Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen lapsi on "kivoin" huollettava.
16.08.2015 |
Meillä 3v täystuho, mietin päivittäin koska elämä muuttuu lapsen kanssa kivaksi. Olisi kiva pelata esim lautapelejä yhdessä, käydä leffassa yms mutta tuon uhman kanssa ei voi tehdä mitään! Minkäikäisenä lapsen kanssa on kivempaa olla?
Kommentit (37)
Mulla pojat 6v ja 7v. Helppoa on jo. Toki tappelevat välillä, mutta nukkuvat yönsä, ei tarvii nukutella. Hoitavat vessa-asiansa, peseytyvät ja pukeutuvat ilman uhmaa. Heitetään perheenä frisbeekiekkoa, uidaan, pelataan futista. Ulkoilevat jo lähistöllä keskenään. Voidaan pyöräillä pidempiäkin reissuja. Käydään leffoissa ja pelataan lautapelejä ilman itkupotkuraivareita. Tämä on kiva vaihe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5v , 5v alkaa taas uhmaamaan kun on niin isoa ja itsenäistä ja vaan kaverit on tärkeitä
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 09:52"]5v , 5v alkaa taas uhmaamaan kun on niin isoa ja itsenäistä ja vaan kaverit on tärkeitä
[/quote]
Eihän tuossa oo mitään järkeä!
Minusta mukavinta on ollut noin 4-vuotiaiden kanssa. Ovat niin reippaita ja aitoja, kuitenkin vielä nauravaisia. Kouluikäisistä on omat harminsa, kun liikkuvat jo itsenäisemmin ja rikkovat sääntöjä. Milloin on haistateltu koulussa tai unohdettu tehdä läksyt, häiritty oppitunnilla, murrettu jalka hyppäämällä liian korkealta kivetykseltä, myöhästytty bussista viivyttelemällä tai sitten lapsi jää syrjään kaveriporukoissa ja on surkea ja yksinäinen. Minulla siis kolme lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenlapset on kivoja, omat on aina riesana.
Riippuu tosi paljon lapsesta.
meillä lapset 7-11 vuotta ja aika helppoa ollut nyt jo joku 3 vuotta.
Lapset omatoimisia jo mutta ovat vielä koulua lukuunottamatta paljon kotona joten tiedän mitä tekevät. Toki riitelevät ja joskus kavereiden kanssa ongelmia mutta pääosin aika seesteinen vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu lapsesta. Tyttäreni on ollut erittäin helppohoitoinen noin 4-vuotiaasta alkaen. Ihana pienempänäkin toki.
Kouluikäisiä ei enää lautapeli kiinnosta ja haluavat mennä mieluummin kavereiden kuin äidin kanssa leffaan. Toki poikkeuksiakin on. Ehkä kuitenkin ennen kouluikää on se aika, kun eniten tehdään yhdessä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellianen 7-11 -vuotias. Eli ns. latenssi-ikäinen. On jo tavattoman itsenäinen toimissaan, ei tarvitse mitenkään "hoitaa", voi olla yksinkin kotona jne.
On jo kivaa juttuseuraakin, omia ajatuksia paljon. Tässä vaiheessa voi muokata lapsen arvomaailmaa ja asenteita parhaiten. Murrosiässä eivät enää ole niin vastaanottavaisia.
Tapa, jolla reagoit uhmaan, vaikuttaa uhman määrään. Perheen ilmapiirin luovat vanhemmat. Hellyyttä, huomiota, kunnioittavaa, arvostavaa ohjaavaa keskustelua ja ystävällisyyttä saava lapsi on kivempi kuin epätasapainoisesti kasvatettu. Meillä on neljä lasta, ja varsinaisesti "hankalia" he ovat olleet vain vauvoina vatsavaivoineen. Toki toinen on ärhäkämpi kuin toinen ja toinen taipuvaisempi kohteliaisuuteen kuin toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-3v, sen jälkeen ollut yhtä helvettiä. Nyt pentu 15v ja vaan pahenee.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:21"]Kouluikäisiä ei enää lautapeli kiinnosta ja haluavat mennä mieluummin kavereiden kuin äidin kanssa leffaan. Toki poikkeuksiakin on. Ehkä kuitenkin ennen kouluikää on se aika, kun eniten tehdään yhdessä juttuja.
[/quote]
Tuo on totta. Kun olin itse lapsi, kukaan normaali ei liikkunut vanhempiensa kanssa enää 8-9-vuotiaasta eteenpäin. Kaveriporukalla pelattiin ulkona ja käytiin leikkimässä vuorotellen toisten luona. Oli aika nössöä, jos joku meni elokuviin tai tivoliin porukoitten eli vanhempiensa kanssa. Minä tilasin vaatteetkin Ellokselta tai muista vastaavista, ettei tarvinnut lähteä nolona vanhempien kanssa ostoksille. Harrastin paljon, mutta vanhemmat eivät saaneet tulla mukaan minnekään. Mökillä marisin muutaman viikon, kun oli niin tylsää, kuolettavan tylsää. Kaverit oli kaupungissa. Muistan, että 12-vuotiaana jo hankin itselleni "hoitopaikan" kaupungista, kun porukat lähti mökille lomallaan. Nyt mietin kauhulla, miten meidän lapset erkaantuu. Ovat 8,4 ja alle vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
1-3v, sen jälkeen ollut yhtä helvettiä. Nyt pentu 15v ja vaan pahenee.
