Lue keskustelun säännöt.
En jaksa olla aina se perheen kannattelija ja voima
15.08.2015 |
Mun mies on ihan nössö. Tiesin sen jo silloin 10v sitten, kun seurustelemaan alettiin, mutta en koskaan arvannutkaan, mitä elämä sellaisen kanssa pidemmän päälle onkaan. Raskasta! Mä olen aina se johon lapsi ja mies turvautuu. Minulta kysytään kaikki, minä päätän kaikki, minä olen se joka tyynnyttelee hätääntynyttä lasta ja siinä samalla hätääntynyttä miestä. Ei tarvi kuin että lapsi kaatuu pyörällä ja polveen tulee pieni naarmu, niin mä joudun rauhoitteleen molempia - lasta JA MIESTÄ!
Jos meille tulisi murtovarkaita, niin minä olisin se, joka on ajamassa sitä ulos, kun mies on sängyn alla lapsen kanssa piilossa.
Minä olen aina se, joka yrittää näyttää rohkealta, vakaalta ja turvalliselta, ettei lasta pelottaisi.
Mä en jaksa. Minäkin haluan olla heikko. Haluan, että mies on se, joka hyssyttelee minua ja lasta. Ja voi kun edes kerran kuulisi mieheltä lauseen "ei ole mitään hätään". Mutta ei.
Kommentit (10)
Tervetuloa vahvojen naisten joukkoon! Meitä lienee aikamoinen joukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuli just tuollanen leijonaemo kun sain lapsia (pidin itseäni aikaisemmin herkkänä)! Mies on ihan nyhverö mun rinnalla! Kerrankin kun lapsella meni väärään kurkkuun ruokaa, mies juoksi asunnossa rinkiä hätåäntyneenä ja minä toimin ja hoidin sapuskat pois kurkusta!
Oletko kertonut tuon saman miehellesi?
Juuri tämä esimerkki on todiste siitä, miksi "tasa-arvo" ei toimi käytännössä. Perinteiset biologianmukaiset sukupuoliroolit ovat the way to go.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:53"]Juuri tämä esimerkki on todiste siitä, miksi "tasa-arvo" ei toimi käytännössä. Perinteiset biologianmukaiset sukupuoliroolit ovat the way to go.
[/quote]
Tasa-arvo olisi sitä, että molemmat kantavat vastuuta. Ap:n mies ei tee omaa osuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:50"]
Oletko kertonut tuon saman miehellesi?
[/quote]
Viimeksi tänään, mutta sehän oli juuri tuota kuin kakkonen kirjoitti eli lähes kiukun kyynelien kanssa naamalle... On niin turhautunut ja väsynyt olo, että on vaikea sanoa siitä sievästi. Täytyy nyt odottaa parempaa hetkeä ja aikaa jolloin tämä ei niin vaivaisi. Ehkä sitten osaa asiasta sanoa sievästi. Vaikka tuskin mies tuosta miksikään muuttuu.. Että ehkä mun pitää vain etsiä tosiaan itselleni ne omat latautumispaikat, tai jotain...
ap.
Voi ikävän kuuloinen tilanne ap! Oletko puhunut miehelle tästä? Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia yli 10 vuotta sitten opiskeluajalta eksän kanssa. Olisi halunnut, että haen hänelle tenttikirjat kirjastosta (opiskeltiin ihan eri alaa), täytän tenttikuoret eli ilmoittautumisen tenttiin hänen puolestaan, valvon tenttiin lukemista, kuulustelen, etsin kesätyöpaikkoja, vien hänet sosiaalisiin tilanteisiin jotta tutustuis muihinkin ihmisiin kuin minuun... Oli ihan älyttömän raskasta vaikka lapsia meillä ei edes ollut. Parin vuoden seurustelun jälkeen jätin hänet onneksi enkä ole katunut. Onko niin, että ero ei ole teillä ajankohtainen vaihtoehto? Koska mies ei tuosta varmaan muuksi muutu, jos on ollut tossukka koko ikänsä. TAi entä jos vaan jätät kaikki itsellesi epämukaviksi kokemasi velvollisuudet pois ja alat ottamaan ns. perinteistä naisen roolia, johon ei kuulu aikuisen miehen lohduttelu ja paapominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NRO 9 jatkaa: Ai, olitkin jo maininnut että olet keskustellut tästä miehen kanssa, mutta tuloksetta. Oman kokemukseni perusteella suosittelisin siinä tapauksessa kokeilemaan tilanteen kriisiinnyttämistä. MIes tietää, että olet tilanteeseen tyytymätön. Joten muuta siis käytöstäsi. Älä lohduta, älä tee päätöksiä, anna vaikka päätösten kasaantua. Voi olla, että tilanne ei muutu siitä mihinkään. TAi voi olla, että muuttuu jopa huonommaksi hetkellisesti. Mutta uskon, että sun itsesi takia on tehtävä jotain eri tavalla, sillä tuo vahvaksi pakotettu rooli on pidemmän päälle tosi kuormittava.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:53"]
Juuri tämä esimerkki on todiste siitä, miksi "tasa-arvo" ei toimi käytännössä. Perinteiset biologianmukaiset sukupuoliroolit ovat the way to go.
[/quote]
Eli tasa-arvoisuus on sitä että mies ottaa kaiken vastuun kun nainen nyhvää? Eiköhän tässä ongelmana ole se, että toinen osapuoli joutuu hyysäämään kahden edestä.
Ymmärrän. Vaikea muuttaa tilannetta. Pitäisikö sinun vain etsiä itse ne omat latautumispaikkasi ja hetkesi? Mikä ilhduttaa sinua, mikä voimaannuttaa? Mieti sitä ja toimi, niin että saat voimia itsellesi ja jaettavaksi.
Toisaalta, voisihan yrittää puhua miehenkin kanssa. Eihän sitä koskaan tiedä, ymmärrystä voi löytyä. Mutta miten ilmaista asia niin, että se ei pärskähdä kiukun kyynelien kanssa kumppanin naamalle? Silloin ei ainakaan ole sitä huötyä mitä haetaan. Rauhallisena hetkenä rauhallisesti kertoen, että itsekin kaipaa tukea. Onnea siihen keskusteluun!