Mitä meinaa jos mies ei halua enää minua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tämä on joku kolmekymppisen kirjoitus!

Onko viisikymppisenä sitten noin huono itsetunto? En antaisi itselleni puhuttavan rumasti missään iässä. Pornon katselu on tässä nyt pienin ongelma.

Mikä juttu tämä on että itsetunnon pitäisi parantua sitä mukaa kun muuttuu elämän eri osa-alueilla yhä vähemmän haluttavaksi iän myötä? Ei se niin mene.

Monella menee :) Sitä alkaa huomata, että pinnallisten miesten kiinnostus ja huomio oli vain väliaikaista roskaa, millä ei tee mitään ja mistä ei ollut mitään hyötyä. Alkaa itse arvostaa ja kehittää itsessään muita asioita. Itsetunnon paranemisen myötä ei enää hyväksy halveksuvaa, ilkeää ja esineellistävää käytöstä itseään kohtaan. Ja tässä vaiheessa moni löytääkin suhteen, jossa tulee arvostetuksi ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Sitä toivon ap:llekin. 

Mitenköhän paljon on miehiä jotka ei muka ota mieluummin kolmekymppistä kuin viisikymppistä naista? Jos tuo on pinnallisuutta niin onko muunlaisia miehiä edes olemassa. Siis naisen kanssa samanikäisiä.

Olen eri, mutta kun olin 32, mun 50-vuotias mies vaihtoi mut oman ikäiseensä. 

Ja nykyään ymmärrän hyvin. Ei meidän suhde ollut mikään hyvä. Oltiin useampi vuosi yhdessä mutta eri maailmoista ja parisuhde oli epätasapainoinen. Ikäeroa oli liikaa.

Mutta tällaisesta et sinä varmaankaan ymmärrä mitään, koska ainoa mikä sinulle merkkaa toisessa ihmisessä on nuorempi ulkonäkö

Olen siis kyllä itse 40 v nainen enkä todellakaan oleta itsetuntoni iän myötä paranevan. Joo, olen nykyään enemmän "oma itseni" ihmisten parissa kuin nuorempana, mutta mitäs hyötyä siitä on jos se oma itse ei kiinnosta ketään ihan vaan iän takia?

Pitää itse alkaa arvostaa ja kehittää itsessään niitä muita puolia kuin ulkonäköä. Toki ulkonäköstäkin voi pitää huolta, mutta se ei enää voi olla ainoa pointti. Minä olen lähemmäs 50, mutta tarjonta on vain parantunut kun nuo nuoruuden ja ulkonäön perässä juoksijat ovat jääneet pois. Sellaisia miehiä en haluaisi muutenkaan joten ei lainkaan harmita etteivät he enää kiinnostu.

Mikä tarjonta. Ei oikein auennut että mitä se parantunut tarjonta on. 

Ööh no miehet, joiden kanssa on tehnyt tuttavuutta romanttisissa merkeissä. Esimerkiksi internetissä. Pinnallisimmat eivät ota yhteyttä eivätkä vastaa yhteydenottoihin, mikä on hyvä koska ei mene aikaa niiden karsimiseen. Ne jotka lähestyvät tai ovat kiinnostuneita, ovat yleensä järkevämpiä ja etsimässä muutakin kuin seksiä.

Samoin jos käyn baarissa, juttelemaan tulee miehiä jotka kohtelevat ihmisenä, ei lihapalana.

Tällaisesta tarjonnasta itse valitsin miehen, jonka kanssa elän, rakastan ja harrastan seksiä. Nuoruuden epävarmat ja ulkonäköön perustuvat suhteet olivat onnettomia tämän rinnalla.

Minusta on mukavaa tulla kohdelluksi lihapalana. Huomasin tämän kun laihdutin (terveellisesti, usean vuoden aikana) ja aloin saada huomiota miehiltä. En tajunnut edes miten mukavaa on olla silloin tällöin himokkaiden katseiden ja lähestymisten kohteena, eikä kiinnosta yhtään että ne perustuvat tasan ulkonäkööni.

