Mistä johtuu että päiväkotityöstä provotaan jatkuvasti palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Koko päiväkotiala on mennyt aivan kummalliseksi. Perustyötä ei enää arvosteta ja keskitytään aivan kummallisuuksiin ja termeillä pelaamiseen ja ties mihin.

Lastentarhat takaisin, kiitos.

Mitä tarkoitat perustyöllä? Hyvin hallitut ja hyvinvointia tukevat ruokailut ja siirtymät? Rakkaudella hoidetut nenän niistot ja kirjan lukemiset? Kivat ja ikätasoon sopivat leikit, jotka tarjoavat lapsille kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia? Hyvin ja harkitusti suunnitellut ja toteutetut jumpat, askartelut ja ikätasoon sopivat tehtävät? Lohduttavan sylin itkuun ja iloisen aikuisen riehaantuneisiin hetkiin?

Noita samoja asioita haluttiin lastentarhassa ja päiväkodeissa. Itse asiassa, koko lastentarha termi liittyy siihen, että lapsen kasvatus on kuin puutarhan hoitoa. Huolella kasvattavat, hoitavat ja opettavat aikuiset auttavat lapsen puhkeamaan kukkaan. Lastenhoito ei saisi olla jotain suunnittelematonta ja harkitsematonta vaan lasten kasvatukseen tulee panostaa ja aikuisten tulee tietää lasten kehityksestä paljon. Tämä sama ideologia oli jo lastenseimissä! Lastentarhoihin sisältyi jopa nykyistä vahvemmin aatemaailma siitä, että lastentarhanopettajat ja hoitajat tulee olla hyvin koulutettuja.

Se mikä nykyään on muuttunut, on että resurssit ovat huonommat kuin ennen ja esimerkiksi lasten kurinpidollisiin menetelmiin on tullut heikennyksiä, jotka ovat tavallaan hyvä asia, mutta myös huono asia. Alan palkkataso on myös suhteellisesti laskenut. Eli suhteessa muihin aloihin ja hintojen nousuun alalla on nykyään huonompi palkkataso kuin ennen. Myös asiakirjavaatimukset ovat nousseet ja niihin menee enemmän aikaa. Tämä on hyvä asia esiopetuksessa, mutta siihen pitäisi olla enemmän aikaa ja resurssia. Ennen opettajilla ja hoitajilla oli suunnittelulla, nykyään vain opettajilla eikä korvaavia resursseja ole tilalla. Eli enemmän työtä pitää tehdä pienemmällä ryhmäkohtaisella suunnitteluajalla ja laitosapulaisia ei ole enää apuna. Tämä on iso resurssimuutos.

Viime vuosina tilanne meni äärimmäisen pahaksi päiväkotikohtaisen resurssilaskennan myötä. Eli jos jossain ryhmässä on aikuinen pois, niin toisesta ryhmästä otetaan tähän aikuinen, jos sieltä on lapsia pois. Tämä rikkoo pahasti työpäivää ja esimerkiksi ennen kun lapsia oli pois, niin sitä pystyttiin hyödyntämään suunnitteluun ja kaikkeen ekstraan. Nykyään näitä päiviä ei enää ole.

Samaan aikaan alasta kirjoitellaan todella vähöttelevästi. Ei 80-luvulla alaan suhtauduttu näin. Monet vanhemmat kannustivat lastentarhanopettajia lakon aikana! Siis lakon, jolla haluttiin parempaa palkkaa. Ennen olisi ollut myös aivan tavatonta, että vanhemmat olisivat vaatineet tietynlaista toimintaa päiväkodeilta. Nykyään nuo vaatimukset omalle lapselle ovat lisääntyneet sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän lisäksi se, että käytöshäiriöt ovat kasvaneet huomattavasti. Ei ole mikään ihme, että kasvatus- ja opetusaloilla on oikea joukkopako tällä hetkellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Minä toivon alalle kunnon lakkoa. Kaikki seis.

Vanhempana haluan, että lasteni olosuhteet ovat kunnossa. Se tarkoittaa sitä, että kasvatushenkilöstön pitää ollaa työhönsä tyytyväistä ja hyvinvoivaa. Ja että he pärjäävät hyvin palkallaan myös pääkaupunkiseudulla, jossa ala on jo aivan kriisissä työvoimapulan takia.

Huonot olot heijastuvat ensimmäiseksi lasten hyvinvointiin ja sitä kautta koko maan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

10 vuotta sitten ei ollut vielä älypuhelimia laajassa käytössä.

Nuo 10 vuotta sitten päivähoitojärjestelmän läpikäyneet lapset ovat nyt kouluissa ja tulokset ovat nähtävillä. Oppimistulokset ovat heikentyneet, käytöshäiriöt lisääntyneet. Ja kaikilla on se älypuhelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päiväkotiala on mennyt aivan kummalliseksi. Perustyötä ei enää arvosteta ja keskitytään aivan kummallisuuksiin ja termeillä pelaamiseen ja ties mihin.

Lastentarhat takaisin, kiitos.

Mitä tarkoitat perustyöllä? Hyvin hallitut ja hyvinvointia tukevat ruokailut ja siirtymät? Rakkaudella hoidetut nenän niistot ja kirjan lukemiset? Kivat ja ikätasoon sopivat leikit, jotka tarjoavat lapsille kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia? Hyvin ja harkitusti suunnitellut ja toteutetut jumpat, askartelut ja ikätasoon sopivat tehtävät? Lohduttavan sylin itkuun ja iloisen aikuisen riehaantuneisiin hetkiin?

Noita samoja asioita haluttiin lastentarhassa ja päiväkodeissa. Itse asiassa, koko lastentarha termi liittyy siihen, että lapsen kasvatus on kuin puutarhan hoitoa. Huolella kasvattavat, hoitavat ja opettavat aikuiset auttavat lapsen puhkeamaan kukkaan. Lastenhoito ei saisi olla jotain suunnittelematonta ja harkitsematonta vaan lasten kasvatukseen tulee panostaa ja aikuisten tulee tietää lasten kehityksestä paljon. Tämä sama ideologia oli jo lastenseimissä! Lastentarhoihin sisältyi jopa nykyistä vahvemmin aatemaailma siitä, että lastentarhanopettajat ja hoitajat tulee olla hyvin koulutettuja.

