Anna lehden ihana juttu suominaisista, jotka löytäneet rakkauden

Anna-lehdessä julkaistu artikkeli:


Naisia tummissa rytmeissä

Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa
raikaa eksoottinen musiikki. African Music Night-bileissä kohtaavat
Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että
tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä,
koosta ja iästä riippumatta.

"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen
nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle.
Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.

Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa,
lauantai-ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö
vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan.
Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia
kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae,
keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy
African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä
bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset
naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu?
Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee
kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.

"Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa
lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy
on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei
uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.

Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii
muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen,
siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa.
Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän
päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman
miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.

"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni
löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies, meidän suhteemme ei
perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden
elämän", Anita huokaa.

Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen
miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi
sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa
tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen
luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30
kiloa.

Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään
juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin,
alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta
toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät
rauhaan, jos nainen pyytää. Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin
ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä
ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta.
Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko
Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta.
Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös
laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.

Sydämeltään afrikkalainen

Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa.
Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi
aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen
elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä
ovat afrikkalaiset miehet.

Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin
nahkahousuihin. Pienestä länsisuomalaisesta kaupungista kotoisin oleva
Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se
riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät
Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään
afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat
muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa
tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi;
he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.

"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa
pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät
jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli
puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on
aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on
tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen
rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla
kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen
kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.

Nainen saa olla nainen

Hymyilevä tumma mies kävelee naisten luo, kättelee jokaista naista ja
poistuu sitten paikalta. Mies ei ole naisille ennestään tuttu, mutta
tällaisia afrikkalaiset miehet kuulemma ovat, eikä esittäytyminen
tarkoita sitä, että mies jäisi maanvaivana roikkumaan koko illaksi.

Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo
nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä.
Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat
miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän
joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen.
Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan
kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä
tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.

Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on
koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa
päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen
avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden
yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet
käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös
Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän
tapailee taas tummia miehiä.

"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet
lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän
valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin,
mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet
tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun
minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."

Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä
kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian
humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa,
kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.

Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen
deitti-ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja
halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan
ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan
ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän
tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun
vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.

Se tavallinen tarina

Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui
lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut
käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni
eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen.
Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään,
kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda
myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi
muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut
lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon.
Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta
miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan
tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta
miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen
rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.

Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle
miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta.
Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla
aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa
Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole,
viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä
suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista
miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi, nainen havahtuu ja tajuaa
eläneensä valemaailmassa.

Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija",
"onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma"; hän tuntuu tietävän
afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää että
huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen
mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä
miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on
suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin
kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen
Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä.

"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"

Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan
johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten
juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on
afrikkalaisia miehiä.

Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä
yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän
kaksikulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten
kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että
osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan
elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki.
"Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä
maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa,
he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän
itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen.
Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina
oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat
hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös
tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.

"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme
on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten
ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia.
Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on
aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet
minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa. Miian aviomies
masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä
aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi
paperiongelmia miesten puolesta.

Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla
afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät
pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan
siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin
mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös
avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.

Liisa ei saanut lähimmäisiltään täyttä hyväksyntää avioliitolleen, ja
se toi lisäpaineita suhteen onnistumiselle. Pariskunta taisteli
jatkuvasti ulkopuolisten ennakkoluuloja vastaan. Miian ja Liisan
tarinoissa aviomiesten roolit ovat erilaiset. Miia oli lähes koko
avioliiton ajan yksityisyrittäjänä toimivan miehensä varassa
taloudellisesti. Miehen tulot lakkauttivat opiskelijan tuet. Liisan
tarina on tavallisempi. Mies eli pitkään työttömänä hänen tuloillaan.

"Täkäläinen avioliitto on usein afrikkalaismiehelle kannattavaa
taloudellisesti. Perheetön, rahaton ja luultavasti kurjasti asuva mies
uudistaa elämänsä kerta heitolla parempaan suuntaan. Työtä saatuaan
hän lähettää suurimman osan palkastaan äidilleen. Äiti on usealle
afrikkalaismiehelle se tärkein nainen", Liisa hymyilee.

Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa.
Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin.
"Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän
ihailee. Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle
villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia
"koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat
perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa
edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle.

"Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella
ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet
tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat
pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä.