Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelija-asunto masentaa :(
13.08.2015 |
Asuimme ennen ihanassa kodissa, kantakaupungissa ja siis vuokralla, mutta kun kävimme minä ja mieheni molemmat töissä niin vuokra ei tosiaan tuntunut liian suurelle. Rakastin kotiamme ja ensimmäistä kertaa elämässäni tykkäsin sisustaakin (tätä ennen olimme asuneet kunnon "murjuissa" jossa kaikki paikat rempallaan ja ei niin kivoilla asuinalueilla)
Nyt sitten aloitin opiskelemaan uutta ammattia ja en toistaiseksi nyt käy töissä ollenkaan. Vuokra tuntui ihanassa kodissamme sen verran suurelta että päätimme kokeilla tuuria opiskelija-asuntojen suhteen ja heti kävi tuuri, perheasunto jossa TODELLA halpa vuokra. Mieheni tyyliin hyppi tasajalkaa kun kuuli tästä asunnosta, ja yritin minäkin ilakoida mutta en voi sille mitään että ikävöin meidän ihanaa edellistä kotia. Muutimme nyt siis tähän opiskelija-asuntoon, onhan tämä ihan ok, ei mikään murju mutta alue on täynnä vaan vaihto-oppilaita ja bilettäviä nuoria, joka ilta ja yö kuuluu kova musiikki ja biletysäänet naapureilta, talo on sellainen neukku-boksi kauheine beigeine muovimattoineen ja muutenkin tuntuu että kaikki huonekalut mitkä hankimme edelliseen asuntoon tuntuu ihan irvistelevän meille tässä opiskelija-boksissa, näyttävät naurettavilta. Eipä tänne oikein muu sopisi kuin sellainen 80-luvun tyyli suurine seinäviuhkoineen ja tv-alttareineen :(
Tiedän että olen tosi lapsellinen ja pitäis vaan olla iloinen että me vähävarainen lapsiperhe saimme näin halvan asunnon ja mä saan opiskella. (opiskelut eivät ole siis vielä alkaneet mut parin viikon päästä)
mutta ei, haikailen ja ihan itkeskelenkin entisen elämän pariin. Oli ihanaa kun joka penniä ei tarvinnut laskea ja meillä oli asunto joka tuntui kodilta....
Sanokaa joku lohdullisia sanoja miten tästä ikävöinnistä pääsee eroon?
Kommentit (34)
Ne pari vuotta mitä opiskelet menee ihan hujauksessa ohi. Heti kun se opiskelu oikeesti alkaa niin et ehdi paljoa kotia ja sisustusta miettimään, ja kun kerroit vielä, että teillä on lapsikin niin äiti-opiskelija kombo pitää sen verran kiireisenä, että lupaan sulle ettei se koti enää niin paljoa sun mieltä vaivaa. Joskus, jos oikein tuntuu pahalta niin ota sun mies ja lapsi kainaloon ja rutista ja mieti kuinka olet onnellinen että he ovat lähelläsi, ei siinä pitäisi materialla olla väliä.
Tsemppiä, olen itsekin ollut samassa jamassa. Ekan viikon itkeskelin joka ilta, mutta opiskelut meni nopeaa ja sitten sainkin sen verran parempi palkkaisen työn että pystyimme ostamaan sen meidän unelma-asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mihin kiinnität huomiosi lisääntyy = koita olla liikoja välittämättä vaikka on rumaa ja rauhatonta, pystyt vaikuttamaan omiin tuntoihisi hallitsemalla ajatuksiasi. Kommentoija 2:n neuvo oli tosi hyvä!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:50"]
Ne pari vuotta mitä opiskelet menee ihan hujauksessa ohi. Heti kun se opiskelu oikeesti alkaa niin et ehdi paljoa kotia ja sisustusta miettimään, ja kun kerroit vielä, että teillä on lapsikin niin äiti-opiskelija kombo pitää sen verran kiireisenä, että lupaan sulle ettei se koti enää niin paljoa sun mieltä vaivaa. Joskus, jos oikein tuntuu pahalta niin ota sun mies ja lapsi kainaloon ja rutista ja mieti kuinka olet onnellinen että he ovat lähelläsi, ei siinä pitäisi materialla olla väliä.