Se mikä nykyään on muuttunut, on että resurssit ovat huonommat kuin ennen ja esimerkiksi lasten kurinpidollisiin menetelmiin on tullut heikennyksiä, jotka ovat tavallaan hyvä asia, mutta myös huono asia. Alan palkkataso on myös suhteellisesti laskenut. Eli suhteessa muihin aloihin ja hintojen nousuun alalla on nykyään huonompi palkkataso kuin ennen. Myös asiakirjavaatimukset ovat nousseet ja niihin menee enemmän aikaa. Tämä on hyvä asia esiopetuksessa, mutta siihen pitäisi olla enemmän aikaa ja resurssia. Ennen opettajilla ja hoitajilla oli suunnittelulla, nykyään vain opettajilla eikä korvaavia resursseja ole tilalla. Eli enemmän työtä pitää tehdä pienemmällä ryhmäkohtaisella suunnitteluajalla ja laitosapulaisia ei ole enää apuna. Tämä on iso resurssimuutos.

Viime vuosina tilanne meni äärimmäisen pahaksi päiväkotikohtaisen resurssilaskennan myötä. Eli jos jossain ryhmässä on aikuinen pois, niin toisesta ryhmästä otetaan tähän aikuinen, jos sieltä on lapsia pois. Tämä rikkoo pahasti työpäivää ja esimerkiksi ennen kun lapsia oli pois, niin sitä pystyttiin hyödyntämään suunnitteluun ja kaikkeen ekstraan. Nykyään näitä päiviä ei enää ole.

Samaan aikaan alasta kirjoitellaan todella vähöttelevästi. Ei 80-luvulla alaan suhtauduttu näin. Monet vanhemmat kannustivat lastentarhanopettajia lakon aikana! Siis lakon, jolla haluttiin parempaa palkkaa. Ennen olisi ollut myös aivan tavatonta, että vanhemmat olisivat vaatineet tietynlaista toimintaa päiväkodeilta. Nykyään nuo vaatimukset omalle lapselle ovat lisääntyneet sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän lisäksi se, että käytöshäiriöt ovat kasvaneet huomattavasti. Ei ole mikään ihme, että kasvatus- ja opetusaloilla on oikea joukkopako tällä hetkellä

Lastentarha-aikaan koulutusvaatimukset olivat kohtuullisella tasolla (opistot, seminaarit ym) ja koulutuksesta ei tehty läheskään yhtä isoa numeroa. Oli myös paljon kouluttamatonta avustavaa henkilökuntaa.

Perustyö on juuri sitä mitä mainitsit tekstisi alussa. Mutta enää nykyään perustyötä ei tosiaankaan arvosteta. Nykyään onnistuminen mitataan kirjallisten töiden määrällä, titteleillä ja varsinkin sillä, että miten paljon erilaisia varhais-alkuisia uudissanoja pystytään keksimään. On ihan luonnollista, että tähän nykytouhuun on alettu suhtautua vähättelevästi. Ihmiset eivät osaa arvostaa sitä, että ennen niin tärkeät valistunut maalaisjärki ja käytännön tulokset on pitkälti hylätty.

Kurinpidon heikkenemisestä ja paperitöiden määrän tajuttomasta kasvusta ei käytännössä ole keksittävissä positiivisia puolia. Nämä ovat todellisuudesta irtaantuneen hallinto- ja tutkijaportaan tuotoksia, jonka käytännön seuraus on mm. se käytöshäiriöiden voimakas kasvu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Mitä ne paperit ja palaverit on, jotka konkreettisesti nyt heikentävät tätä?

Kun juuri selitin isoimmat muutokset:

- Ennen henkilökunta oli koulutetumpaa (nykyään koulutetut eivät pysy alalla monista syistä johtuen)

- Hoitajilla ei ole suunnitteluaikaa (kaikki kasaantuu opettajalle ja tästä eivät tykkää hoitajat eivätkä opettajat

- Suunnitteluaikaa ei enää pysty pitämään, vaikka lain mukaan sitä olisi pakko pitää

- Aikuisresurssia on huomattavasti vähemmän verrattuna vaikka 20v takaiseen tilanteeseen

- Avustavaa aikuisresurssia on vähemmän. Joissain päiväkodeissa ei edes siivoojaa ja useimmissa ei omaa keittäjää. Esim. aamupuurot tehdään nykyään itse, ruoka jaetaan itse jne. ennen näihin oli omat työntekijät.

- Palkka on pienempi kuin ennen suhteessa muiden alojen palkan kehitykseen

-Ryhmäkohtaiset resurssilaskennat muuttuneet päiväkotikohtaisiksi

-"Puolikkaat" lapset, jotka ovat kuitenkin yksi kokonainen lapsi, kun ovat paikalla

-Huomattavasti vaativammat ja huonosti käyttäytyvämmät vanhemmat kuin ennen

-Lasten käytöshäiriöiden ym. lisääntyminen, jotka tutkitusti johtuvat pahoinvoinnin kasaantumisesta tiettyihin perheisiin. Varmasti myös nykykasvatuksella (vanhempien) ja nykyisillä resurssien puutteilla päiväkodeissa ja kouluissa on osasyynsä. Ryhmät, päiväkodit ja koulut ovat isompia kuin koskaan ennen.

Paperit ja palaverit ovat pieru meressä. Ongelma ei ole varhaiskasvatus -termi, vaan alan vuosia jatkunut heikentäminen ja vähättely. Jonka ongelmaa osa olet mm. sinä - uskallan väittää.

Menen mieluummin taistelemaan eturintamaan kuin päiväkotiin töihin. Yhdessäkään mukavassa päiväkodissa en ole ollut töissä. Psyykkisesti sairaita työyhteisöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päiväkotiala on mennyt aivan kummalliseksi. Perustyötä ei enää arvosteta ja keskitytään aivan kummallisuuksiin ja termeillä pelaamiseen ja ties mihin.

Lastentarhat takaisin, kiitos.

Mitä tarkoitat perustyöllä? Hyvin hallitut ja hyvinvointia tukevat ruokailut ja siirtymät? Rakkaudella hoidetut nenän niistot ja kirjan lukemiset? Kivat ja ikätasoon sopivat leikit, jotka tarjoavat lapsille kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia? Hyvin ja harkitusti suunnitellut ja toteutetut jumpat, askartelut ja ikätasoon sopivat tehtävät? Lohduttavan sylin itkuun ja iloisen aikuisen riehaantuneisiin hetkiin?