Sama juttu kun laihdutin nelikymppisenä mutta tunsin kiusallisena keski-ikäisten miesten huomion ja ihmetytti että kelpaan vain hoikkana mutta en siinä entisessä kuosissa kelvannut kenellekkään eikä persoonallisuuteni ollut muuttunut mitenkään. Entäs jos sairastuu tai lihoo uudestaan niin hylätäänkö jos vain ulkonäkön ja terveyden perusteella kelpaa jollekkin. 

Minusta tämä ei ole lainkaan kiusallista, tiedän että persoonani on aina ollut melkoisen vaikea eikä se yksistään kellekään riitä. Aika useinhan ihmiset toisensa jättävät kun nämä sairastuvat tms, tai hommaavat sivusuhteen. Ei se tosin estä minua harrastamasta sek siä nyt. Voihan sitä vaikka kuolla ennen kuin edes ehtii uudestaan lihomaan.

Minä en noin pinnallisesti ajattele tässä keski-iässä enää mutta nuorena kypsymättömänä olisin ajatellut juuri noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tämä on joku kolmekymppisen kirjoitus!

Onko viisikymppisenä sitten noin huono itsetunto? En antaisi itselleni puhuttavan rumasti missään iässä. Pornon katselu on tässä nyt pienin ongelma.

Mikä juttu tämä on että itsetunnon pitäisi parantua sitä mukaa kun muuttuu elämän eri osa-alueilla yhä vähemmän haluttavaksi iän myötä? Ei se niin mene.

Monella menee :) Sitä alkaa huomata, että pinnallisten miesten kiinnostus ja huomio oli vain väliaikaista roskaa, millä ei tee mitään ja mistä ei ollut mitään hyötyä. Alkaa itse arvostaa ja kehittää itsessään muita asioita. Itsetunnon paranemisen myötä ei enää hyväksy halveksuvaa, ilkeää ja esineellistävää käytöstä itseään kohtaan. Ja tässä vaiheessa moni löytääkin suhteen, jossa tulee arvostetuksi ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Sitä toivon ap:llekin. 

Mitenköhän paljon on miehiä jotka ei muka ota mieluummin kolmekymppistä kuin viisikymppistä naista? Jos tuo on pinnallisuutta niin onko muunlaisia miehiä edes olemassa. Siis naisen kanssa samanikäisiä.

Olen eri, mutta kun olin 32, mun 50-vuotias mies vaihtoi mut oman ikäiseensä. 

Ja nykyään ymmärrän hyvin. Ei meidän suhde ollut mikään hyvä. Oltiin useampi vuosi yhdessä mutta eri maailmoista ja parisuhde oli epätasapainoinen. Ikäeroa oli liikaa.

Mutta tällaisesta et sinä varmaankaan ymmärrä mitään, koska ainoa mikä sinulle merkkaa toisessa ihmisessä on nuorempi ulkonäkö

Olen siis kyllä itse 40 v nainen enkä todellakaan oleta itsetuntoni iän myötä paranevan. Joo, olen nykyään enemmän "oma itseni" ihmisten parissa kuin nuorempana, mutta mitäs hyötyä siitä on jos se oma itse ei kiinnosta ketään ihan vaan iän takia?

Pitää itse alkaa arvostaa ja kehittää itsessään niitä muita puolia kuin ulkonäköä. Toki ulkonäköstäkin voi pitää huolta, mutta se ei enää voi olla ainoa pointti. Minä olen lähemmäs 50, mutta tarjonta on vain parantunut kun nuo nuoruuden ja ulkonäön perässä juoksijat ovat jääneet pois. Sellaisia miehiä en haluaisi muutenkaan joten ei lainkaan harmita etteivät he enää kiinnostu.