Tsemppiä, olen itsekin ollut samassa jamassa. Ekan viikon itkeskelin joka ilta, mutta opiskelut meni nopeaa ja sitten sainkin sen verran parempi palkkaisen työn että pystyimme ostamaan sen meidän unelma-asunnon.
[/quote]
Ihanasti sanottu, kiitos <3
Ihan hävettää kun näin ruikutan materian perään...ja vielä sellaisen materian, mikä ei edes ollut meidä omaa, vuokralla vaan...
ap
Sijoitus tulevaisuuteen, sitähän me opiskeleville junnuille toitotetaan. Eli kyllä se siitä, alku on aina hankalaa ja asuntoon sopeutuminen kestää. Kohta alat jo nähdä asunnossa kivoja juttuja ja se alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta. Tsemppiä!
Tiedän ap niin hyvin sen, mitä tarkoitat tolla, että entisen asunnon tyylikkäät huonekalut näyttää suorastaan irvokkailta opiskelija-asunnossa :D
Onneksi asuntosi on vain väliaikainen, pidä se mielessä. Ehkä se, että elämä nyt on ns. välivaiheessa toimii sellaisena motivaationa opiskelujenkin suhteen. Opiskele nopeasti ja kun valmistut niin pääsette opiskelija-asuntoslummista pois, pidä se mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä edes tehdä siitä viihtyisä koti. Onhan ne raamit ne mitkä on, mutta kun lattia on ruskeaa muovia, laita siihen matto, jolla peität sitä ja saat jotenkin yhdistettyä muuhun sisustukseen. Harkitse tarkkaan, millaiset verhot laitat, ja muut sellaiset, joilla saat toimivan kodin.
Sinähän et tietenkään välittäisi mistään kasarikuosimatoista ja verhoista vaan haluat ehdottomasti uusinta muotia tai olla kokonaan ilman. Mutta ne asunnot vaan ovat sellaisia, että tekstiileillä niille voi tehdä pieniä ihmeitä, ei suinkaan nahkasohvalla, seinäviuhkoilla ja tv-alttarilla.
Ainakin motivaatio opiskella kasvaa. Mieti tulevaisuutta, hyvää työpaikkaa, säännöllisiä tuloja ja sitä tulevaa ihanaa kotia joka saattaisi vaikka olla oma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap en minä ajattele että "ruikutat" materian perään vaan estetiikan ja viihtyisyyden.
Tiedän tunteen. Suurimman osan ajasta pystyn ajattelemaan, että tilanne on väliaikainen mutta silti ankeassa kodissa asuminen ahdistaa. Entinen, rakas, ihana ja tilava koti meni myyntiin avioeron vuoksi ja jouduin muuttamaan lasten kanssa väliaikaisesti vuokralle ihan kamalaan murjukämppään. Asun tällä hetkellä kahden lapsen kanssa kaksiossa, joka on todella huonokuntoinen. Keittiön kaapit ovat räikeät mallia -60 , kylppäri ei ole keittiötä häävimpi. Tapetit repsottavat ja asunto on pohjoisen puolella joten aurinko ei tänne juuri paista. Sentään asuinalue on hyvä ja naapurit. Onneksi joudun asumaan tässä vain puoli vuotta sillä löysin juuri melko kivan isomman asunnon jonka ostin. Mutta tuntuu, että nämä 8 kuukautta tässä murjussa ovat ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olis uskonut et kuinka kivoja ja tsemppaavia viestejä täälläkin voi saada näinkin naurettavan kuuloisessa "ongelmatilanteessa" :)
Oikeesti tuli heti paljon parempi pieli :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö perheasuntoihinkin molempien pidä olla opiskelijoita?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:00"]Eikö perheasuntoihinkin molempien pidä olla opiskelijoita?
[/quote]
Ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:59"]
Yo-kylä?