Noita samoja asioita haluttiin lastentarhassa ja päiväkodeissa. Itse asiassa, koko lastentarha termi liittyy siihen, että lapsen kasvatus on kuin puutarhan hoitoa. Huolella kasvattavat, hoitavat ja opettavat aikuiset auttavat lapsen puhkeamaan kukkaan. Lastenhoito ei saisi olla jotain suunnittelematonta ja harkitsematonta vaan lasten kasvatukseen tulee panostaa ja aikuisten tulee tietää lasten kehityksestä paljon. Tämä sama ideologia oli jo lastenseimissä! Lastentarhoihin sisältyi jopa nykyistä vahvemmin aatemaailma siitä, että lastentarhanopettajat ja hoitajat tulee olla hyvin koulutettuja.

Se mikä nykyään on muuttunut, on että resurssit ovat huonommat kuin ennen ja esimerkiksi lasten kurinpidollisiin menetelmiin on tullut heikennyksiä, jotka ovat tavallaan hyvä asia, mutta myös huono asia. Alan palkkataso on myös suhteellisesti laskenut. Eli suhteessa muihin aloihin ja hintojen nousuun alalla on nykyään huonompi palkkataso kuin ennen. Myös asiakirjavaatimukset ovat nousseet ja niihin menee enemmän aikaa. Tämä on hyvä asia esiopetuksessa, mutta siihen pitäisi olla enemmän aikaa ja resurssia. Ennen opettajilla ja hoitajilla oli suunnittelulla, nykyään vain opettajilla eikä korvaavia resursseja ole tilalla. Eli enemmän työtä pitää tehdä pienemmällä ryhmäkohtaisella suunnitteluajalla ja laitosapulaisia ei ole enää apuna. Tämä on iso resurssimuutos.

Viime vuosina tilanne meni äärimmäisen pahaksi päiväkotikohtaisen resurssilaskennan myötä. Eli jos jossain ryhmässä on aikuinen pois, niin toisesta ryhmästä otetaan tähän aikuinen, jos sieltä on lapsia pois. Tämä rikkoo pahasti työpäivää ja esimerkiksi ennen kun lapsia oli pois, niin sitä pystyttiin hyödyntämään suunnitteluun ja kaikkeen ekstraan. Nykyään näitä päiviä ei enää ole.

Samaan aikaan alasta kirjoitellaan todella vähöttelevästi. Ei 80-luvulla alaan suhtauduttu näin. Monet vanhemmat kannustivat lastentarhanopettajia lakon aikana! Siis lakon, jolla haluttiin parempaa palkkaa. Ennen olisi ollut myös aivan tavatonta, että vanhemmat olisivat vaatineet tietynlaista toimintaa päiväkodeilta. Nykyään nuo vaatimukset omalle lapselle ovat lisääntyneet sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän lisäksi se, että käytöshäiriöt ovat kasvaneet huomattavasti. Ei ole mikään ihme, että kasvatus- ja opetusaloilla on oikea joukkopako tällä hetkellä

Lastentarha-aikaan koulutusvaatimukset olivat kohtuullisella tasolla (opistot, seminaarit ym) ja koulutuksesta ei tehty läheskään yhtä isoa numeroa. Oli myös paljon kouluttamatonta avustavaa henkilökuntaa.

Perustyö on juuri sitä mitä mainitsit tekstisi alussa. Mutta enää nykyään perustyötä ei tosiaankaan arvosteta. Nykyään onnistuminen mitataan kirjallisten töiden määrällä, titteleillä ja varsinkin sillä, että miten paljon erilaisia varhais-alkuisia uudissanoja pystytään keksimään. On ihan luonnollista, että tähän nykytouhuun on alettu suhtautua vähättelevästi. Ihmiset eivät osaa arvostaa sitä, että ennen niin tärkeät valistunut maalaisjärki ja käytännön tulokset on pitkälti hylätty.

Kurinpidon heikkenemisestä ja paperitöiden määrän tajuttomasta kasvusta ei käytännössä ole keksittävissä positiivisia puolia. Nämä ovat todellisuudesta irtaantuneen hallinto- ja tutkijaportaan tuotoksia, jonka käytännön seuraus on mm. se käytöshäiriöiden voimakas kasvu.

Käytöshäiriöt syntyvät lähes aina vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen vuoksi. Vaikka se lapsi kuinka olisi päiväkodissa pienestä pitäen, niin tähän vaaditaan kyllä oikeasti huonosti toimiva vanhemmuus olennaisena tekijänä.

Minua on vanhempana turhauttanut se, että päivähoitoala on jotenkin arvostelun yläpuolella.

Ryhmäkoot on vanhempien syytä, hoitajien vaihtuvuus on vanhempien syytä, kaikki lasten käytösongelmat vanhempien omaa syytä.

Omilla lapsillani ei ole ollut ongelmia eikä diagnooseja. Heidät on hyvin puettu, vaatteet on nimikoitu, heidät tuodaan oikeaan aikaan ja haetaan ajoissa. Hoitoajat on saatu viilattua niin minimiin kuin se meidän lähes tukiverkottomassa perheessä on mahdollista. Koko kesä on aina lomaa, ja syys- ja talvilomatkin lähes aina.

Silti tuntuu, että julkisessa keskustelussa vanhempien vika on aivan kaikki. Ja olen myös äitinä kohdannut tiuskimista ja vähättelyä, kun esikoinen joutui toistuvasti toisen lapsen nyrkkeilysäkiksi. Kerran itkin autossa päiväkodin parkkipaikalla, kun oli pakko jättää lapsi mustelmaisen säärensä kanssa hoitoon, koska töissä oli tärkeä päivä. Siitä mustelmasta olin sanonut, mutta hoitaja vähätteli koko asiaa. En ikinä unohda sitä avuttomuuden tunnetta, jota tuona hetkenä koin. (Pahoinpitelevä lapsi ei onneksi ollut tuona päivänä hoidossa, muuten olisin varmaan ottanut irtisanomisen mieluummin kuin vienyt lasta esikouluun hakattavaksi).

Vierailija kirjoitti:

Osa kirjoittajista on varmasti saanut osakseen huolta lapsensa kehityksestä, ja se sitten purkautuu näin. Anonyymisti on helppo purkaa vihaa toisia kohtaan.

Päiväkoti on yleensä ensimmäinen paikka, missä huoli otetaan esille. Se on tosi monelle vanhemmalle kova paikka ja joidenkin on vaikeaa käsitellä asia.

Mikä hemmetin huoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Mitä ne paperit ja palaverit on, jotka konkreettisesti nyt heikentävät tätä?

Kun juuri selitin isoimmat muutokset:

- Ennen henkilökunta oli koulutetumpaa (nykyään koulutetut eivät pysy alalla monista syistä johtuen)

- Hoitajilla ei ole suunnitteluaikaa (kaikki kasaantuu opettajalle ja tästä eivät tykkää hoitajat eivätkä opettajat

- Suunnitteluaikaa ei enää pysty pitämään, vaikka lain mukaan sitä olisi pakko pitää

- Aikuisresurssia on huomattavasti vähemmän verrattuna vaikka 20v takaiseen tilanteeseen

- Avustavaa aikuisresurssia on vähemmän. Joissain päiväkodeissa ei edes siivoojaa ja useimmissa ei omaa keittäjää. Esim. aamupuurot tehdään nykyään itse, ruoka jaetaan itse jne. ennen näihin oli omat työntekijät.

- Palkka on pienempi kuin ennen suhteessa muiden alojen palkan kehitykseen

-Ryhmäkohtaiset resurssilaskennat muuttuneet päiväkotikohtaisiksi

-"Puolikkaat" lapset, jotka ovat kuitenkin yksi kokonainen lapsi, kun ovat paikalla

-Huomattavasti vaativammat ja huonosti käyttäytyvämmät vanhemmat kuin ennen

-Lasten käytöshäiriöiden ym. lisääntyminen, jotka tutkitusti johtuvat pahoinvoinnin kasaantumisesta tiettyihin perheisiin. Varmasti myös nykykasvatuksella (vanhempien) ja nykyisillä resurssien puutteilla päiväkodeissa ja kouluissa on osasyynsä. Ryhmät, päiväkodit ja koulut ovat isompia kuin koskaan ennen.

Paperit ja palaverit ovat pieru meressä. Ongelma ei ole varhaiskasvatus -termi, vaan alan vuosia jatkunut heikentäminen ja vähättely. Jonka ongelmaa osa olet mm. sinä - uskallan väittää.

Ei ole totta, että henkilökunta olisi ennen ollut koulutetumpaa. Nykyisinhän on kohta 2/3 työntekijöistä oltava lain mukaan yliopisto- tai amk-koulutettuja. Myös ammatilliset koulutukset ovat nykyään pidempiä kuin mitä päivähoitajan ja lastenhoitajan koulutukset ennen olivat.

Säästöistä ja rahan muualle kohdistamisesta johtuva henkilökunnan väheneminen on tosiasia. Mutta sen kanssa voisi vielä joten kuten pärjätä, jos toiminta oltaisiin suhteutettu vähenevään henkilökunnan määrään. Eli oltaisiin keskitetty entistä enemmän perustyöhön ja kurinpitovaltuuksia kasvatettu jotta pieni määrä henkilökuntaa pärjää ison lapsiryhmän kanssa ilman, että kaaos puhkeaa. Mutta näin ei suinkaan toimittu. Sen sijaan toimintaa on muutettu "varhaiskasvatukseksi" joka vaatisi paljon enemmän henkilökuntaa kuin ennen oli eikä siis suinkaan vähemmän.

Julkisuudessa vastuullinen johtava porras syöttää aina vaan enemmän tätä varhaiskasvatusjuttua, ja tuntuu vahvasti siltä, että he ovat irtautuneet lähes kaikesta muusta. Kun sikariporras puhuu "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta jonka painopistealueina ovat tieteellinen tutkimus ja koulutetut akateemiset erityisasiantuntijat ja joka on erottamaton osa elinikäistä oppimisen polkua" ja kuraporras taas puhuu kaaoksesta ja taistelusta, niin keskinäinen ymmärrys on nollassa ja väheksyntä valtaa väistämättä alaa suurenkin yleisön keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kirjoittajista on varmasti saanut osakseen huolta lapsensa kehityksestä, ja se sitten purkautuu näin. Anonyymisti on helppo purkaa vihaa toisia kohtaan.

Päiväkoti on yleensä ensimmäinen paikka, missä huoli otetaan esille. Se on tosi monelle vanhemmalle kova paikka ja joidenkin on vaikeaa käsitellä asia.

Mikä hemmetin huoli?

Se mikä johtaa lasuun. Lain mukaan huoli = lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päiväkotiala on mennyt aivan kummalliseksi. Perustyötä ei enää arvosteta ja keskitytään aivan kummallisuuksiin ja termeillä pelaamiseen ja ties mihin.

Lastentarhat takaisin, kiitos.

Mitä tarkoitat perustyöllä? Hyvin hallitut ja hyvinvointia tukevat ruokailut ja siirtymät? Rakkaudella hoidetut nenän niistot ja kirjan lukemiset? Kivat ja ikätasoon sopivat leikit, jotka tarjoavat lapsille kehittymisen ja oppimisen mahdollisuuksia? Hyvin ja harkitusti suunnitellut ja toteutetut jumpat, askartelut ja ikätasoon sopivat tehtävät? Lohduttavan sylin itkuun ja iloisen aikuisen riehaantuneisiin hetkiin?

Noita samoja asioita haluttiin lastentarhassa ja päiväkodeissa. Itse asiassa, koko lastentarha termi liittyy siihen, että lapsen kasvatus on kuin puutarhan hoitoa. Huolella kasvattavat, hoitavat ja opettavat aikuiset auttavat lapsen puhkeamaan kukkaan. Lastenhoito ei saisi olla jotain suunnittelematonta ja harkitsematonta vaan lasten kasvatukseen tulee panostaa ja aikuisten tulee tietää lasten kehityksestä paljon. Tämä sama ideologia oli jo lastenseimissä! Lastentarhoihin sisältyi jopa nykyistä vahvemmin aatemaailma siitä, että lastentarhanopettajat ja hoitajat tulee olla hyvin koulutettuja.

Se mikä nykyään on muuttunut, on että resurssit ovat huonommat kuin ennen ja esimerkiksi lasten kurinpidollisiin menetelmiin on tullut heikennyksiä, jotka ovat tavallaan hyvä asia, mutta myös huono asia. Alan palkkataso on myös suhteellisesti laskenut. Eli suhteessa muihin aloihin ja hintojen nousuun alalla on nykyään huonompi palkkataso kuin ennen. Myös asiakirjavaatimukset ovat nousseet ja niihin menee enemmän aikaa. Tämä on hyvä asia esiopetuksessa, mutta siihen pitäisi olla enemmän aikaa ja resurssia. Ennen opettajilla ja hoitajilla oli suunnittelulla, nykyään vain opettajilla eikä korvaavia resursseja ole tilalla. Eli enemmän työtä pitää tehdä pienemmällä ryhmäkohtaisella suunnitteluajalla ja laitosapulaisia ei ole enää apuna. Tämä on iso resurssimuutos.

