Lue keskustelun säännöt.
Huomenna häät enkä haluakaan tuota miestä. Apua!!!
14.08.2015 |
Miten VOI tulla näin varma olo etten haluakaan naimisiin? Voiko näin varma olo tulla vain siksi kun stressaa suuren päivän edellä? Minä olen IHAN varma etten haluakaan naimisiin. En oikeasti halua ja rakasta miestäni tarpeeksi. Oi miksi suostuin kosintaan.... On ollut ihanaa järjestää häitä ja oon ollut onnellinen mutta nyt iski aivan jäätävä varmuus siitä että teen virheen. Eihän tätä nyt hyvänen aika edes voi harkita peruvansa kun mies on ollut niin huomaavainen, polttarit ollut, rahaa palanut, sukulaiset ja ystävät lie hankkineet lahjat ja rakas kaaso tehnyt kaiken viimeisen päälle. Sanokaa että tällainen paniikki on normaalia ja huomenna taas haluan tätä...!
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset: tehkää ketju vasta seuraavana päivänä uutisesta.
Häät vaan läpi ja puolen vuoden päästä ero.
En tiedä onko normaalia, mutta nyt vaan kokoot ittes ja vietätte huomenna kivat häät.
Pieni jännitys on ihan normaalia, mutta toi kuulostaa jo "alttarilta paolta"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
That's called cold feet, sweetie. ♥ Toivottavasti menee ohi se olo, toisin sanoen ymmärrät (ennen häiden perumista) että kyllä sä rakastat sitä, kunhan iso askel ahdistaa.
Hyvin se menee! Onnea hääjuhlaan! Nyt nukkumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:12"]Häät vaan läpi ja puolen vuoden päästä ero.
[/quote]
Näin. Pienempi haloo, eikä jää kenellekään niin huono maku suuhun. Ja voihan se mieli vielä muuttua!
Onko miehellä paksu lompakko, vai miksi suostuit?
Niin, nämä prinsessahäät on suomiluuskille tärkeämpiä kuin itse mies. Ja miehellä tulee olla paksu lompakko , hyvä status ja naisen oman elintason tulee nousta pyllistämällä.
Olet kuvottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pms mielialavaihtelua? Stressin vuoksi pahentunut?
Voi tuo tunne tietysti olla oikea. Menisin sinuna naimisiin nyt. Rahojakaan ei varmaan pystyisi enää säästämään. Eroaminen on nykyään yleistä, ei kukaan sitä ihmettele sit. Enemmän ihmetystä herättäisi häiden peruminen nyt. Katselet ihan rauhassa, miltä elämä miehesi rouvana tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No... Mitähän tuohon sanoisi.. Jos nyt perut, ei kukaan enää ota vakavasti sinua, mikäli järjestät joskus jälleen, saat aimo kasan vihamiehiä miehen puolelta, sinua pidetään ehkä myös pöpinä. Toisaalta... Nythän se kannattaa perua, eikä muutaman kk päästä.
No, mulla iski ennen maistraatti vihkimistä vähän sama fiilis. Ei nyt mikään jäätävä varmuus, vaan sellainen "tässäkö tää nyt sitten on ja haluanko oikeasti".
Nyt on 17 aviovuotta täynnä ja hyvin on mennyt. Tuskin olis vaihtamalla parantunut ja mitä ihanimmat lapset. On vaan rimakauhua sulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaali suhde meillä on, en ole huorannut rahan perässä. Nyt vaan tajusin että olen vaan mennyt tätä kohti sen enempää miettimättä koska suhde on ollut ihan hyvä ja ihmiset nyt vaan menee naimisiin seurusteltuaan, me kolme vuotta yhdessä. Yhtäkkiä näen kaiken, on vaan ajautunut tähän eikä mulla ole oikeasti hyvä olla. Mitä hitto olen mennyt tekemään!!! Olen jo ihan oikeasti tolaltani. Eihän kenellekään voi oharia tässä kohtaa tehdä varsinkaan noin kultaiselle miehelle. Aivan kamala olo nyt! Ap
Nyt rauhoitu. Sulla on vaan paniikki elämän menettämisestä. Mutta kerron sulle tylsän faktan. Jos nyt eroat. Löydät ehkä uuden rakkauden joka saattaa tuntua älyttömän tuliselta hetken ja räjäyttää tajunnan. Mutta sekin tulee laantumaan aikanaan aivan varmasti. Sinä olet löytänyt elämääsi ihmisen joka on hyvä sinulle. Pitkässä parisuhteessa välillä tulee olemaan kausia jolloin ei ole niin rakastunut ja kausia kun rakastuu uudelleen. Nyt vaan ne hyvät puolet ja hetket mieleen. Vaihtamalla se ei parane.
Tuo on vain tunne, joka tulee siitä, että on oikeasti sitoutumassa, eikä ole enää vapaa, vaikka samalla tavoinhan olit sitoutunut mieheen jo seurusteluajan! Tunteet on kuule turisteja, niitä tulee ja menee. Rakkauskaan ei ole oikeasti vain joku pelkkä tunne, vaan pikemminkin selkeä päätös rakastaa. Niitä onnellisuudentunteita tulee siinä ajan mittaan enemmän ja vähemmän. Samoin tulee tuollaisia "oon menny väärän ihmisen kaa naimisiin" -tunteita. Luonnollisia.
Älä vaan nyt tunnemylläkässäsi peru häitänne. Sitä katuisit varmasti sen jälkeen, kun tajuaisit taas selkeästi asioita. Nyt jännitys ja uusi tilanne sekoittaa tunteitasi ja harkintakykyäsi. Jatka eteenpäin siinä, mitä olet hyvän matkaa tehnyt: valmistaudu hääjuhlaasi! Heitä murheet, ne ovat ihan turhia. Jännityskin on ihan turhaa energianhukkaa. Relaa, nauti, rakasta!
Onnellista hääpäivää Sinulle!
TTeillä on hyvä suhde mutta sulla ei ole hyvä olla ? Miksi? Miten tuo yhtälö on edes mahdollinen?
Järki päähän nyt hölmö. Millainen täydellisuus sulla aviomiehenä tulee olla jos nykynen ei kelpaa, mutta on kuitenkin tähän asti kelvannut?
Tottakai perut häät, jos kerran olet varma. Onko se sitten miestä kohtaan oikein mennä yhteen, jos et oikeasti halua? Pahempi se tuska myöhemmin on.
Varmuus tulee vain toimimalla, ei pähkäilemällä.