruus.. Joka paikka täynnä isoja mahoja ja vauvauutisia ja minä vain vanhenen. Surkealta tuntuu..
[/quote]
Meillä on täsmälleen sama tilanne.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:51"]Asiaa on hyvä miettiä siltäkin kannalta, että liiallinen vauvakuumeilu haittaa kouluttautumista, koska et pysty keskittymään kunnolla etkä kehittymään ihmisenä, jos olet vain yhden ajatuksen vallassa ja elät elämääsi sen uhrina. Silloin haittaat tulevan lapsesi tulevaisuutta. Eli keskity omaan elämääsi, jotta saat sen hyvään kuntoon tulevaisuutta silmällä pitäen. Ja esimerkiksi osaat olla hyvä puoliso, sitten kun sopiva mies löytyy.

Sitäkin kannattaa miettiä, että et ole toivomassa vauvaa, vaan tulevaa aikuista. Lapset kasvavat. Jos olet jumittunut mielikuvaan vauvoista, äkkiä huomaat keräileväsi niitä. Jälleen kerran lapsesi joutuvat maksamaan siitä, ettet ole laittanut päätäsi ensin kuriin, kun heitä onkin äkkiä seitsemän, ja lisää pukkaa.

Kyllä, ammattiauttajalle, jos näillä ohjeilla ei kuume taltu.
[/quote]

No se tässä se ongelma onkin kun en pysty keskittymään mihinkään muuhun kun tähän kuumeilun. Se häiritsee elämääni. En voi keskittyä mihinkään muuhun. Ja tää kuume on ollu mulla jo monen monta vuotta enkä vain pääse siitä eroon. Se on helpommin sanottu kuin tehty...

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.   Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain). [/quote] Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.

[/quote]

Tämä voi tuntua pahalta, mutta tuskin soveltuisit hyväksi äidiksi. Vaikutat vähintäänkin epävakaalta, ellet jopa lähes mielenvikaiselta persoonalta. 

Sori vain!

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.

Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain).
[/quote]

Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.
[/quote] Naiselle lapsen hankkiminen ilman miestä on helpompaa kuin miehelle. Minkä ikäinen olet?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:54"]

Huoh täällä kans yksi kärsijä. Kaikki niin täydellisesti että saisi jo vauva tulla. On ylemmät kk-tutkinnot, työt, talot jne. Mies ei vaan ole valmis, haluaa että käymme vielä Afrikassa, Etelä-Amerikassa, ties missä Andeilla ennen kuin saan jättää pillerit pois :( mulla vaan ei oo kuin joku kuus viikkoa lomaa vuodessa niin kestää ties kuinka kauan että ehditään käydä kaikkialla missä se haluaa. mies maksaa kyllä mullekin matkat, mutta kaipaan niin sitä vauvaa meille... Kolmekymmentä lähenee ja pelottaa jos en saa niitä kolmea lasta mikä olisi mun haave. Huoh. Ulkopuolisista meidän elämä on täydellistä, mutta mun sisällä on suuri aukko. Itken monta kertaa viikossa tän asian takia. Ja on mulla harrastuksia, työjuttuja ja kaikkea mihin vois keskittyä. Mutta ei se auta.

[/quote]

Ei nyt taida elämä ihan täydellistä olla, jos toteutat vaan miehen haaveita matkustelusta yms.? Mikä estää keskustelemasta asiasta? Kai miehesikin haluaa lapsia, ettei tämä matkustelu ole vain keino olla hankkimatta niitä? Jos sinä haluat mieluummin olla kotona lasten kanssa, niin mikä estää miestä menemästä kavereiden kanssa tai teitä matkustamasta perheenä sitten kun lapset ovat isompia.

"Sitten kun" elämää ei kannata elää, vaan mieluummin miettiä, että miten saisi omaa elämää muutettua sellaiseksi, että eläisi niitä omia haaveita todeksi jo nyt, eikä vasta sitten, kun on sitä ja tätä hankittu ja tehty ensin.

Täällä yksi N34 samassa tilanteessa. Meille ei ole kahteen vuoteen tullut lasta, "jos on tullakseen". Nyt 4 kk olen mitannut LH huippua. Ei vain onnistu. Mies on haluton hoitoihin. Eikä oikein ymmärrä miksi tämä on minulle niin tärkeä asia. Suhdekin rakoilee, kun en kestä miehen typeriä kommentteja aiheesta ja empatiakyvyttömyyttä. Kai sitä itseään ahdistaa niin paljon, että ei ole kovin hedelmällinen.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:54"]

Huoh täällä kans yksi kärsijä. Kaikki niin täydellisesti että saisi jo vauva tulla. On ylemmät kk-tutkinnot, työt, talot jne. Mies ei vaan ole valmis, haluaa että käymme vielä Afrikassa, Etelä-Amerikassa, ties missä Andeilla ennen kuin saan jättää pillerit pois :( mulla vaan ei oo kuin joku kuus viikkoa lomaa vuodessa niin kestää ties kuinka kauan että ehditään käydä kaikkialla missä se haluaa. mies maksaa kyllä mullekin matkat, mutta kaipaan niin sitä vauvaa meille... Kolmekymmentä lähenee ja pelottaa jos en saa niitä kolmea lasta mikä olisi mun haave. Huoh. Ulkopuolisista meidän elämä on täydellistä, mutta mun sisällä on suuri aukko. Itken monta kertaa viikossa tän asian takia. Ja on mulla harrastuksia, työjuttuja ja kaikkea mihin vois keskittyä. Mutta ei se auta.

