Miksi ihmiset kehottavat laskemaan rimaa parisuhdetta etsiessä? Ei kannattaisi!

Vierailija kirjoitti:

Eli etsit normaalia miestä ja pidät sitä ihmeellisenä? Ei sinulla ollut rima korkealla, mutta tuo pitkä listasi saa näyttämään siltä.

et taida tietää, kuinka vaikea on löytää aloittajan kuvaileman listan mukaista miestä...on muuten oikeasti vaikeaa.

Aamen! Aivan oikein ja samaa mieltä!

Ap, mielestäni listasi kuulosti aivan normaalilta eikä mitenkään liikaa vaaditulta nirsoilulta. Hienoa, että pidit pintasi. 🙂

Kieltämättä joskus ihmettelen joidenkin kriteereitä, jos ne ovat tyyliin hiusten väri tai muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli etsit normaalia miestä ja pidät sitä ihmeellisenä? Ei sinulla ollut rima korkealla, mutta tuo pitkä listasi saa näyttämään siltä.

et taida tietää, kuinka vaikea on löytää aloittajan kuvaileman listan mukaista miestä...on muuten oikeasti vaikeaa.

Ja kuitenkin sellaisia näkee tossun alla tai läheisriippuvaisina johonkin narsistiin ripustautuneina. Pitäisi miestenkin opetella nostamaan rimaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä. Mulle vielä yritti tosi moni nakittaa jotain kaveriaan/poikaansa, jonka kanssa mulla oli aivan erilaiset elämät. Ei ollut mitään yhdistävää. Sitten harmiteltiin, miksi nirsoilen. Miksi ihmeessä pitäisi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä?

Kun eräälle kumppanille sanoin että mitä järkeä tässä oikein kun ei meillä ole mitään yhteistä, hän sanoi ettei se ennenkään ole haitannut. No kyllä tuntui haitanneen kun ei niiden edellistenkään kanssa enää ollut yhdessä ja minä olin tuosta syystä myös lähtemässä. Varmaan kuitenkin jatkoi vaan samaa linjaa edelleen jossa alku sujuu, mutta lopulta kaikki kariutuu yhteyden ja yhtäläisyyksien puutteeseen. Minä taas opin kuuntelemaan itseäni ja jos minulla on jo alussa epäilyksiä, en rupea mihinkään suhteeseen.

Ap:n toiveet kuulostaa ihan normaaleilta eikä miltään överiltä. Tuollaisista toiveista ei tarvitse eikä kannata tinkiä. 

Siksi kehottavat, että ne syystä yksin olevatkin saisivat parisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä. Mulle vielä yritti tosi moni nakittaa jotain kaveriaan/poikaansa, jonka kanssa mulla oli aivan erilaiset elämät. Ei ollut mitään yhdistävää. Sitten harmiteltiin, miksi nirsoilen. Miksi ihmeessä pitäisi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä?

Kun eräälle kumppanille sanoin että mitä järkeä tässä oikein kun ei meillä ole mitään yhteistä, hän sanoi ettei se ennenkään ole haitannut. No kyllä tuntui haitanneen kun ei niiden edellistenkään kanssa enää ollut yhdessä ja minä olin tuosta syystä myös lähtemässä. Varmaan kuitenkin jatkoi vaan samaa linjaa edelleen jossa alku sujuu, mutta lopulta kaikki kariutuu yhteyden ja yhtäläisyyksien puutteeseen. Minä taas opin kuuntelemaan itseäni ja jos minulla on jo alussa epäilyksiä, en rupea mihinkään suhteeseen.

Mies tarvitsee naista seksiin, ja jokaikisen panon etsiminen erikseen on monelle liian työlästä.

Osa kuvittelee, että pahin asia maailmassa on olla sinkku ja on parempi olla missä tahansa parisuhteessa kuin yksin.

Voin sanoa: pahin asia on olla parisuhteessa, joka ei todellakaan toimi. Yksin on paljon mukavampi olla kuin huonossa seurassa.