Viime vuosina tilanne meni äärimmäisen pahaksi päiväkotikohtaisen resurssilaskennan myötä. Eli jos jossain ryhmässä on aikuinen pois, niin toisesta ryhmästä otetaan tähän aikuinen, jos sieltä on lapsia pois. Tämä rikkoo pahasti työpäivää ja esimerkiksi ennen kun lapsia oli pois, niin sitä pystyttiin hyödyntämään suunnitteluun ja kaikkeen ekstraan. Nykyään näitä päiviä ei enää ole.

Samaan aikaan alasta kirjoitellaan todella vähöttelevästi. Ei 80-luvulla alaan suhtauduttu näin. Monet vanhemmat kannustivat lastentarhanopettajia lakon aikana! Siis lakon, jolla haluttiin parempaa palkkaa. Ennen olisi ollut myös aivan tavatonta, että vanhemmat olisivat vaatineet tietynlaista toimintaa päiväkodeilta. Nykyään nuo vaatimukset omalle lapselle ovat lisääntyneet sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän lisäksi se, että käytöshäiriöt ovat kasvaneet huomattavasti. Ei ole mikään ihme, että kasvatus- ja opetusaloilla on oikea joukkopako tällä hetkellä

Lastentarha-aikaan koulutusvaatimukset olivat kohtuullisella tasolla (opistot, seminaarit ym) ja koulutuksesta ei tehty läheskään yhtä isoa numeroa. Oli myös paljon kouluttamatonta avustavaa henkilökuntaa.

Perustyö on juuri sitä mitä mainitsit tekstisi alussa. Mutta enää nykyään perustyötä ei tosiaankaan arvosteta. Nykyään onnistuminen mitataan kirjallisten töiden määrällä, titteleillä ja varsinkin sillä, että miten paljon erilaisia varhais-alkuisia uudissanoja pystytään keksimään. On ihan luonnollista, että tähän nykytouhuun on alettu suhtautua vähättelevästi. Ihmiset eivät osaa arvostaa sitä, että ennen niin tärkeät valistunut maalaisjärki ja käytännön tulokset on pitkälti hylätty.

Kurinpidon heikkenemisestä ja paperitöiden määrän tajuttomasta kasvusta ei käytännössä ole keksittävissä positiivisia puolia. Nämä ovat todellisuudesta irtaantuneen hallinto- ja tutkijaportaan tuotoksia, jonka käytännön seuraus on mm. se käytöshäiriöiden voimakas kasvu.

Käytöshäiriöt syntyvät lähes aina vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen vuoksi. Vaikka se lapsi kuinka olisi päiväkodissa pienestä pitäen, niin tähän vaaditaan kyllä oikeasti huonosti toimiva vanhemmuus olennaisena tekijänä.

Ei pidä paikkaansa. Päiväkodin lapsiryhmissä on aivan oma sisäinen kulttuurinsa joka lietsoo lapsia tietynlaiseen käytökseen. Hyvin tavallista on, että lapsi joka on rauhallinen ja tottelevainen kotona ja jossain tietyssä lapsiryhmässä on taas levoton ja kuriton jossain toisessa lapsiryhmässä.

Käytöshäiriöt päiväkodeissa eivät ole todellakaan selitettävissä huonolla vanhemmuudella kuin osittain.

Sitäkin voidaan toki miettiä, että mistä se huono vanhemmuus johtuu. Usein se johtuu siitä, että vanhemmat eivät enää uskalla pitää kuria lapsilleen, kun pelkäävät traumoja, muiden ihmisten tuomitsevia reaktioita ja viranomaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minua on vanhempana turhauttanut se, että päivähoitoala on jotenkin arvostelun yläpuolella.

Ryhmäkoot on vanhempien syytä, hoitajien vaihtuvuus on vanhempien syytä, kaikki lasten käytösongelmat vanhempien omaa syytä.

Omilla lapsillani ei ole ollut ongelmia eikä diagnooseja. Heidät on hyvin puettu, vaatteet on nimikoitu, heidät tuodaan oikeaan aikaan ja haetaan ajoissa. Hoitoajat on saatu viilattua niin minimiin kuin se meidän lähes tukiverkottomassa perheessä on mahdollista. Koko kesä on aina lomaa, ja syys- ja talvilomatkin lähes aina.

Silti tuntuu, että julkisessa keskustelussa vanhempien vika on aivan kaikki. Ja olen myös äitinä kohdannut tiuskimista ja vähättelyä, kun esikoinen joutui toistuvasti toisen lapsen nyrkkeilysäkiksi. Kerran itkin autossa päiväkodin parkkipaikalla, kun oli pakko jättää lapsi mustelmaisen säärensä kanssa hoitoon, koska töissä oli tärkeä päivä. Siitä mustelmasta olin sanonut, mutta hoitaja vähätteli koko asiaa. En ikinä unohda sitä avuttomuuden tunnetta, jota tuona hetkenä koin. (Pahoinpitelevä lapsi ei onneksi ollut tuona päivänä hoidossa, muuten olisin varmaan ottanut irtisanomisen mieluummin kuin vienyt lasta esikouluun hakattavaksi).

Ajattelepa 50v sitten, kuinka arkipäivää tuo turpiinveto oli. Sekä pienillä että isoilla lapsilla. Eikä sitä vanhemmalla ollut "oikeus" itkeä, se vain kuului asiaan esim. poikien leikeissä. Se mikä on muuttunut, että nykyään siihen puututaan enemmän ja päiväkoti ottaa nämä asiat vanhempien kanssa puheeksi. Eli vaikka se hoitaja sitä olisi vähätellyt, niin kyllä se hyvin suurella todennäköisyydellä on otettu tämän toisia lyövän lapsen vanhemman kanssa puheeksi. Etkä voi tietää, vaikka tälle lapselle olisi ties mikä tuen taso päätetty aggressiivisen käytöksen vuoksi ja ties mitkä perheneuvolat jo heillä käynnissä.

