Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelija-asunto masentaa :(
13.08.2015 |
Asuimme ennen ihanassa kodissa, kantakaupungissa ja siis vuokralla, mutta kun kävimme minä ja mieheni molemmat töissä niin vuokra ei tosiaan tuntunut liian suurelle. Rakastin kotiamme ja ensimmäistä kertaa elämässäni tykkäsin sisustaakin (tätä ennen olimme asuneet kunnon "murjuissa" jossa kaikki paikat rempallaan ja ei niin kivoilla asuinalueilla)
Nyt sitten aloitin opiskelemaan uutta ammattia ja en toistaiseksi nyt käy töissä ollenkaan. Vuokra tuntui ihanassa kodissamme sen verran suurelta että päätimme kokeilla tuuria opiskelija-asuntojen suhteen ja heti kävi tuuri, perheasunto jossa TODELLA halpa vuokra. Mieheni tyyliin hyppi tasajalkaa kun kuuli tästä asunnosta, ja yritin minäkin ilakoida mutta en voi sille mitään että ikävöin meidän ihanaa edellistä kotia. Muutimme nyt siis tähän opiskelija-asuntoon, onhan tämä ihan ok, ei mikään murju mutta alue on täynnä vaan vaihto-oppilaita ja bilettäviä nuoria, joka ilta ja yö kuuluu kova musiikki ja biletysäänet naapureilta, talo on sellainen neukku-boksi kauheine beigeine muovimattoineen ja muutenkin tuntuu että kaikki huonekalut mitkä hankimme edelliseen asuntoon tuntuu ihan irvistelevän meille tässä opiskelija-boksissa, näyttävät naurettavilta. Eipä tänne oikein muu sopisi kuin sellainen 80-luvun tyyli suurine seinäviuhkoineen ja tv-alttareineen :(
Tiedän että olen tosi lapsellinen ja pitäis vaan olla iloinen että me vähävarainen lapsiperhe saimme näin halvan asunnon ja mä saan opiskella. (opiskelut eivät ole siis vielä alkaneet mut parin viikon päästä)
mutta ei, haikailen ja ihan itkeskelenkin entisen elämän pariin. Oli ihanaa kun joka penniä ei tarvinnut laskea ja meillä oli asunto joka tuntui kodilta....
Sanokaa joku lohdullisia sanoja miten tästä ikävöinnistä pääsee eroon?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:01"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:59"]
Yo-kylä?
[/quote]
en edes tiedä mikä on Yo-kylä, eli ei varmaankaan se :D
asun pääkaupunkiseudulla ja asuimme jo aiemminkin Helsingissä, joten on onni että saimme näinkin nopeasti asuntotarjouksen.
ap
[/quote]
Turussa oleva ylioppilaskylä. Kuvauksesi sopi täydellisesti siihen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunto on vain ulkokuori ja koti on se minkä sinne itsellesi teet. Ja kotia ei tee uudet pinnat tai muodikkaat sisustusratkaisut, vaan se mitä siellä tapahtuu. Kun nyt asut siellä edullisessa opiskelijakämpässä, niin kannattaa ajatella asia niin, että halvemmista vuokrista säästyy rahaa siihen unelmakotiin, jonka kenties aikanaan ostatte ihan omaksi. Ja kun tuon ajan jaksaa kärvistellä niiden omaan makuun sopimattomien ratkaisuiden kanssa, niin aikanaan se tullaan opiskeluista valmistumisen myötä suuremmalla palkalla ja mieluisammalla työllä.
Ole onnellinen siitä ettei sulla ole tuon isompia murheita, ja että ikävä elämäntilanteesi päättyy hyvin suurella todennäköisyydellä joskus :)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 00:09"]
Ole onnellinen siitä ettei sulla ole tuon isompia murheita, ja että ikävä elämäntilanteesi päättyy hyvin suurella todennäköisyydellä joskus :)
[/quote]
Vahinkoalapeukku, sori!