Moni luulee että jollain pitkään sinkkuna olleella on ihan ylettömän suuret kriteerit, varsinkin jos kyseinen tyyppi on ihan kivan näköinen. Olen kyllä itsekin sortunut siihen ajatteluun joskus. Esimerkiksi meillä töissä on sellaisia kolmekymppisiä sinkuksi jääneitä ihan kivan näköisiä, ellei jopa komeitakin miehiä. Lisäksi vielä tosi kivoja ja juttelevatkin sujuvasti meidän mammojen kanssa. Yksi heistä kertoi äskettäin olevansa tinderissä ja kyllä siinä me keskenään vähän ihmeteltiin, että miksei noin sosiaalisella ja hyvän näköisellä nuorella miehellä ole vielä puolisoa ja niin vaan päästin suustani siinä juoruilun keskellä sen, että: "jospa hän on nirso."

Mutta heti kun olin sanonut sen, tunsin itseni tyhmäksi. Koska olen oikeasti sitä mieltä että pitääkin olla nirso. Olinhan itsekin aikoinani. 😀 Kyllä niitä kaiken maailman heppuheitä pyöri kimpussani, mutta halusin kunnollisen miehen. Sitä joutui odottamaan jonkun aikaa. Hyvän miehen merkki on ettei huoli ketä tahansa vain jotta "saa naista" kuten Allu aina ulvoo.

Ei todellakaan kannata laskea rimaa. Mä halusin hoikan ja isorintainen naisen ja sain sellaisen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään laskenut. Olin yksin 29-vuotiaasta 44-vuotiaaksi, kunnes löysin miehen joka täytti kaikki kriteerini. Olen niin onnellinen, etten ottanut siinä välissä ketään niistä tarjokkaista, jotka eivät kriteereitäni täyttäneet. Se ei olisi ollut oikein heitäkään kohtaan, koska olisin tyytynyt heihin vain paremman puutteessa.

Halusitko lapsia? Jos et niin mikäs siinä odottelemaan. 44-vuotiaana harvempi enää raskautuu ja siksi pitää tyytyä johonkin epätäydelliseen.

Halusin, mutta kuten kerroin niin en löytänyt sellaista miestä joka olisi isäksi sopinut joten jäin lapsettomaksi. Ja kun 44-vuotiaana löysin, ajattelin tosiaan että aikani on ohi ja pitihän nykyiseen mieheen muutama vuosi tutustuakin ennen kuin saatoin uskoa että en ollut kuvitellut omiani.

Mutta asia ei harmita minua yhtään. Olen 1000 x onnellisempi nyt kuin olisin epätäydellisessä liitossa jossa olisi lapsia ihmisen kanssa jota en oikeasti halua. En olisi lapsillekaan halunnut sellaista lähtökohtaa. Lisäksi maailmassa on lapsia jo tarpeeksi, joten on ihan ok vaikka kaikki eivät niitä väen vängällä huonoisiin olosuhteisiin tee. 

Mä olen aina ollut ahkera ja kunnollinen. Olen pitänyt huolta asioistani, tehnyt ahkerasti töitä ja elämässäni asiat ovat kunnossa. Miksi pitäisi ottaa riippakiveksi joku vässykkä, joka ei pysty huolehtimaan edes arkisista asioista? Tähän kysymykseen ei ole kukaan antanut järkevää vastausta, kun olen kysynyt näiltä parisuhteen tuputtajilta.

alapeukuttamassa varmaan miehet, joita v-tuttaa kun eivät täytä tuota listaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään laskenut. Olin yksin 29-vuotiaasta 44-vuotiaaksi, kunnes löysin miehen joka täytti kaikki kriteerini. Olen niin onnellinen, etten ottanut siinä välissä ketään niistä tarjokkaista, jotka eivät kriteereitäni täyttäneet. Se ei olisi ollut oikein heitäkään kohtaan, koska olisin tyytynyt heihin vain paremman puutteessa.

Halusitko lapsia? Jos et niin mikäs siinä odottelemaan. 44-vuotiaana harvempi enää raskautuu ja siksi pitää tyytyä johonkin epätäydelliseen.

Lapsia voi tehdä ilman parisuhdetta jos sopivaa miestä ei löydy.

