Rahan säästäminen salaa

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 13:11"]

Säästän rahaa puolisoni tietämättä. Kuulostaa omaankin korvaan pahalle, kun en voi kertoa että jemmailen euroja. Puolisoni on äärettömän holtiton rahankäyttäjä ja hän elää periaatteella "kaikki mitä tulee, saa myös mennä, ja kyllä tässä selvitään seuraavaan palkkapäivään." . Meillä on kaksi lasta, joten itse joudin ajattelemaan elämää pidemmällekin kuin vain seuraavaan palkkapäivään, mitä jos lapseni sairastuu, entä yllättävät menot, esim. pesukoneen hajoaminen? Enkä halua elää sitä "kyllä me selvitään seuraavaan palkkapäivään" -elämää. Mies ei osaa budjetoida näitä yllättäviä menoja ollenkaan, hänen mielestään on ok, jos käyttörahaa on 200 € ja palkkapäivään kaksi viikkoa, koska kyllä tuolla summalla ruuat ostaa... todellakin ostaa, en sitä kiellä, mutta mitäpä jos vaikka lenkkarit hajoaa hoidossa, mennäänkö 2 viikkoa ilman kenkiä hoitoon? . Olen osa-aikaisessa työssä, joten summat ei päätä huimaa, siirrän mahdollisuuksien mukaan 20-50€/kuukaudessa sivuun ja aivan omista rahoistani. Meillä on erilliset tilit. . Mitä mieltä olet, kommentteja, onko täällä muita rahajemmareita?

[/quote]

Kuulostaa ihan mun exältä. Sain tarpeekseni ja muutin muualle.

En kyllä jaksaisi tuollaista miehen rahankäyttöä. Yhteiselosta ei tulisi yhtään mitään. Säästän sen minkä voin, nyt säästössä 9000 €, ja miehellä vähän yli kymppitonni. Kaikki tarpeellinen saadaan ostettua että ei olla mitenkään sairaalloisen pihejä kumpikaan, mutta tietty rahallinen turva pitää olla. Emme riitele raha-asioista ikinä, emme kyllä oikein muustakaan. 

Kyllä minäkin jemmailen jos vain pystyn vaikkei mies holtiton rahan kanssa olekkaan. Koska omat tuloni ovat pienet niin rauhoittaa mieltä kun tietää että on pieni pesämuna pahan päivän varalle.

Olen joskus miettinyt tuota, että alkaisin perheen "rahastonhoitajaksi", mutten usko että se auttaa miestäni sen säästäväisemmäksi, kuitenkin tuon vastuunkannon tulisi lähteä omasta takaa.. Monen monet keskustelut on käyty hyvässä hengessä, sekä riitelemällä.
.

Täytyy todeta tähän väliin että hän on paljon parantanut ostokäyttäytymistään, sillä ennen palkka tuli ja meni samana viikonloppuna, nyt sentään riittää jo melkein kuukaudeksi... vielä kun älyäisi että kaikkea ei ole pakko kuluttaa ennen seuraavaa palkkapäivää.

Voisi olettaa että lähtökohtaisesti molemmilla olisi joku oma pahanpäivän varalle säästö, tai ainakin pitäisi olla. Ehkäpä tuohon kohdistuvia talletuksia voisi sitten ohjata kasvavissa määrin yhteiseen rahastoon mitä kauemmin on oltu yhdessä. En tiedä onko mitään tilastoja tehty mutta voisi kuvitella että n-vuoden jälkeen ero alkaisi olla hieman epätodennäköisempää.

Kyllä itsekin säästän pahanpäivän varalle.
Jos miehesi suhtautuminen rahaan on noin huoletonta, niin tapasi toimia on mielestäni erittäin järkevää.

Mulla vähän sama juttu. Miehellä ei kerta kaikkiaan pysy rahat lompsassa vaan kaikki menee mitä tulee. Kun tähän lisätään vielä taipumus uhkapelaamiseen, minun pitää huolehtia perheen säästöistä. Mies tietää että säästöjä on, mutta ei tiedä paljonko niitä on.

Jos miehesi tajuaisi olevansa noin holtiton rahankäyttäjä niin teillä voisi toimia se, että hän saa xx summan käyttörahaa kuukaudessa ja tilittää loput sinulle ja sinä huolehdit kaikki perheen laskut ja pidät huolen että sitä rahaa on myös pahan päivän varalle. Kaikki voisivat olla tyytyväisiä. Mun mielestä.