Kolmekympin kriisi, kertokaa omia tarinoita!

Minä itse halusin erota ja vaihtaa kaupunkia.

Kolmekymppiä ei vielä täyty.

No mä oisin onnellinen tollasen julistuksen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:27"]Minä itse halusin erota ja vaihtaa kaupunkia.
[/quote]
Oliko se virhe ?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"]

Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla?

[/quote]

Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?

Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.

Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo.

Vaihdoin työpaikkaa. Virhe. Luojan kiitos en eronnut hyvästä suhteesta. Sekin kävi mielessä.

Eipä ole tullu kriisiä vaikka jo lähes kk:n olen 30 ollut. Pitäsköhän tästä huolestua?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"]

Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla?

[/quote]

Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?

Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.

Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo.
[/quote]
On lapsia, 2.sehän tässä harmittaa eniten. Ymmärän hänen 'tuskan' ja olen melko varma että tämä on väliaikaista, mutta omaisuutta ollaan kovasti jo jakamassa ja talo varmaan laitetaan myyntiin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:34"]Vaihdoin työpaikkaa. Virhe. Luojan kiitos en eronnut hyvästä suhteesta. Sekin kävi mielessä.
[/quote]
Eikö siinä 'tilassa' on ihan sama mitä muut sano? Meillä mies nyt totaalisesti sulkeutunut omissa ajatuksissa ja unelmissa.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"] Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla? [/quote]   Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?   Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.   Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo. [/quote] On lapsia, 2.sehän tässä harmittaa eniten. Ymmärän hänen 'tuskan' ja olen melko varma että tämä on väliaikaista, mutta omaisuutta ollaan kovasti jo jakamassa ja talo varmaan laitetaan myyntiin.

[/quote]

Oletteko jo laittaneet paperit vetämään? Onneksi siinä sentään on se harkinta-aika. Toivottavasti sun mies järkiintyy ja saatte asianne kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"] Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla? [/ quote]   Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?   Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.   Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo. [/quote] On lapsia, 2.sehän tässä harmittaa eniten. Ymmärän hänen 'tuskan' ja olen melko varma että tämä on väliaikaista, mutta omaisuutta ollaan kovasti jo jakamassa ja talo varmaan laitetaan myyntiin.

[/quote]

Oletteko jo laittaneet paperit vetämään? Onneksi siinä sentään on se harkinta-aika. Toivottavasti sun mies järkiintyy ja saatte asianne kuntoon.
[/quote]
Ei ollaan. Sepä jännää, etsi asuntoa, on muuttamassa, mut on vielä kotona.mietti jo asunnon myyntiä, rahat on jaettu, avasi itselleen oman tilin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"] Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla? [/ quote]   Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?   Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.   Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo. [/quote] On lapsia, 2.sehän tässä harmittaa eniten. Ymmärän hänen 'tuskan' ja olen melko varma että tämä on väliaikaista, mutta omaisuutta ollaan kovasti jo jakamassa ja talo varmaan laitetaan myyntiin.

[/quote]