Mikä tarjonta. Ei oikein auennut että mitä se parantunut tarjonta on. 

Ööh no miehet, joiden kanssa on tehnyt tuttavuutta romanttisissa merkeissä. Esimerkiksi internetissä. Pinnallisimmat eivät ota yhteyttä eivätkä vastaa yhteydenottoihin, mikä on hyvä koska ei mene aikaa niiden karsimiseen. Ne jotka lähestyvät tai ovat kiinnostuneita, ovat yleensä järkevämpiä ja etsimässä muutakin kuin seksiä.

Samoin jos käyn baarissa, juttelemaan tulee miehiä jotka kohtelevat ihmisenä, ei lihapalana.

Tällaisesta tarjonnasta itse valitsin miehen, jonka kanssa elän, rakastan ja harrastan seksiä. Nuoruuden epävarmat ja ulkonäköön perustuvat suhteet olivat onnettomia tämän rinnalla.

Minusta on mukavaa tulla kohdelluksi lihapalana. Huomasin tämän kun laihdutin (terveellisesti, usean vuoden aikana) ja aloin saada huomiota miehiltä. En tajunnut edes miten mukavaa on olla silloin tällöin himokkaiden katseiden ja lähestymisten kohteena, eikä kiinnosta yhtään että ne perustuvat tasan ulkonäkööni.

Sama juttu kun laihdutin nelikymppisenä mutta tunsin kiusallisena keski-ikäisten miesten huomion ja ihmetytti että kelpaan vain hoikkana mutta en siinä entisessä kuosissa kelvannut kenellekkään eikä persoonallisuuteni ollut muuttunut mitenkään. Entäs jos sairastuu tai lihoo uudestaan niin hylätäänkö jos vain ulkonäkön ja terveyden perusteella kelpaa jollekkin. 

Minusta tämä ei ole lainkaan kiusallista, tiedän että persoonani on aina ollut melkoisen vaikea eikä se yksistään kellekään riitä. Aika useinhan ihmiset toisensa jättävät kun nämä sairastuvat tms, tai hommaavat sivusuhteen. Ei se tosin estä minua harrastamasta sek siä nyt. Voihan sitä vaikka kuolla ennen kuin edes ehtii uudestaan lihomaan.

Minä en noin pinnallisesti ajattele tässä keski-iässä enää mutta nuorena kypsymättömänä olisin ajatellut juuri noin. 

Mitä pinnallista ajattelussani on? Joo, voi olla että miehet ei ole minussa muusta kuin ulkonäöstä kiinnostuneita. En minä itse tässä vaiheessa edes haikaile mitään möhmöistä villasukan pehmoista parisuhdehömpötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvoin puhutaan oikeasti siitä, että osa miehistä ei halua enää meitä viisikymppisiä naisia. Ei halua minunkaan mieheni ja olen tyytynyt osaani. Eipä minulla olisi kysyntää muuallakaan ja lapsemmekin on vielä siinä iässä, että tarvitsee molemmat vanhemmat.

Kun mies ikääntyy, hänellä alkaa myös "vaihdevuodet", eli kropassa tulee sellaisia muutoksia jotka aiheuttavat halujen vähenemistä, mutta sekään ei selitä suoraa haluttomuutta. Meillä tosin on täysin toisinpäin. Minä haluaisin, mutta vaimolle riittää kerran kahdessa kuukaudessa ja on riittänyt ihan suhteen alusta saakka. Puhuttu on tästä miljoona kertaa, ja mikään ei muuttu. Ja mistään leikeistä on turha puhuakaan. Hän haluaa vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja minun ähkivän päällään hikipäissäni. Eli minä joudun kaiken urheilun suorittamaan kun taas häneltä ei irtoa mitään, ei edes mielikuvitusta tai halua sellaiseen. Ja kaikki muut, esimerkiksi suihinotot ja vastaavat ovat pelkkää valittamista että suu väsyy tai käsi väsyy jne.

