Lue keskustelun säännöt.
Ikävöin minun ja ystäväni samanlaista elämäntilannetta
15.08.2015 |
Minun ja hyvän ystäväni elämäntilanteista tuli hyvin erilaisia muutamia vuosia sitten, kun hän sai parikymppisenä lapsen. Minä elelin sinkkuna milloin kenenkin kanssa jotain viritellen, niiden juttujen kuitenkin kariutuessa. Oli jotenkin noloa jutella näistä hänen kanssaan, kun toinen eli vakituisessa suhteessa jossa oli vielä lapsikin. Silti ystäväni jaksoi niitä kuunnella ja minä hänen lapsijuttujaan, toki muitakin asioita puhuimme kuin minun miesjuttuja ja hänen lapsijuttuja. Nyt minäkin olen elänyt parisuhteessa yli kaksi vuotta eikä meillä ole vielä vuosiin aikomuksena lapsia hankkia. Mulla on kuitenkin ikävä minun ja tämän ystäväni samanlaista elämäntilannetta. Kaiholla välillä muistelen, kuinka oltiin molemmat nuoria ja sinkkuja ja juhlittiin paljon. Juhlimista en enää minäkään kaipaa, mutta ai että miten olisi ihanaa joskus ystäväni kanssa viettää aikaa vaikka reissun merkeissä ilman niitä lapsia! Jutella oikein kunnolla rauhassa. Älkää käsittäkö väärin, pidän kyllä hänen lapsistaan paljon ja miehensäkin kanssa tulemme juttuun Ymmärrättekö mitä tällä tarkoitan? Varmaan nämä fiilikset menee ohi kunhan itse saan lapsen ja aletaan viettää perheiden kesken aikaa?
Kommentit (3)
Miksette voisi käydä yhdessä ulkona? Toki se vaatii enemmän suunnittelua ja etukäteen sopimista, mutta kyllähän äitikin nyt voi yhden tyttöjen illan tai -viikonlopun pitää. Menette johonkin toiseen kaupunkiin tai Tallinnaan tai risteilylle tai jotain.
Kuulosti siltä ettei ystäväsi lapsi ole vauva enää, ja jos mieskin on niin luulisi hänen pääsevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on käynyt kaikkien ystävieni kanssa: lapset tai usein pelkkä mieskin riittää siihen, että ystävä on entinen ystävä. Lasten takia ei ikinä pääse mihinkään, mistään muusta aiheesta ei osata puhua, sinun asiasi ja ongelmasi ivat enää naurettavia, kun vertaa mitä isoja asioita lapsellisen elämässä nykyisin on jne. Jotkut naiset tosiaan unohtavat ystävänsä täysin jo miehen takia, eihän niitä enää mihinkään tarvita kun miehen kanssa kiehnätään yhdessä kaiket ajat. ja jos tavataan ihmisiä, ne on jotain pariskuntia myös, sinkku ei sovi enää kuvioihin mitenkään ja saa jäädä yksikseen.
Asumme eri paikkakunnilla joten tyttöjen illan järjestäminen on aika haasteellista. Mieli on tehnyt pyytää ystävääni meille ihan itsekseen joku viikonloppu niin että miehensä jäisi lasten kanssa kotiin, mutta en ole kehdannut. Siitä saisi ehkä sellaisen kuvan, että lapset ja mies ei ole tervetulleita enkä heitä haluaisi kylään. Onneksi ollaan kuitenkin niin hyviä ystäviä ettei tämä meitä erota, mutta onhan tämä lapsiasia tavallaan oma kuilunsa.