Enkä ymmärrä miten ihmeessä päiväkodit ovat arvostelun yläpuolella? Palsta ja iltapäivälehdet täynnä alan moittimista ja vähättelyä, puhumattakaan siitä mitä kohtaamme vanhemmilta päivittäin! Se että sinä itket autossa oman lapsen kolhua ei suinkaan tarkoita, että kaikki muut tekevät näin. Minulle on tullut valituksia mm. lapsen kolhuista (mieti hetki, onko se lopulta meidän hoitajien syy, että emme pysty mitenkään katsomaan näin suurien määrien lapsia perään! Pystyisitkö itse, rehellisesti?), on tullut valituksia negatiivisesta palautteesta kun kerron että jonkun lapsi lyönyt toista lasta, on tullut valitusta kuinka jonkun lapsi ei saa tarpeeksi virikettä päiväkodissa, on tullut valitusta siitä että eteinen on hiekassa jne.

En ymmärrä miten ihmeessä olisimme arvostelun yläpuolella. Sinulla on ajatusvirhe tuossa, jonka perustat enemmän omiin tunteisiin kuin todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Mitä ne paperit ja palaverit on, jotka konkreettisesti nyt heikentävät tätä?

Kun juuri selitin isoimmat muutokset:

- Ennen henkilökunta oli koulutetumpaa (nykyään koulutetut eivät pysy alalla monista syistä johtuen)

- Hoitajilla ei ole suunnitteluaikaa (kaikki kasaantuu opettajalle ja tästä eivät tykkää hoitajat eivätkä opettajat

- Suunnitteluaikaa ei enää pysty pitämään, vaikka lain mukaan sitä olisi pakko pitää

- Aikuisresurssia on huomattavasti vähemmän verrattuna vaikka 20v takaiseen tilanteeseen

- Avustavaa aikuisresurssia on vähemmän. Joissain päiväkodeissa ei edes siivoojaa ja useimmissa ei omaa keittäjää. Esim. aamupuurot tehdään nykyään itse, ruoka jaetaan itse jne. ennen näihin oli omat työntekijät.

- Palkka on pienempi kuin ennen suhteessa muiden alojen palkan kehitykseen

-Ryhmäkohtaiset resurssilaskennat muuttuneet päiväkotikohtaisiksi

-"Puolikkaat" lapset, jotka ovat kuitenkin yksi kokonainen lapsi, kun ovat paikalla

-Huomattavasti vaativammat ja huonosti käyttäytyvämmät vanhemmat kuin ennen

-Lasten käytöshäiriöiden ym. lisääntyminen, jotka tutkitusti johtuvat pahoinvoinnin kasaantumisesta tiettyihin perheisiin. Varmasti myös nykykasvatuksella (vanhempien) ja nykyisillä resurssien puutteilla päiväkodeissa ja kouluissa on osasyynsä. Ryhmät, päiväkodit ja koulut ovat isompia kuin koskaan ennen.

Paperit ja palaverit ovat pieru meressä. Ongelma ei ole varhaiskasvatus -termi, vaan alan vuosia jatkunut heikentäminen ja vähättely. Jonka ongelmaa osa olet mm. sinä - uskallan väittää.

Ei ole totta, että henkilökunta olisi ennen ollut koulutetumpaa. Nykyisinhän on kohta 2/3 työntekijöistä oltava lain mukaan yliopisto- tai amk-koulutettuja. Myös ammatilliset koulutukset ovat nykyään pidempiä kuin mitä päivähoitajan ja lastenhoitajan koulutukset ennen olivat.

Säästöistä ja rahan muualle kohdistamisesta johtuva henkilökunnan väheneminen on tosiasia. Mutta sen kanssa voisi vielä joten kuten pärjätä, jos toiminta oltaisiin suhteutettu vähenevään henkilökunnan määrään. Eli oltaisiin keskitetty entistä enemmän perustyöhön ja kurinpitovaltuuksia kasvatettu jotta pieni määrä henkilökuntaa pärjää ison lapsiryhmän kanssa ilman, että kaaos puhkeaa. Mutta näin ei suinkaan toimittu. Sen sijaan toimintaa on muutettu "varhaiskasvatukseksi" joka vaatisi paljon enemmän henkilökuntaa kuin ennen oli eikä siis suinkaan vähemmän.

Julkisuudessa vastuullinen johtava porras syöttää aina vaan enemmän tätä varhaiskasvatusjuttua, ja tuntuu vahvasti siltä, että he ovat irtautuneet lähes kaikesta muusta. Kun sikariporras puhuu "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta jonka painopistealueina ovat tieteellinen tutkimus ja koulutetut akateemiset erityisasiantuntijat ja joka on erottamaton osa elinikäistä oppimisen polkua" ja kuraporras taas puhuu kaaoksesta ja taistelusta, niin keskinäinen ymmärrys on nollassa ja väheksyntä valtaa väistämättä alaa suurenkin yleisön keskuudessa.

Olen ollut päiväkodeissa, joissa on vain yksi koulutusvaatimukset täyttävä opettaja! Todellakaan ennen ei ollut näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on vanhempana turhauttanut se, että päivähoitoala on jotenkin arvostelun yläpuolella.

Ryhmäkoot on vanhempien syytä, hoitajien vaihtuvuus on vanhempien syytä, kaikki lasten käytösongelmat vanhempien omaa syytä.

Omilla lapsillani ei ole ollut ongelmia eikä diagnooseja. Heidät on hyvin puettu, vaatteet on nimikoitu, heidät tuodaan oikeaan aikaan ja haetaan ajoissa. Hoitoajat on saatu viilattua niin minimiin kuin se meidän lähes tukiverkottomassa perheessä on mahdollista. Koko kesä on aina lomaa, ja syys- ja talvilomatkin lähes aina.

Silti tuntuu, että julkisessa keskustelussa vanhempien vika on aivan kaikki. Ja olen myös äitinä kohdannut tiuskimista ja vähättelyä, kun esikoinen joutui toistuvasti toisen lapsen nyrkkeilysäkiksi. Kerran itkin autossa päiväkodin parkkipaikalla, kun oli pakko jättää lapsi mustelmaisen säärensä kanssa hoitoon, koska töissä oli tärkeä päivä. Siitä mustelmasta olin sanonut, mutta hoitaja vähätteli koko asiaa. En ikinä unohda sitä avuttomuuden tunnetta, jota tuona hetkenä koin. (Pahoinpitelevä lapsi ei onneksi ollut tuona päivänä hoidossa, muuten olisin varmaan ottanut irtisanomisen mieluummin kuin vienyt lasta esikouluun hakattavaksi).