[/quote]

Ei nyt taida elämä ihan täydellistä olla, jos toteutat vaan miehen haaveita matkustelusta yms.? Mikä estää keskustelemasta asiasta? Kai miehesikin haluaa lapsia, ettei tämä matkustelu ole vain keino olla hankkimatta niitä? Jos sinä haluat mieluummin olla kotona lasten kanssa, niin mikä estää miestä menemästä kavereiden kanssa tai teitä matkustamasta perheenä sitten kun lapset ovat isompia.

"Sitten kun" elämää ei kannata elää, vaan mieluummin miettiä, että miten saisi omaa elämää muutettua sellaiseksi, että eläisi niitä omia haaveita todeksi jo nyt, eikä vasta sitten, kun on sitä ja tätä hankittu ja tehty ensin.

[/quote]

No ei kyllä ole täydellistä... Mies on mun elämäni rakkaus, siksi joustan tässä asiassa. Lupasi kyllä, että ensi vuonna voidaan jättää ehkäisy pois. Mutta jos olet itse kärsinyt vauvakuumeesta niin tiedät varmasti miten tuskallista on odottaa edes se vuosi. Noi matkakohteet on sellaisia ettei niihin voi mennä jos on raskaana. Liikaa rokotteita (malariat yms.) ja ruokamyrkytysriskit liian suuret. Ei meistä kumpikaan halua, että mies lähtisi yksin matkoilleen. Kyllä sekin siis haluaa lapsia, olen vain malttamaton.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:06"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:33"]Yritättekö lasta, vai oletko esim. elämäntilanteen vuoksi lapseton? (eli talous ei vaikka vielä kunnossa, koulutus tai mies puuttuu jne.) Monesti se pakkomielle syntyy, kun tulee normaali halu johonkin asiaan, ja sitä ei syystä tai toisesta vielä saa. Tällöin syntyy kuvitelmia, että kuin vain sen yhden asian saisi, niin sitten voisi olla onnellinen/kaikki olisi hyvin jne. vaikka näinhän ei ole. Helpommin sellainen tulee varmasti sellaisille ihmisillekin, joilla ei ole elämässä itsessään mitään sisältöä. Älä nyt käsitä väärin, mutta esim ura- ja koulutustavoitteet yms. auttavat kyllä kovasti tuollaisten ajatusten selvittämisessä. Siis se, että koet elämäsi olevan arvokas ja ihana, täynnä saavutettavia asioita ja haasteita, ilman sitä lastakin. Jokaisen lasta haluavan ihmisen tulisi oikeastaan käsitellä itsekseen myös se, että elämää voi olla ilman lastakin. Liian monet tekevät lapsia ruusunpunaisia pilviä mielessään, tai siis totta kai kaikilla niitä on, mutta on vaarallista ajatella että elämästä tulee jotenkin "todempaa" ja "aikuisempaa" ja "normaalimpaa" vain kun saa lapsen. Pudotus voi olla todella kovakin yhdistettynä ikäkriiseihin ym. Kyllä parhaassa tapauksessa lapsi syntyy valmiiksi merkitykselliseen, tasaiseen ja onnelliseen parisuhdearkeen, ilman että vanhemmilla on kuvitelmia että lapsi tekee siitä sellaisen.   Jos nuo ajatukset todella ahdistavat, niin mikä estäisi esimerkiksi käydä juttelemassa ammattiauttajalla muutaman kerran? Saisit perspektiiviä, ja puettua ajatuksesi sanoiksi. Voisit kertoa, mitä ajattelisit sen lapsen lisäävän elämääsi, ja miltä se tuntuu kun haluamisesta huolimatta sitä ei juuri nyt ainakaan saa. En siis yhtään halua vähätellä ihmisten lapsihaaveita, ovathan sellaiset merkittäviä asioita, mutta kyllä jokaisen tulisi opetella ymmärtämään, että se lapsi ei ole oikotie onneen. Ei vaikka olisi lapsettomuutta takana se viisi vuotta. Itse olen siis lapsettomuudesta useamman vuoden kärsinyt, joten en tätä ajattelemattomuuttani sano, vaan kokemuksen syvällä äänellä. On monia ihmisiä, jotka joutuvat sietämään sen ettei sitä lasta ikinä saa, ja on puolestaan niitäkin jotka pitkien hoitojen jälkeen kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tai jopa katuvat lasta ajoittain). [/quote] Ei ole miestä ja koulutus on kesken. Itken kaikki päivät ja tää on kai mulle joku outo pakkomielle jo. Ehkä olisi ihan hyvä käydä juttelemassa tästä jollekin. Se äidiksi tulemisen tarve on vain niin jumalattoman suuri etten osaa sitä edes sanoin kuvailla. Tämä tunne. Se musertaa mut ihmisenä.

[/quote]

Tämä voi tuntua pahalta, mutta tuskin soveltuisit hyväksi äidiksi. Vaikutat vähintäänkin epävakaalta, ellet jopa lähes mielenvikaiselta persoonalta. 

Sori vain!
[/quote]
Kiitos kannustavasta kommentistasi! Paransi oloani kummasti.