Opiskeletko muuten opintotuella? Kuinka paljon edullisempi uusi asuntosi on? Kuinka iso asunto teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan niitä isompiakin murheita olla ja silti ruma asunto ahdistaa.
Eikä se ole kaikille pinnallisuutta, joidenkin henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa ihan mielettömästi ympäristö jossa elää.
Ja miksi muutamat sanovat että ap haluaa muodikasta tai ettei kaiken tarvitse olla muodikasta? Ap:sta en tiedä mutta moni jolle se koti ja miltä se näyttää/tuntuu on tärkeää ei todellakaan halua mitään muodikasta vaan oman persoonallisen maun mukaista. Itse rakastan puulattioita, kaakeliuuneja ja kaikkea vanhaa, ei 70-80-luvun juttuja vaan vanhempia.
Mieti sitä sijoituksena. Kun rahaa kuluu vähemmän vuokraan, voi koittaa säästää vaikka sitä unelmien kämpän sisustamista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etsi rumuudesta kauneus. ala ottaa kauniita lähikuvia vaikkapa vesipisarasta pesualtaassa.
Sellaista se elämä on. Jossain kuollaan nälkään, jossain soditaan. Jossain uskonnolliset fanaatikot raiskaa ja mestaa, jossain ilma on niin saastunutta että aurinkokin on vain valju läiskä jossain kaukana savusumun takana. Jossain on orjuus ja väkivalta arkipäivää, jossain toisaalla kulkutaudit, kuolema ja äärimmäinen köyhyys.
Täällä saattaa opiskelija joutua sietämään muutamankin vuoden sitä harmaankirjavaa ja paikoitellen kupruillutta kasarimuovimattoa vastineeksi halvasta asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:46"]Katse tulevaisuuteen! Asunto on vain väliaikainen. [/quote] Näin minäkin ajattelen! Asuin ennen isossa kaupungissa keskustassa, asunto oli ihana ja se tuntui heti kodilta. Nyt asun tyypillisessä opiskelija-asunnossa missä pinnat,wc yms ovat kauhean värisiä ja kauheassa kunnossa :/ enkä tunne tätä kodiksi tunnelman takia. Mutta! Tämä on vain väliaikaista ;)
[/quote]
Vahongossa alapeukutin, piti yläpeukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 22:43"]Asuimme ennen ihanassa kodissa, kantakaupungissa ja siis vuokralla, mutta kun kävimme minä ja mieheni molemmat töissä niin vuokra ei tosiaan tuntunut liian suurelle. Rakastin kotiamme ja ensimmäistä kertaa elämässäni tykkäsin sisustaakin (tätä ennen olimme asuneet kunnon "murjuissa" jossa kaikki paikat rempallaan ja ei niin kivoilla asuinalueilla)
Nyt sitten aloitin opiskelemaan uutta ammattia ja en toistaiseksi nyt käy töissä ollenkaan. Vuokra tuntui ihanassa kodissamme sen verran suurelta että päätimme kokeilla tuuria opiskelija-asuntojen suhteen ja heti kävi tuuri, perheasunto jossa TODELLA halpa vuokra. Mieheni tyyliin hyppi tasajalkaa kun kuuli tästä asunnosta, ja yritin minäkin ilakoida mutta en voi sille mitään että ikävöin meidän ihanaa edellistä kotia. Muutimme nyt siis tähän opiskelija-asuntoon, onhan tämä ihan ok, ei mikään murju mutta alue on täynnä vaan vaihto-oppilaita ja bilettäviä nuoria, joka ilta ja yö kuuluu kova musiikki ja biletysäänet naapureilta, talo on sellainen neukku-boksi kauheine beigeine muovimattoineen ja muutenkin tuntuu että kaikki huonekalut mitkä hankimme edelliseen asuntoon tuntuu ihan irvistelevän meille tässä opiskelija-boksissa, näyttävät naurettavilta. Eipä tänne oikein muu sopisi kuin sellainen 80-luvun tyyli suurine seinäviuhkoineen ja tv-alttareineen :(
Tiedän että olen tosi lapsellinen ja pitäis vaan olla iloinen että me vähävarainen lapsiperhe saimme näin halvan asunnon ja mä saan opiskella. (opiskelut eivät ole siis vielä alkaneet mut parin viikon päästä)
mutta ei, haikailen ja ihan itkeskelenkin entisen elämän pariin. Oli ihanaa kun joka penniä ei tarvinnut laskea ja meillä oli asunto joka tuntui kodilta....