Ajattelepa 50v sitten, kuinka arkipäivää tuo turpiinveto oli. Sekä pienillä että isoilla lapsilla. Eikä sitä vanhemmalla ollut "oikeus" itkeä, se vain kuului asiaan esim. poikien leikeissä. Se mikä on muuttunut, että nykyään siihen puututaan enemmän ja päiväkoti ottaa nämä asiat vanhempien kanssa puheeksi. Eli vaikka se hoitaja sitä olisi vähätellyt, niin kyllä se hyvin suurella todennäköisyydellä on otettu tämän toisia lyövän lapsen vanhemman kanssa puheeksi. Etkä voi tietää, vaikka tälle lapselle olisi ties mikä tuen taso päätetty aggressiivisen käytöksen vuoksi ja ties mitkä perheneuvolat jo heillä käynnissä.

Enkä ymmärrä miten ihmeessä päiväkodit ovat arvostelun yläpuolella? Palsta ja iltapäivälehdet täynnä alan moittimista ja vähättelyä, puhumattakaan siitä mitä kohtaamme vanhemmilta päivittäin! Se että sinä itket autossa oman lapsen kolhua ei suinkaan tarkoita, että kaikki muut tekevät näin. Minulle on tullut valituksia mm. lapsen kolhuista (mieti hetki, onko se lopulta meidän hoitajien syy, että emme pysty mitenkään katsomaan näin suurien määrien lapsia perään! Pystyisitkö itse, rehellisesti?), on tullut valituksia negatiivisesta palautteesta kun kerron että jonkun lapsi lyönyt toista lasta, on tullut valitusta kuinka jonkun lapsi ei saa tarpeeksi virikettä päiväkodissa, on tullut valitusta siitä että eteinen on hiekassa jne.

En ymmärrä miten ihmeessä olisimme arvostelun yläpuolella. Sinulla on ajatusvirhe tuossa, jonka perustat enemmän omiin tunteisiin kuin todellisuuteen.

Ennen vanhaan turpiin lyövää lasta saattoi vaikka pidellä sylissä jotta tämä rauhoittui. Nykyään, kun lastenoikeudet estävät sen sylissä pitelyn tyydytään sen sijaan täyttämään tuentarvekaavakkeita sillä aikaa, kun turpiin lyönti jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Mitä ne paperit ja palaverit on, jotka konkreettisesti nyt heikentävät tätä?

Kun juuri selitin isoimmat muutokset:

- Ennen henkilökunta oli koulutetumpaa (nykyään koulutetut eivät pysy alalla monista syistä johtuen)

- Hoitajilla ei ole suunnitteluaikaa (kaikki kasaantuu opettajalle ja tästä eivät tykkää hoitajat eivätkä opettajat

- Suunnitteluaikaa ei enää pysty pitämään, vaikka lain mukaan sitä olisi pakko pitää

- Aikuisresurssia on huomattavasti vähemmän verrattuna vaikka 20v takaiseen tilanteeseen

- Avustavaa aikuisresurssia on vähemmän. Joissain päiväkodeissa ei edes siivoojaa ja useimmissa ei omaa keittäjää. Esim. aamupuurot tehdään nykyään itse, ruoka jaetaan itse jne. ennen näihin oli omat työntekijät.

- Palkka on pienempi kuin ennen suhteessa muiden alojen palkan kehitykseen

-Ryhmäkohtaiset resurssilaskennat muuttuneet päiväkotikohtaisiksi

-"Puolikkaat" lapset, jotka ovat kuitenkin yksi kokonainen lapsi, kun ovat paikalla

-Huomattavasti vaativammat ja huonosti käyttäytyvämmät vanhemmat kuin ennen

-Lasten käytöshäiriöiden ym. lisääntyminen, jotka tutkitusti johtuvat pahoinvoinnin kasaantumisesta tiettyihin perheisiin. Varmasti myös nykykasvatuksella (vanhempien) ja nykyisillä resurssien puutteilla päiväkodeissa ja kouluissa on osasyynsä. Ryhmät, päiväkodit ja koulut ovat isompia kuin koskaan ennen.

Paperit ja palaverit ovat pieru meressä. Ongelma ei ole varhaiskasvatus -termi, vaan alan vuosia jatkunut heikentäminen ja vähättely. Jonka ongelmaa osa olet mm. sinä - uskallan väittää.

Ei ole totta, että henkilökunta olisi ennen ollut koulutetumpaa. Nykyisinhän on kohta 2/3 työntekijöistä oltava lain mukaan yliopisto- tai amk-koulutettuja. Myös ammatilliset koulutukset ovat nykyään pidempiä kuin mitä päivähoitajan ja lastenhoitajan koulutukset ennen olivat.

Säästöistä ja rahan muualle kohdistamisesta johtuva henkilökunnan väheneminen on tosiasia. Mutta sen kanssa voisi vielä joten kuten pärjätä, jos toiminta oltaisiin suhteutettu vähenevään henkilökunnan määrään. Eli oltaisiin keskitetty entistä enemmän perustyöhön ja kurinpitovaltuuksia kasvatettu jotta pieni määrä henkilökuntaa pärjää ison lapsiryhmän kanssa ilman, että kaaos puhkeaa. Mutta näin ei suinkaan toimittu. Sen sijaan toimintaa on muutettu "varhaiskasvatukseksi" joka vaatisi paljon enemmän henkilökuntaa kuin ennen oli eikä siis suinkaan vähemmän.

Julkisuudessa vastuullinen johtava porras syöttää aina vaan enemmän tätä varhaiskasvatusjuttua, ja tuntuu vahvasti siltä, että he ovat irtautuneet lähes kaikesta muusta. Kun sikariporras puhuu "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta jonka painopistealueina ovat tieteellinen tutkimus ja koulutetut akateemiset erityisasiantuntijat ja joka on erottamaton osa elinikäistä oppimisen polkua" ja kuraporras taas puhuu kaaoksesta ja taistelusta, niin keskinäinen ymmärrys on nollassa ja väheksyntä valtaa väistämättä alaa suurenkin yleisön keskuudessa.

Olen ollut päiväkodeissa, joissa on vain yksi koulutusvaatimukset täyttävä opettaja! Todellakaan ennen ei ollut näin.

Ennen työntekijä oli pätevä paljon vähemmällä koulutuksella. Totta kai vaatimukset eivät usein täyty, kun vaatimuksia kiristetään koko ajan.