Elämä on epäreilua että pariskuntien osapuolet päätyvät sellaisten kanssa yhteen joiden halut eivät kohtaa lainkaan. Ja olen kuullut sen monta kertaa että "kun osallistut kotitöihin enemmän niin seksiäkin on enemmän". Ihan puhdasta valetta tuollainen. Olen osallistunut enemmän, ja muutoinkin huomioinut enemmän, ja olen keskustellut enemmän ja vaikka ja mitä, mutta seksiä on yhä edelleen kerta kahdessa kuukaudessa. Vetäisin itseni naruun jos olisi enemmän rohkeutta, koska tässä iässä ero merkitsee sitä ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia enää löytää sopivaa naista rinnalleni! Pahinta ei ole seksin puute sinällään, vaan se ettei minua huomioida, vaan syy haluttomuuteen on aina minussa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat sitä vastaan.

Katso nettipornoa ja tyydytä itse itsesi jos halut eivät kohtaa ja siltikin viihtyy parisuhteessaan eikä sen seksin takia ala vaihtamaan. Kun ikää tulee ja ja sairauksia sen mukana ihmisille niin sen uuden seksikumppanin löytäminen tulee todella vaikeaksi niin että kannattaa harkita lähteekö sen seksin puutteen takia hakemaan uutta kumppania. Mikä ihme pikkulapsen huomion hakuisuus on sinussa ja johtuu siitä ettet itse anna mitään niin et saakkaan. 

Ihme että olet joskus päässyt koulusta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvoin puhutaan oikeasti siitä, että osa miehistä ei halua enää meitä viisikymppisiä naisia. Ei halua minunkaan mieheni ja olen tyytynyt osaani. Eipä minulla olisi kysyntää muuallakaan ja lapsemmekin on vielä siinä iässä, että tarvitsee molemmat vanhemmat.

Kun mies ikääntyy, hänellä alkaa myös "vaihdevuodet", eli kropassa tulee sellaisia muutoksia jotka aiheuttavat halujen vähenemistä, mutta sekään ei selitä suoraa haluttomuutta. Meillä tosin on täysin toisinpäin. Minä haluaisin, mutta vaimolle riittää kerran kahdessa kuukaudessa ja on riittänyt ihan suhteen alusta saakka. Puhuttu on tästä miljoona kertaa, ja mikään ei muuttu. Ja mistään leikeistä on turha puhuakaan. Hän haluaa vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja minun ähkivän päällään hikipäissäni. Eli minä joudun kaiken urheilun suorittamaan kun taas häneltä ei irtoa mitään, ei edes mielikuvitusta tai halua sellaiseen. Ja kaikki muut, esimerkiksi suihinotot ja vastaavat ovat pelkkää valittamista että suu väsyy tai käsi väsyy jne.

Elämä on epäreilua että pariskuntien osapuolet päätyvät sellaisten kanssa yhteen joiden halut eivät kohtaa lainkaan. Ja olen kuullut sen monta kertaa että "kun osallistut kotitöihin enemmän niin seksiäkin on enemmän". Ihan puhdasta valetta tuollainen. Olen osallistunut enemmän, ja muutoinkin huomioinut enemmän, ja olen keskustellut enemmän ja vaikka ja mitä, mutta seksiä on yhä edelleen kerta kahdessa kuukaudessa. Vetäisin itseni naruun jos olisi enemmän rohkeutta, koska tässä iässä ero merkitsee sitä ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia enää löytää sopivaa naista rinnalleni! Pahinta ei ole seksin puute sinällään, vaan se ettei minua huomioida, vaan syy haluttomuuteen on aina minussa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat sitä vastaan.

Syynä varmaankin että sun vehkeesi on liian pieni. Jo on järkyttävän vakavaa kun naruunkin jo vedettäisiin. Ei herran jestas että tämmöisiä suhteita voi olla. Hellitä nyt vähän aikaa sen pakkomielteisen seksisi kanssa niin että tulee tilaa muillekkin ajatuksille. 