Sanokaa joku lohdullisia sanoja miten tästä ikävöinnistä pääsee eroon?
[/quote] Meillä oli säästöjä toteuttaa tämä, mutta minä maalasin meidän kulahtaneen perheasunnon seinät, ikkunan- ja ovenkarmit sekä keittiön kaapit. Hankin muovimaton päälle napsauteltavan kelluvan laminaatin, jonka vein mukanani kun mieheni valmistui. Muutin siis Otaniemeen perheeni huomasta Kauniaisista ja hyppy oli varmasti vastaava kun sinulla. Jos taas et uskalla tai olet liian vähävarainen pintaremppaan, niin koita ajatella sen olevan vain väliaikaista ja valmistuttuasi voit muuttaa heti takaisin unelmien kämppään, ikään kuin palkaksi ahkeruudesta.
Ymmärrän kyllä ahdistuksen. Mulle koti on tosi tärkeä, ja saan voimaa siitä, että mun kotini on kaunis ja rauhallinen. Asuin tosiaan itsekin edellisessä viestissä mainitussa Otaniemessä vuosia, enkä edes siellä perhepuolella vaan niissä sinkkusoluissa. Ja huh huh miten koville se otti. Vuokra halpa ja sijainti täydellinen, joten kyllähän niissä nyt pystyi asumaan, mutta asunnot olivat tosi huonokuntoisia ja likaisia siihen aikaan. Mulle viihtyisä koti on tosiaan elämässä tosi tärkeä, ja teki päivittäin tosi pahaa elää sen ikuisen sotkun keskellä. Mutta siitä selvittiin kyllä :) Nään tosin vieläkin toisinaan painajaisia, että joudun palaamaan sinne 10:n poikakämppiksen sotkujen keskelle...
Joku jo mainitsi DC-fixin. Kannattaa todellakin kokeilla sitä, jos esim kaapit ovat ihan kauhean väriset. Sen saa nykäistyä muuttaessa pois, ja tosiaan valkoinen DC-fixaus tekee esim keittiöstä tosi paljon raikkaamman. Sitä voi käyttää myös tasoihin. Ja välitilan kaakeleihinkin, jos ne sattuvat olemaan ihan kamalat. Kyllä itseasiassa varmaan kaakelimaalillakin voisi välitilan kaakelit vetäistä. Veikkaan, että seuraava asiakas ei sellaisesta tule valittamaan, joten toi pikkumuutos ei haittaisi ketään. Samaten itse voi maalailla vähän rapistuneita ikkunanpieliä ja jalkalistoja, jos ne ovat ihan hirveät. Lattialle niin iso matto kun vaan mahtuu, jotta muovimatto peittyy. Eikä todellakaan kannata hankkia mitään kasarikauhuja, vaan sellaisen mistä tykkää! Kauniit verhot myös kehiin. Ne muuttavat tosi äkkiä huoneen tunnelmaa. Sitten jollain pienillä jutuillä voi tehdä sellaista ylellisyyden tuntua kotiin. Yksi aika näppärä on laadukkaat silitetyt petivaatteet sänkyihin ja extrasetti tyynyjä. Ne tekevät vuoteesta sellaisen hotellimaisen muhkean heti.
Beige muovimatto ei kuulosta edes ihan pahalta oikeasti! Joskus näkee sellaisia "iloisen värisiä" muovimattoja... Tsemppiä opintoihin!
Alue: Aihe vapaa
Pienet ne on joillakin murheet.