Kun homma on mennyt surkuhupaisaksi pelleilyksi niin ei ihme että se synnyttää katkeruutta ja halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä päiväkotikeskustelua on pidettävä yllä.  Jos ei muusta syystä niin ainakin sen selvittämiseksi, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin hienoksi hiotulla ja loppuun asti mietityllä varhaiskasvatussysteemillä saadaan aikaan niin levottomia ja mieleltään epävakaita lapsia!

Olipa mollaavasti kirjoitettu.   Jos laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää ei olisi, olisi niitä häiriintyneitä lapsia paljon enemmän.  Eikö tämä nyt ole aivan selvää.

Esim. 10 vuotta sitten kun oli päivähoitojärjestelmä eikä "laadukasta varhaiskasvatusjärjestelmää" niin lasten käytöshäiriöiden määrä oli kyllä selvästi vähäisempi kuin nykyään.

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää hoitoa eikä sen hoidon voimakasta heikentymistä korvaa mikään "laadukas varhaiskasvatus" papereineen ja palavereineen.

Mitä ne paperit ja palaverit on, jotka konkreettisesti nyt heikentävät tätä?

Kun juuri selitin isoimmat muutokset:

- Ennen henkilökunta oli koulutetumpaa (nykyään koulutetut eivät pysy alalla monista syistä johtuen)

- Hoitajilla ei ole suunnitteluaikaa (kaikki kasaantuu opettajalle ja tästä eivät tykkää hoitajat eivätkä opettajat

- Suunnitteluaikaa ei enää pysty pitämään, vaikka lain mukaan sitä olisi pakko pitää

- Aikuisresurssia on huomattavasti vähemmän verrattuna vaikka 20v takaiseen tilanteeseen

- Avustavaa aikuisresurssia on vähemmän. Joissain päiväkodeissa ei edes siivoojaa ja useimmissa ei omaa keittäjää. Esim. aamupuurot tehdään nykyään itse, ruoka jaetaan itse jne. ennen näihin oli omat työntekijät.

- Palkka on pienempi kuin ennen suhteessa muiden alojen palkan kehitykseen

-Ryhmäkohtaiset resurssilaskennat muuttuneet päiväkotikohtaisiksi

-"Puolikkaat" lapset, jotka ovat kuitenkin yksi kokonainen lapsi, kun ovat paikalla

-Huomattavasti vaativammat ja huonosti käyttäytyvämmät vanhemmat kuin ennen

-Lasten käytöshäiriöiden ym. lisääntyminen, jotka tutkitusti johtuvat pahoinvoinnin kasaantumisesta tiettyihin perheisiin. Varmasti myös nykykasvatuksella (vanhempien) ja nykyisillä resurssien puutteilla päiväkodeissa ja kouluissa on osasyynsä. Ryhmät, päiväkodit ja koulut ovat isompia kuin koskaan ennen.

Paperit ja palaverit ovat pieru meressä. Ongelma ei ole varhaiskasvatus -termi, vaan alan vuosia jatkunut heikentäminen ja vähättely. Jonka ongelmaa osa olet mm. sinä - uskallan väittää.

Ei ole totta, että henkilökunta olisi ennen ollut koulutetumpaa. Nykyisinhän on kohta 2/3 työntekijöistä oltava lain mukaan yliopisto- tai amk-koulutettuja. Myös ammatilliset koulutukset ovat nykyään pidempiä kuin mitä päivähoitajan ja lastenhoitajan koulutukset ennen olivat.

Säästöistä ja rahan muualle kohdistamisesta johtuva henkilökunnan väheneminen on tosiasia. Mutta sen kanssa voisi vielä joten kuten pärjätä, jos toiminta oltaisiin suhteutettu vähenevään henkilökunnan määrään. Eli oltaisiin keskitetty entistä enemmän perustyöhön ja kurinpitovaltuuksia kasvatettu jotta pieni määrä henkilökuntaa pärjää ison lapsiryhmän kanssa ilman, että kaaos puhkeaa. Mutta näin ei suinkaan toimittu. Sen sijaan toimintaa on muutettu "varhaiskasvatukseksi" joka vaatisi paljon enemmän henkilökuntaa kuin ennen oli eikä siis suinkaan vähemmän.

Julkisuudessa vastuullinen johtava porras syöttää aina vaan enemmän tätä varhaiskasvatusjuttua, ja tuntuu vahvasti siltä, että he ovat irtautuneet lähes kaikesta muusta. Kun sikariporras puhuu "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta jonka painopistealueina ovat tieteellinen tutkimus ja koulutetut akateemiset erityisasiantuntijat ja joka on erottamaton osa elinikäistä oppimisen polkua" ja kuraporras taas puhuu kaaoksesta ja taistelusta, niin keskinäinen ymmärrys on nollassa ja väheksyntä valtaa väistämättä alaa suurenkin yleisön keskuudessa.

Olen ollut päiväkodeissa, joissa on vain yksi koulutusvaatimukset täyttävä opettaja! Todellakaan ennen ei ollut näin.

Ennen työntekijä oli pätevä paljon vähemmällä koulutuksella. Totta kai vaatimukset eivät usein täyty, kun vaatimuksia kiristetään koko ajan.

Kyllä kouluttautuneita opettajia riittää. Ovat vaan lähteneet aloille, joilla on kohtuulliset vaatimukset ja palkka.

Varhaiskasvatuksen ei löydy edes lähihoitaja enää. Miten selität sen? Ongelma ei ole koulutusvaatimuksessa, vaan alan sisällä ja palkoissa.

Ei alalle löydy kohta enää kouluttamatonta väkeä (jota ala on jo täynnä!). Naurettavaa väittää, että ongelma on koulutusvaatimuksissa, kun alalla ei ole edes koulutettuja hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä toisessa keskustelussa kysyttiin, miksi varhaiskasvatustyöhön kelpaa vain korkeakoulutettu.  Näitä vastaavia keskusteluita on ollut ennenkin.  En näe niissä vihaa vaan lähinnä kysymyksen siitä, miksi huutavasta työvoimapulasta kärsivälle alalle ei hyväksytä töihin vähemmän koulutettuja tai jopa täysin ilman alan koulutusta olevia mutta alalle sopivia henkilöitä.  Varhaiskasvatuksen koulutettua ammattilaista ei varmasti kukaan vihaa eikä halveksi, päin vastoin.

Lapsi kuitenkin pitää enemmän maalla asuvasta tädistä enemmän kuin tohtorin hattu päässä olevaa koulutettua.