Oletteko jo laittaneet paperit vetämään? Onneksi siinä sentään on se harkinta-aika. Toivottavasti sun mies järkiintyy ja saatte asianne kuntoon.
[/quote]
Ei ollaan. Sepä jännää, etsi asuntoa, on muuttamassa, mut on vielä kotona.mietti jo asunnon myyntiä, rahat on jaettu, avasi itselleen oman tilin.
[/quote]
Lähinnä huolestutta lasten tila sit kun heille kerrotaan, sekä tietty jos tehdään omaisuudelle jotain typerää.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:41"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:33"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:21"] Omalla kohdalla mies sai pääpiston että halua erota. Nyt käydään tämä sotku läpi :( Miten muilla? [/ quote]   Olen pahoillani teidän erosta, onko teillä lapsia?   Itse melkein hairahduin lapsen valmentajaan. Meidän välillä oli pitkään flirttiä molemmin puolin, mutta semmoista viatonta. Kerran eksyttiin samoihin juhliin ja niiden jälkeen halailtiin ja mies suuteli minua. Onneksi tulin järkiini ja jäädytin tunteeni häntä kohtaan ja aloitin todella asiallisen linjan. Ei enää vahingossa koskettelua tms, väistin häntä tietoisesti. Pari vuotta meni hyvin, kunnes taas selvästi alkaa uusi lämpeneminen. Huomaan että hymyillään ja vitsaillaan toisillemme liikaa, hän kehuu ulkonäköäni julkisesti muiden äitien kuullen ym mistä todella herkästi tulee imarreltu olo. Nyt vaan pidän pääni kylmänä, tiedän että tämä menee ohi kun on mennyt aikaisemminkin. Pitää laittaa taas puoliso kuskaamaan lasta harjoituksiin.   Ollaan molemmat naimisissa tahoillamme, molemmilla lapsia. Ja mulla on niin hyvä mies ja ihana perhe, etten ikinä tätä halua rikkoa! Eli muuta selitystä en tälle heikkoudelleni keksi kuin kolmenkympinkriisi. Siinä on mies joka edelleen näkee minussa jotain vaikka vanhenen joka päivä. Säälittävää että sellaisesta tulee niin hyvä olo. [/quote] On lapsia, 2.sehän tässä harmittaa eniten. Ymmärän hänen 'tuskan' ja olen melko varma että tämä on väliaikaista, mutta omaisuutta ollaan kovasti jo jakamassa ja talo varmaan laitetaan myyntiin. [/quote]   Oletteko jo laittaneet paperit vetämään? Onneksi siinä sentään on se harkinta-aika. Toivottavasti sun mies järkiintyy ja saatte asianne kuntoon. [/quote] Ei ollaan. Sepä jännää, etsi asuntoa, on muuttamassa, mut on vielä kotona.mietti jo asunnon myyntiä, rahat on jaettu, avasi itselleen oman tilin.

[/quote]

Onko hänellä joku oman ajan ja -tilan kaipuu? Onko yhtään suostunut avaamaan syytä miksi haluaa erota? Onko hänellä uusi ihastus jota ei voi tuoda kotiin? Juota mies vaikka humalaan ja purista hänestä jotenkin niitä ajatuksia ja tunteita ulos mitä käy päässään sulkeutuneena läpi.

Kyllä oman tilan puute, se että ne 'ongelmat' vain jatkuvat puheista huolimatta. Nyt on kaikki muuttunut meidän välillä muttei hänen päässä.toisesta en usko, sillä hän on tosi usein kotona ja meillä on edellenkin seksiä n viikon välein molempien aloitteesta, mut ei suutelua, pelkkä pano..

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 16:27"]Minä itse halusin erota ja vaihtaa kaupunkia.
[/quote]
Oliko se virhe ?
[/quote]

Ei. Olen paljon onnellisempi nyt.

Monella meidän tuttavaperheistä on tullut ns. yllätyseroja juuri kolmenkympin tietämissä. Elämä ei muka olekaan sitä mitä on toivottu ja odotettu, arki on tylsää jne. Sitten erotaan ja ollaan entistä onnettomampia. Uudessa suhteessa ei lopulta olekaan kaikki niin paljon paremmin jne... 

Havahdutaanko kolmekymppisinä siihen, että tässäkö tämä mun elämä on?! Ja luullaan että eroamalla ja aloittamalla kaiken alusta lopputulos olisi jotenkin erilainen?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:27"]Monella meidän tuttavaperheistä on tullut ns. yllätyseroja juuri kolmenkympin tietämissä. Elämä ei muka olekaan sitä mitä on toivottu ja odotettu, arki on tylsää jne. Sitten erotaan ja ollaan entistä onnettomampia. Uudessa suhteessa ei lopulta olekaan kaikki niin paljon paremmin jne... 