Onhan se pieni kun vertaa sinun löysään messuhalliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että tämä on joku kolmekymppisen kirjoitus!

Onko viisikymppisenä sitten noin huono itsetunto? En antaisi itselleni puhuttavan rumasti missään iässä. Pornon katselu on tässä nyt pienin ongelma.

Mikä juttu tämä on että itsetunnon pitäisi parantua sitä mukaa kun muuttuu elämän eri osa-alueilla yhä vähemmän haluttavaksi iän myötä? Ei se niin mene.

Monella menee :) Sitä alkaa huomata, että pinnallisten miesten kiinnostus ja huomio oli vain väliaikaista roskaa, millä ei tee mitään ja mistä ei ollut mitään hyötyä. Alkaa itse arvostaa ja kehittää itsessään muita asioita. Itsetunnon paranemisen myötä ei enää hyväksy halveksuvaa, ilkeää ja esineellistävää käytöstä itseään kohtaan. Ja tässä vaiheessa moni löytääkin suhteen, jossa tulee arvostetuksi ihmisenä ja seksuaalisena olentona. Sitä toivon ap:llekin. 

Mitenköhän paljon on miehiä jotka ei muka ota mieluummin kolmekymppistä kuin viisikymppistä naista? Jos tuo on pinnallisuutta niin onko muunlaisia miehiä edes olemassa. Siis naisen kanssa samanikäisiä.

Olen eri, mutta kun olin 32, mun 50-vuotias mies vaihtoi mut oman ikäiseensä. 

Ja nykyään ymmärrän hyvin. Ei meidän suhde ollut mikään hyvä. Oltiin useampi vuosi yhdessä mutta eri maailmoista ja parisuhde oli epätasapainoinen. Ikäeroa oli liikaa.

Mutta tällaisesta et sinä varmaankaan ymmärrä mitään, koska ainoa mikä sinulle merkkaa toisessa ihmisessä on nuorempi ulkonäkö

Olen siis kyllä itse 40 v nainen enkä todellakaan oleta itsetuntoni iän myötä paranevan. Joo, olen nykyään enemmän "oma itseni" ihmisten parissa kuin nuorempana, mutta mitäs hyötyä siitä on jos se oma itse ei kiinnosta ketään ihan vaan iän takia?

Pitää itse alkaa arvostaa ja kehittää itsessään niitä muita puolia kuin ulkonäköä. Toki ulkonäköstäkin voi pitää huolta, mutta se ei enää voi olla ainoa pointti. Minä olen lähemmäs 50, mutta tarjonta on vain parantunut kun nuo nuoruuden ja ulkonäön perässä juoksijat ovat jääneet pois. Sellaisia miehiä en haluaisi muutenkaan joten ei lainkaan harmita etteivät he enää kiinnostu.

Mikä tarjonta. Ei oikein auennut että mitä se parantunut tarjonta on. 

Ööh no miehet, joiden kanssa on tehnyt tuttavuutta romanttisissa merkeissä. Esimerkiksi internetissä. Pinnallisimmat eivät ota yhteyttä eivätkä vastaa yhteydenottoihin, mikä on hyvä koska ei mene aikaa niiden karsimiseen. Ne jotka lähestyvät tai ovat kiinnostuneita, ovat yleensä järkevämpiä ja etsimässä muutakin kuin seksiä.

Samoin jos käyn baarissa, juttelemaan tulee miehiä jotka kohtelevat ihmisenä, ei lihapalana.

Tällaisesta tarjonnasta itse valitsin miehen, jonka kanssa elän, rakastan ja harrastan seksiä. Nuoruuden epävarmat ja ulkonäköön perustuvat suhteet olivat onnettomia tämän rinnalla.