[/quote]
Kertoo olennaisen, kun puhut lapsestasi "pentuna". Jotain on mennyt pieleen ja se on tuskin lapsen vika.
6.v ja siitä eteenpäin, tosin meillä tottelevaiset lapset, tulevat itsenäisesti koulusta kotiin, tekevät läksyt ja syövät! Sen jälkeen leikkivät kavereiden kanssa.
Usein pelataan porukalla jalkkista, pesäpalloa, sählyä yms.
Meidän lapset eivät ainakaan ole pitäneet nössönä vanhempien kanssa oloa (nyt 10 ja 8) ja usein haluavatkin että vanhemmat tulevat esim. Pelaamaan heidän kanssa..
Esikoiseni on 4 ja erittäin helppo ja leppoisaa seuraa. :) Epäilen, että on tyyntä myrskyn edellä ja kohta alkaa taas joku Vaihe, mutta pitkän koliikin/itkuisuuden ja siitä melkein heti alkaneen uhmaiän jälkeen nyt on menossa hyvin seesteinen vaihe.
Minä en käsitä näitä lautapelien pelaajia. Miksette pelaa PS3-pelejä tai kännykällä niiden lasten kanssa. Se kiinnostaa paljon enemmän. Tai mene laskettelemaan eli lumilautailemaan ennemmin kuin raahata hiihtämään puoliväkisin.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:21"]Kouluikäisiä ei enää lautapeli kiinnosta ja haluavat mennä mieluummin kavereiden kuin äidin kanssa leffaan. Toki poikkeuksiakin on. Ehkä kuitenkin ennen kouluikää on se aika, kun eniten tehdään yhdessä juttuja. [/quote] Tuo on totta. Kun olin itse lapsi, kukaan normaali ei liikkunut vanhempiensa kanssa enää 8-9-vuotiaasta eteenpäin. Kaveriporukalla pelattiin ulkona ja käytiin leikkimässä vuorotellen toisten luona. Oli aika nössöä, jos joku meni elokuviin tai tivoliin porukoitten eli vanhempiensa kanssa. Minä tilasin vaatteetkin Ellokselta tai muista vastaavista, ettei tarvinnut lähteä nolona vanhempien kanssa ostoksille. Harrastin paljon, mutta vanhemmat eivät saaneet tulla mukaan minnekään. Mökillä marisin muutaman viikon, kun oli niin tylsää, kuolettavan tylsää. Kaverit oli kaupungissa. Muistan, että 12-vuotiaana jo hankin itselleni "hoitopaikan" kaupungista, kun porukat lähti mökille lomallaan. Nyt mietin kauhulla, miten meidän lapset erkaantuu. Ovat 8,4 ja alle vuoden.
[/quote]
Jaa, minä kyllä liikuin vanhempieni kanssa paljonkin tuonne 15-vuoden ikään asti. Vähän outoa, jos 7-vuotiaasta on nössöä lähteä isän kanssa leffaan tai perheen kesken Lintsille tai matkoille.
Mistähän piireistä sinäkin lienet?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:38"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 10:28"]
1-3v, sen jälkeen ollut yhtä helvettiä. Nyt pentu 15v ja vaan pahenee.
[/quote]
Kertoo olennaisen, kun puhut lapsestasi "pentuna". Jotain on mennyt pieleen ja se on tuskin lapsen vika.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja, mutta tietyissä murteissa pentu on ihan normaali sana. Itsekin sanon, että pentuna juostiin uimassa vähän väliä, eikä siinä ole mitään negatiivista. Isä puhuu mukuloista, kotoisin Rauman seudulta, eikä sekään ole loukkaus ketään kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 12:07"]Mun tyttö on 15v. Sen kanssa voi harrastaa liikuntaa ym, Ei ole edes kauhee murrosikä päällä, toisinaan kyllä tiuskii. mutta pääsääntöisesti on mukavaa. Voi jutellakin eri lailla kuin pikkulapselle.
[/quote]
Tuo on myös ikävä vaihe. Minun siskontyttö laihduttaa koko ajan, vertailee vartaloaan muihin, kärsii alemmuuskompleksista. Kun oltiin ulkkomailla, kertoi, että ahdistaa, kun ei yhtään tiedä, mitä haluaa tehdä ysiluokan jälkeen. Ulkomailla aamiainen oli neidillä pari kurkkusiivua, nektariini ja juustoviipale. Yhtenä aamuna söi sämpylää. Tosin harrastus myös sellainen, että monet tytöt hoikkia.