[/quote]
en edes tiedä mikä on Yo-kylä, eli ei varmaankaan se :D
asun pääkaupunkiseudulla ja asuimme jo aiemminkin Helsingissä, joten on onni että saimme näinkin nopeasti asuntotarjouksen.
ap
Ei se ole pelkästään ruikuttamista materian perään, osalle meistä nyt kaunis ympäristö on vaan tosi tärkeä asia.
Tee tästä kodista paras mahdollinen ja mieti tämän vaiheen hyviä puolia. Kuten kakkonen sanoi, tämä on välivaihe. Kun valmistut ja palaat töihin saatte vielä entistä ihanamman kodin!
Voi tekstisi voisi olla, kuin minun suustani vuosi sitten. Kaikki toitottivat ympärillä, että miten onnekkaita olemmekaan kun saimme opiskelija-asunnon ja itse yksin itkeskelin ja haikailin edellisen kodin perään. Nyt vuosi on kulunut ja tunne todellakin on helpottanut. Päätin, että sisustan meidän kodin niin ihanaksi kuin suinkin mahdollista ja tein jopa pientä "pintaremonttia" jotta viihtyvyys kasvoi. Laitoin halvat laminaattilaatat olohuoneeseen ja keittiöön, koska en vaan kestänyt katsella sitä kammottavaa muovimattoa. Halvemmaksi tuli laittaa laminaatti, kuin ostaa isoja ja kalliita uusia mattoja. Nää laminaatit saa siis helposti poiskin sitten kun muutamme pois asunnosta. Nyt sain pitää pienet mutta kauniit matot edellisestä asunnostamme ja ne näyttää niin paljon kivemmilta laminaatin päällä. Seinät maalasin uudelleen valkoisksi, valkoiset ne olikin jo mutta aika pinttyneet, mieheni on työskennellyt maalarina joten jälki oli tosi siistiä ja en usko että opiskelija-asuntosäätiö tästä sanoo mitään pahaa myöhemmin, tuskin edes huomaavat.
Keittiönkaapit päällystin valkoisella korkeakiilto dc fix:llä eli vähän kuin kontaktimuovilla ja senkin saa tosi helposti pois sitten revittyä kun muutta pois. Tämä toi niin paljon valoisuutta asuntoon ettei uskoiskaan, suosittelen jos kaapistot häritsee.
Näiden pienten juttujen jälkeen koti on paljon siedettävämpi. Ehkä näistä vinkeistä on apua sulle tai muille?
En tiedä, itse en varmaan jaksaisi asua siinä. Tuli asuttua parikymppisenä 4 vuotta vastaavassa, tosin meillä oli kaikki harmaata: muovimatot, kaapin ovet, lattialistat. Yritettiin sisustaa, mutta ruma se kämppä oli ja talvella kylmä. Halvan näköisestä ei saa kodikasta. Yritä kestää!
Itse asuin avomiehen kanssa järvenrannalla, juuri valmistuneessa ja modernissa kämpässä lähellä suuren kaupungin keskustaa. Hankimme kaikkia ihania, uusia sisustusjuttuja ja huonekaluja. Sitten erosimme, lähdin opiskelemaan landelle ja nyt asun nuhjuisessa solukämpässä ilman sänkyä/sohvaa/Tv:tä/mattoja... Ja olen ikionnellinen! Onni ja tyytyväisyys ei perustu materiaan tai kulutukseen. Elämä on ihanaa, kun on terve, vapaa koulutus tai töitä sekä läheisiä ja terveitä ihmissuhteita. Että kyllä se siitä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:46"]Katse tulevaisuuteen! Asunto on vain väliaikainen.
[/quote]
Näin minäkin ajattelen! Asuin ennen isossa kaupungissa keskustassa, asunto oli ihana ja se tuntui heti kodilta. Nyt asun tyypillisessä opiskelija-asunnossa missä pinnat,wc yms ovat kauhean värisiä ja kauheassa kunnossa :/ enkä tunne tätä kodiksi tunnelman takia.
Mutta! Tämä on vain väliaikaista ;)
Alue: Aihe vapaa
Katse tulevaisuuteen! Asunto on vain väliaikainen.