Minusta on mukavaa tulla kohdelluksi lihapalana. Huomasin tämän kun laihdutin (terveellisesti, usean vuoden aikana) ja aloin saada huomiota miehiltä. En tajunnut edes miten mukavaa on olla silloin tällöin himokkaiden katseiden ja lähestymisten kohteena, eikä kiinnosta yhtään että ne perustuvat tasan ulkonäkööni.

Sama juttu kun laihdutin nelikymppisenä mutta tunsin kiusallisena keski-ikäisten miesten huomion ja ihmetytti että kelpaan vain hoikkana mutta en siinä entisessä kuosissa kelvannut kenellekkään eikä persoonallisuuteni ollut muuttunut mitenkään. Entäs jos sairastuu tai lihoo uudestaan niin hylätäänkö jos vain ulkonäkön ja terveyden perusteella kelpaa jollekkin. 

Minusta tämä ei ole lainkaan kiusallista, tiedän että persoonani on aina ollut melkoisen vaikea eikä se yksistään kellekään riitä. Aika useinhan ihmiset toisensa jättävät kun nämä sairastuvat tms, tai hommaavat sivusuhteen. Ei se tosin estä minua harrastamasta sek siä nyt. Voihan sitä vaikka kuolla ennen kuin edes ehtii uudestaan lihomaan.

Minä en noin pinnallisesti ajattele tässä keski-iässä enää mutta nuorena kypsymättömänä olisin ajatellut juuri noin. 

Mitä pinnallista ajattelussani on? Joo, voi olla että miehet ei ole minussa muusta kuin ulkonäöstä kiinnostuneita. En minä itse tässä vaiheessa edes haikaile mitään möhmöistä villasukan pehmoista parisuhdehömpötystä.

Siis missä iässä. Et ihan vielä näemmä mutta edessähän sekin aika on ja entäs sitten. Vielä pitää olla naima suhdetta mutta ei sellainen loputtomiin kestä ja jos suhde perustuu pelkkään naimiseen niin entäs sitten kun se loppuu niin loppuuko se suhdekkin kokonaan niin kuin useimmilla loppuu ja eletään yksin loppuelämää eikä ole kumppania enää turvana kuten meillä jotka eivät hylkää kumppania minkään takia tuli sitten mitä tuli elämässä eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvoin puhutaan oikeasti siitä, että osa miehistä ei halua enää meitä viisikymppisiä naisia. Ei halua minunkaan mieheni ja olen tyytynyt osaani. Eipä minulla olisi kysyntää muuallakaan ja lapsemmekin on vielä siinä iässä, että tarvitsee molemmat vanhemmat.

Kun mies ikääntyy, hänellä alkaa myös "vaihdevuodet", eli kropassa tulee sellaisia muutoksia jotka aiheuttavat halujen vähenemistä, mutta sekään ei selitä suoraa haluttomuutta. Meillä tosin on täysin toisinpäin. Minä haluaisin, mutta vaimolle riittää kerran kahdessa kuukaudessa ja on riittänyt ihan suhteen alusta saakka. Puhuttu on tästä miljoona kertaa, ja mikään ei muuttu. Ja mistään leikeistä on turha puhuakaan. Hän haluaa vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja minun ähkivän päällään hikipäissäni. Eli minä joudun kaiken urheilun suorittamaan kun taas häneltä ei irtoa mitään, ei edes mielikuvitusta tai halua sellaiseen. Ja kaikki muut, esimerkiksi suihinotot ja vastaavat ovat pelkkää valittamista että suu väsyy tai käsi väsyy jne.

Elämä on epäreilua että pariskuntien osapuolet päätyvät sellaisten kanssa yhteen joiden halut eivät kohtaa lainkaan. Ja olen kuullut sen monta kertaa että "kun osallistut kotitöihin enemmän niin seksiäkin on enemmän". Ihan puhdasta valetta tuollainen. Olen osallistunut enemmän, ja muutoinkin huomioinut enemmän, ja olen keskustellut enemmän ja vaikka ja mitä, mutta seksiä on yhä edelleen kerta kahdessa kuukaudessa. Vetäisin itseni naruun jos olisi enemmän rohkeutta, koska tässä iässä ero merkitsee sitä ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia enää löytää sopivaa naista rinnalleni! Pahinta ei ole seksin puute sinällään, vaan se ettei minua huomioida, vaan syy haluttomuuteen on aina minussa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat sitä vastaan.

