Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset kehottavat laskemaan rimaa parisuhdetta etsiessä? Ei kannattaisi!
11.03.2022 |
Minä olin aikoinaan vuosia yksin nuorena aikuisena tapahtuneen eron jälkeen, koska vastaan ei tullut miestä, joka olisi täyttänyt kriteerini. Usein sain kuulla, että olen aivan liian nirso, pitäisi laskea rimaa ja antaa mahdollisuus myös muille miehille. Muutamat sanoivat, että vaadin aivan liikaa, kun odotin seuraavia asioita mieheltä:
-normaalit käytöstavat, kohtelee toisia ystävällisesti ja on sen verran sosiaalinen, että selviää arjesta
-kykenee keskustelemaan tunne-elämästään puolison kanssa eli osaa sanoittaa tunteitaan
-käy töissä (tai etsii töitä, jos ei juuri silloin ole töissä) ja raha-asiat on kunnossa (ei esim. rahapeliongelmaa)
-miehellä olisi joku harrastus, joka tuottaisi hänelle iloa
-asuu omillaan, eikä esimerkiksi vanhempien luona, ei väliä, asuuko vuokralla vai omistusasunnossa.
-kykenee huolehtimaan itsestään ja kodistaan, esim. perushygienia kunnossa
-alkoholin käyttö kohtuullista
-ei ole vä.ki.valtainen tai ra.sis.ti.nen
-samanhenkinen, maanläheinen arvomaailma
-on kunnollinen, luotettava ja rehellinen tekemisistään, ei petä
-haluaa tulevaisuudessa lapsen/lapsia ja on sitoutunut perhe-elämään
En ollut valmis tinkimään näistä kriteereistä ja hyvä, että en tinkinyt. Löysin kolmekymppisenä useamman vuoden yksin elämisen jälkeen miehen, joka täyttää nuo kriteerit ja jonka kanssa sovimme hyvin toisillemme. Nykyisin olemme naimisissa, meillä on lapsi ja vaikka itse sanonkin, niin olemme tosi sopiva pari toisillemme. Emme kumpikaan ole mitenkään "täydellisiä", vaan ihan tavallisia ihmisiä hyvien ja huonojen puolien kanssa. Meillä on hyvä olla yhdessä ja olen todella iloinen, että en ottanut ensimmäistä vastaantulijaa, vaan odotin, että tapaan sopivan miehen. Rimaa laskemalla voisin olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa emme sopisi toisillemme ja/tai arki olisi todella vaikeaa isojen eroavaisuuksien takia. Parisuhde on niin iso asia elämässä, että siinä ei kannata tehdä kompromisseja oikeasti isojen asioiden suhteen. Jos joku ehdottaa sinulle riman laskemista parisuhdetta etsiessä, niin en suosittele.
P.S. Kun joku kuitenkin kysyy, niin ulkonäkö ei ole minulle miehessä olennainen asia. Tapailemani miehet/mies, jonka kanssa nuorempana olin, ovat kaikki olleet todella erilaisia, eripituisia ja painoisia. Ainoa toive oli, että mies olisi hymyileväinen, koska pidän hymyilevistä ihmisistä.
Kommentit (51)
Koska aika monilla ne odotukset kumppania kohtaan on _todella_ epärealistiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä olen itsekin ihmetellyt koska sitä rimaa pitää nimenomaan liki poikkeuksetta nostaa.
Samaa mieltä. Jos en löydä sellaista miestä, jonka haluan, niin olen sitten yksin. Ei se kuulu muille. Mummoni opetti, että riman pitää olla niin korkealla, että sen alta mahtuu kulkemaan selkä suorana.
Osa haluaa löytää toiselle parisuhteen. Yksi kaverini yritti saada mut yhteen poikaystävänsä parhaan kaverin kanssa, jotta voisimme hengailla neljästään ja viettää parisuhdeiltoja. Minulla ei ollut tuon miehen kanssa juuri yhteistä, mutta ystävästä tämä ei ollut ongelma. :D
Vierailija kirjoitti:
Koska aika monilla ne odotukset kumppania kohtaan on _todella_ epärealistiset.
Mitä tämä kuuluu niille ulkopuolisille, jotka kehottavat laskemaan rimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli etsit normaalia miestä ja pidät sitä ihmeellisenä? Ei sinulla ollut rima korkealla, mutta tuo pitkä listasi saa näyttämään siltä.