Havahdutaanko kolmekymppisinä siihen, että tässäkö tämä mun elämä on?! Ja luullaan että eroamalla ja aloittamalla kaiken alusta lopputulos olisi jotenkin erilainen?
[/quote]
Ilmeisesti. Mut pään sisällä on siis joku mato mikä kuiskaile 'tyhmyyksiä'. mun mies ei delvästikään pysty ajattelemaan järkevästi tunnemyrskyssä.
-Ap

Meillä varmaan samaa :( 10 vuotta yhdessä oltu, 30 häämöttää parin vuoden päästä. 2 lasta joista toinen vain parin kuukauden ikäinen. Nyt tämän toisen kohdalla huomasi sitten ettei perhe-elämä ole häntä varten. Ei ole kyllä tyytyväinen työhönsäkään, vaikka sen takia vasta vuosi sitten muutettiin. Suostuu kyllä pariterapiaan tms. mutta mua kohtaan sulkeutunut ja haluton on. Valittaa että halutaan eri asioita elämältä, mutta ei anna munkaan tehdä kompromisseja niiden suhteen. Saa nähdä onko jo tehnyt päätöksensä ja käy terapian vaan mun mieliksi, että kehtaa sitten paremmin lähteä kun on yrittänyt :(

Ihmiset eroaa ja ottaa kohta uuden puolison. Ja valtaosa ottaa toisella kierroksella ihan samanlaisen pellen tai kääkän kuin mitä oli eka puolisokin. Ja sit ollaan mukamas niin paljon parempaan suhteeseen päästy. Minua joskus ihan hämmästyttää miten ihmiset oikein löytääkään niitä entisen lähes tarkkoja kopioita.

Mutta mullapa ei kolmenkympin kriisissä ollut vielä puolisoa. Se kriisi oli sitten sitä, että heräsin todella miettimään, että alan olla aika vanha, enkä oo onnistunut pariutumaan. Olin kyllä ihan riittävässä miesten suosiossa, mutta niistä ei vaan ikinä syntynyt mitään pysyvää. Kriisin kautta päädyin katsomaan peiliin ja analysoimaan, että missä menee pieleen. Tajusin sen verran, että vikaa on oltava minussa, koska minä olen näissä epäonnistuneissa suhteissa se yhdistävä tekijä. Analysoin, että mitä hyvää oli hyvissä suhdeyritelmissä ja mitä huonoa oli huonoissa. Sen tuloksena oli pakko todeta, että viehätyin vääränlaisista miehistä, ja halusin elämänkumppanilta jotain muuta. Opettelin sitten viehättymään sellaisista miehistä, joilla oli tarjota niitä arvoja, joita oikeasti kaipasin. Ja jo 31-vuotiaana vietettiin meidän häitä.

Tietysti joskus tuli mieleen, että enkö olisi voinut pohtia noinkin yksinkertaista asiaa vähän aiemmin. Mutta lohdutan itseäni sanonnalla: "parempi myöhään kuin ei milloinkaan".

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 17:20"]

Kyllä oman tilan puute, se että ne 'ongelmat' vain jatkuvat puheista huolimatta. Nyt on kaikki muuttunut meidän välillä muttei hänen päässä.toisesta en usko, sillä hän on tosi usein kotona ja meillä on edellenkin seksiä n viikon välein molempien aloitteesta, mut ei suutelua, pelkkä pano..

[/quote]

Suostuisiko mies parisuhdeterapiaan? Avioliittoleirille? Tai edes säännöllisille treffeille sun kanssa? Jos ei halua muiden edessä ruotia ongelmia, suostuisiko yrittämään löytää toistenne hyviä puolia uudelleen? Onko sun mahdollista lähteä lasten kanssa viikonlopuksi jonkun ystävän luo kyläilelmään? Voihan olla, että muutama päivä yksin kotona saisi miehen ahdistuksen helpottaman?