Syynä varmaankin että sun vehkeesi on liian pieni. Jo on järkyttävän vakavaa kun naruunkin jo vedettäisiin. Ei herran jestas että tämmöisiä suhteita voi olla. Hellitä nyt vähän aikaa sen pakkomielteisen seksisi kanssa niin että tulee tilaa muillekkin ajatuksille. 

Onhan se pieni kun vertaa sinun löysään messuhalliin.

Ai sulla on messuhalli naisena ja nyt ymmmärrän tuskasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No harvoin puhutaan oikeasti siitä, että osa miehistä ei halua enää meitä viisikymppisiä naisia. Ei halua minunkaan mieheni ja olen tyytynyt osaani. Eipä minulla olisi kysyntää muuallakaan ja lapsemmekin on vielä siinä iässä, että tarvitsee molemmat vanhemmat.

Kun mies ikääntyy, hänellä alkaa myös "vaihdevuodet", eli kropassa tulee sellaisia muutoksia jotka aiheuttavat halujen vähenemistä, mutta sekään ei selitä suoraa haluttomuutta. Meillä tosin on täysin toisinpäin. Minä haluaisin, mutta vaimolle riittää kerran kahdessa kuukaudessa ja on riittänyt ihan suhteen alusta saakka. Puhuttu on tästä miljoona kertaa, ja mikään ei muuttu. Ja mistään leikeistä on turha puhuakaan. Hän haluaa vain lähetyssaarnaaja-asennossa ja minun ähkivän päällään hikipäissäni. Eli minä joudun kaiken urheilun suorittamaan kun taas häneltä ei irtoa mitään, ei edes mielikuvitusta tai halua sellaiseen. Ja kaikki muut, esimerkiksi suihinotot ja vastaavat ovat pelkkää valittamista että suu väsyy tai käsi väsyy jne.

Elämä on epäreilua että pariskuntien osapuolet päätyvät sellaisten kanssa yhteen joiden halut eivät kohtaa lainkaan. Ja olen kuullut sen monta kertaa että "kun osallistut kotitöihin enemmän niin seksiäkin on enemmän". Ihan puhdasta valetta tuollainen. Olen osallistunut enemmän, ja muutoinkin huomioinut enemmän, ja olen keskustellut enemmän ja vaikka ja mitä, mutta seksiä on yhä edelleen kerta kahdessa kuukaudessa. Vetäisin itseni naruun jos olisi enemmän rohkeutta, koska tässä iässä ero merkitsee sitä ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia enää löytää sopivaa naista rinnalleni! Pahinta ei ole seksin puute sinällään, vaan se ettei minua huomioida, vaan syy haluttomuuteen on aina minussa, vaikka kaikki tosiasiat puhuvat sitä vastaan.

Katso nettipornoa ja tyydytä itse itsesi jos halut eivät kohtaa ja siltikin viihtyy parisuhteessaan eikä sen seksin takia ala vaihtamaan. Kun ikää tulee ja ja sairauksia sen mukana ihmisille niin sen uuden seksikumppanin löytäminen tulee todella vaikeaksi niin että kannattaa harkita lähteekö sen seksin puutteen takia hakemaan uutta kumppania. Mikä ihme pikkulapsen huomion hakuisuus on sinussa ja johtuu siitä ettet itse anna mitään niin et saakkaan. 

Ihme että olet joskus päässyt koulusta läpi.

Kaikkihan pääsee mistä tahansa koulusta läpi niin että mikä idio.... oikein olet.