Minä en myöskään laskenut. Olin yksin 29-vuotiaasta 44-vuotiaaksi, kunnes löysin miehen joka täytti kaikki kriteerini. Olen niin onnellinen, etten ottanut siinä välissä ketään niistä tarjokkaista, jotka eivät kriteereitäni täyttäneet. Se ei olisi ollut oikein heitäkään kohtaan, koska olisin tyytynyt heihin vain paremman puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olennaisin asia jäi kertomatta: mistä löysit sen miehesi? :D
Yhteisen tuttavamme kautta. Emme tosin mieheni kanssa olleet koskaan tavanneet, vaikka meillä yhteinen tuttava olikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Jos en löydä sellaista miestä, jonka haluan, niin olen sitten yksin. Ei se kuulu muille. Mummoni opetti, että riman pitää olla niin korkealla, että sen alta mahtuu kulkemaan selkä suorana.
Todella hieno mielikuva. Kiitos mummollesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeseen tarvitaan rakkautta, joko sitä on tai ei ole. Nykyään tuntuu, että kaikki vain käyvät kauppaa ja siksi ei onnistu.
Miehillä on nykyisin vaikeampi saada parisuhdetta, kun vaatimukset "hyvästä miehestä" ovat koventuneet. Se, mikä joskus riitti "ei petä, ei lyö", ei enää riitä vaan odotetaan enemmänkin. Osa kokee tämän epäreiluksi. Minusta tässä riman nostamisessa ei ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. En minä pidä riman ”laskemisena” sitä, että luopuu jostain epäolennaisesta kriteeristä. Esim. Siitä, että miehellä pitää olla jokin harrastus tms.
Harrastus ei takaa, että mies on tunne-elämältään tasapainoinen. Tämä taas on elintärkeää, että saa tasaveroisen parisuhteen.
N53
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään laskenut. Olin yksin 29-vuotiaasta 44-vuotiaaksi, kunnes löysin miehen joka täytti kaikki kriteerini. Olen niin onnellinen, etten ottanut siinä välissä ketään niistä tarjokkaista, jotka eivät kriteereitäni täyttäneet. Se ei olisi ollut oikein heitäkään kohtaan, koska olisin tyytynyt heihin vain paremman puutteessa.
Halusitko lapsia? Jos et niin mikäs siinä odottelemaan. 44-vuotiaana harvempi enää raskautuu ja siksi pitää tyytyä johonkin epätäydelliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itsekin ihmetellyt koska sitä rimaa pitää nimenomaan liki poikkeuksetta nostaa.
Riippuu minkä suhteen.
Pinnallista rimaa tulisi laskea.
Luonteen suhteen tulisi nostaa.
Trendi tuntuu olevan se että naiset painottaa miehessä komeutta/pituutta/statusta/rahaa mutta eivät arvosta miehessä hyviä luonteenpiirteitä, pelkästään kovia luonteenpiirteitä eli aina pitäisi olla itsevarman kova aggressiivinen alfaekstrovertti.
Mieluummin yksin kun riman alta. Miehille tämä on vaikeampi ymmärtää, siksi heille onkin pahempi kolaus jäädä yksin.
Ei tosiaan kannata laskea rimaa jos tietää vain tulevansa siitä onnettomaksi.
Olen koittanut seurustella ties millaisten tyyppien kanssa ja todennut joka kerta että yksin elämä on kaikin puolin parempaa kuin liian suuren kompromissin kanssa.
Sama kokemus itsellä. Mulle vielä yritti tosi moni nakittaa jotain kaveriaan/poikaansa, jonka kanssa mulla oli aivan erilaiset elämät. Ei ollut mitään yhdistävää. Sitten harmiteltiin, miksi nirsoilen. Miksi ihmeessä pitäisi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä?
Mulla ainoa toive parikymppisenä oli että panisi vähintään kerran viikossa jos en joka päivä saa, ja ainoastaan mua. Kukaan ei ehtinyt sitäkään kun piti pelata tietokoneella. Mieluummin yksin puutteessa kuin parisuhteessa puutteessa.
N40kg
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Jos en löydä sellaista miestä, jonka haluan, niin olen sitten yksin. Ei se kuulu muille. Mummoni opetti, että riman pitää olla niin korkealla, että sen alta mahtuu kulkemaan selkä suorana.
Olisipa meillä kaikilla yhtä fiksu mummo! Tai no, vaikka äitikin. Tuo on harvinaisen hyvin opetettu.
Alue: Aihe vapaa
olennaisin asia jäi kertomatta: mistä löysit sen miehesi? :D