Ottamatta kantaa ap:n listaan, niin monelle tuntuu olevan ongelmana se, että jollain toisella on kriteereitä. Eihän se hetkauta ketään muuta kun sitä kriteerien haltijaa! Jos ei halua kun yhdelaisen miehen, niin siinähän etsii kunnes löytää tai on löytämättä. Ihme juttu kun muiden pitää tulla kauhistelemaan ja pällistelemään, että ai että on rankkaa kun naapurin Maijalla on niin kovat kriteerit ja nyt hän on yksin. Kysyisivät vaan siltä Maijalta, että onko nyt oikeasti rankkaa. Tai oikeastaan olkoon kysymättä ja keskittyköön omaan elämäänsä.

Mulle myös nauroivat suvun vanhemmat naiset röhönaurua oikein porukalla kun sanoin ettei mulle kelpaa kouluttamaton ja verkkareissa sohvalla kaljaa kittaava ukko. Nykyään samat naiset ovat kateellisia kun sain niin hyvän miehen, ihan epäreilua kun mun mies hoitaa tasapuolisesti kotia ja lapsia, ei heidän ukkonsa vaan... 

Vierailija kirjoitti:

Hmm. En minä pidä riman ”laskemisena” sitä, että luopuu jostain epäolennaisesta kriteeristä. Esim. Siitä, että miehellä pitää olla jokin harrastus tms.

Harrastus ei takaa, että mies on tunne-elämältään tasapainoinen. Tämä taas on elintärkeää, että saa tasaveroisen parisuhteen.

N53

Jokainen itse määrittää, mikä on olennainen ja mikä epäolennainen kriteeri. Jos harrastus on elämäntapa, jonka haluaisi jakaa kumppaninsa kanssa (esim. tanssi, moottoripyöräily, matkailu jne), niin silloinhan se on eräs olennainen kriteeri vaikka muut eivät pitäisi sitä tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa ap:n listaan, niin monelle tuntuu olevan ongelmana se, että jollain toisella on kriteereitä. Eihän se hetkauta ketään muuta kun sitä kriteerien haltijaa! Jos ei halua kun yhdelaisen miehen, niin siinähän etsii kunnes löytää tai on löytämättä. Ihme juttu kun muiden pitää tulla kauhistelemaan ja pällistelemään, että ai että on rankkaa kun naapurin Maijalla on niin kovat kriteerit ja nyt hän on yksin. Kysyisivät vaan siltä Maijalta, että onko nyt oikeasti rankkaa. Tai oikeastaan olkoon kysymättä ja keskittyköön omaan elämäänsä.

Nää ihmiset on yleensä niitä jotka ovat yksinäisyyden pelossa ottaneet ensimmäiset mahdollisen tyypin puolisokseen jonka vaan saivat. Nyt huonossa parisuhteessa ovat kateellisia kun joillain on parempi itsetunto eivätkä suostu huonoon suhteeseen ja osaavat jopa olla onnellisia yksin. 

Erosin 30 vuotiaana pitkästä parisuhteesta. Ei ollut kiire deittailla, nuolin yksikseni haavojani kauan. Viihdyin yksin ja sitten kun tapasinkin miehiä (Tinderin kautta), niin pidn huolen siitä, että lähdin treffeille vain sellaisten miesten kanssa jotka täyttivät kriteerini:

- Etsii parisuhdetta

- On vakavarainen

- Hän on intohimoinen jostain harrastuksesta/työstä

- Hän saa minulle hyvän fiiliksen ja juttu luistaa.

En käynyt kertaakaan treffeillä niin, ettei kaikki kriteerit olisi täyttyneet. Kaiken kaikkiaan kävin ehkä kahdeksan kertaa treffeillä kolmen vuoden aikana. Olisi ollut enemmän ottajia, mutta miksi hukata aikaa niihin, kun en halunnut sellaisia ihmisiä elämääni? Kaikki treffikumppanit olivat mukavia ja treffit onnistuneita, mutta syystä tai toisesta ei johtanut sen enempään. Kunnes lopulta löysin Tinderistänsopivan miehen, ja nyt olemme olleet kohta 6 vuotta yhdessä, joista melkein viisi vuotta naimisissa. Lapsikin löytyy ja onnellisia ollaan. Olisin kuitenkin myös ollut valmis jäämään yksin, sillä elämä on liian lyhyt hukattavaksi huonoihin miehiin.