Mitä teette teinienne kanssa?
Me ei tehdä oikeastaan enää mitään yhdessä. Tässäkö tämä mun elämäntehtäväni sitten oli. Jotensakin surullinen olo.
Kommentit (15)
Mä en olisi teininä ikinä suostunut tekemään yhtään mitään vanhempieni kanssa. Onneksi eivät pakottaneet. Ihan normaali musta kasvoi.
Katsotaan telkkarista sarjoja tai leffoja, joskus pelataan jotain, tehdään ruokaa tai leivotaan tms. Tässähän se elämäntehtävä onkin, että miten se 10-vuotias mamman kainalossa nyhjännyt pojanpallero onkin neljän vuoden sisään toinen jalka maailmalla huiteleva, tyttöystävänsä kainalossa nyhjäävä nuori mies. O_o
Mustikassa (pyytävät viemään!), pelataan, järvelle, yöllä valokuvaamassa Perseidien lentoa, kaupassa, elokuvissa, tapahtumissa.......siis ihan kaikkee ja hyvällä fiiliksellä
Käydään sienessä ja marjassa, kokataan, katsotaan leffoja, joskus kylpylässä, kaupassa, kylästellään sukulaisissa.
Ei ole (vielä) omia lapsia, miehen 16 veen kanssa käydään shoppailemassa, kun asuttiin Amerikassa niin käytiin monesti Euroopanmatkalla, ollaan oltu miehen kesähuvilalla, käydään kahvilla, pyöräilemässä, pelaamassa tennistä, uimassa..
Shoppaillaan, käydään kävelyillä koirien kanssa, leivotaan, laitetaan ruokaa, käydään ravintoloissa..
Pelataan korttia, istutaan keittiön pöydän ääressä vain juttelemassa(aika usein,oikeeastaan jokapäivä. )Vietetään kesät asuntovaunussa matkaillen(jopa 18v lähtee mukaan)Vietän aikapaljon aikaa perheen nuorison kanssa, mutta mies ei. Istuu yksin tuijottamassa tv:tä kun me muut poristaan keittiössä. Olen alusta asti ollut lasten kanssa paljon ja nyt se sitten palkitaan. Jos istun keittiössä ,ei mene kuin hetki ja kaikki ovat kokoontuneet sinne. Ehkäpä he viihtyvät seurassani:)
Harjoitellaan vaipoista siirtymistä pois :)
Sama täällä, itsellä ei ole lapsia mutta miehellä on teini-ikäinen poika. Sen kanssa käydään shoppailemassa, matkustellaan aina kun meillä sattuu olemaan lomat samaan aikaan (yleensä mies jää kotiin ja mennään kahestaan), maalataan, autan sitä aina koulujutuissa, kun vaan osaan, kokkaillaan ja leivotaan ihan jotain outoa, mitä vaan tulee mieleen. Sit kans autan sitä korjailemaan sen mopoa ja pyörää, lähinnä ostan sille uusia osia ja katon kun se laittaa ne paikalleen, pidän jotain työkalua tai osaa paikallaan. Onneksi tullaan juttuun tosi hyvin.
Onhan se erilaista teinien kuin lasten kanssa. Joskus tuntuu että niitä ei olekaan kun näin kesällä varsinkin liehuvat kavereineen kylillä tosi paljon. Kun tulevat kotiin olen jo nukahtamaisillani. Välillä kuitenkin olemme yhdessä. Eilenkin. Siivoilimme yhdessä, kävimme ruokakaupassa ja laitoimme ruuan. Vasta sen jälkeen häipyivät. Oli mukava päivä ja ihan pyytämättä olivat päivän kanssani. Tänään lähdemme ystävien pihalle grillailemaan lounasta ja sen jälkeen heidän purjeveneellään merelle. Nice. yhden illan olimme kiipeilemässä Korkeessa Mustikkamaalla. Arki on eri vaiheissa erilaista, siihen pitää vain suhtautua kuten se hetki vaatii. Ei tässäkään mitään vikaa ole.
Jutellaan paljon, joskus käydään ravintolassa tai kävelyllä koira mukana. Enemmän ne tekemiset heillä ovat kavereiden kanssa. Lomilla ovat vähän vaihtelevasti mukana. En pakota mukaan minnekään. Iät 15-18 vuotta.
Erilaisia perhekulttuureita on ja ei toinen ole välttämättä huonompi toista. Jotkut perheet ovat tiiviimmin yhdessä ja toiset eivät juuri ollenkaan. Kokemukseni mukaan aivan täyspäisiä aikuisia kummallakin metodilla voi tulla.
Jos ei tule, niin ongelmat ovat enemmän muualla kuin varsinaisen yhdessä tekemisen puutteessa.
Isänsä kanssa 14v poika korjailee/laittaa mopoa, mun kanssa käy pari kertaa viikossa juoksemassa. 16v tyttö ei kyllä lähde enää mihinkään vapaaehtoisesti meidän kanssa, on kuulemma niin noloa.
Käydään mökillä ja kaupassa yhdessä. Jutellaan, pelleillään, lenkkeillään. Käydään ulkona syömässä ja taidetapahtumissa.