Minkä ikäisenä poikaystävälle yökylään?
Kielsin 14 vee tytöltäni yökyläilyn pojan luona. Taustaa: Hän lähti normaalisti ulos, meni viereiseen kaupunkiin tapaamaan tätä 3v vanhempaa poikaa ja soitti n. klo 19, että haluaisi jäädä sinne yöksi. No ei tietenkään käy. Tuli kotiin vähän myöhässä - ja kaula syötynä. Tämä tapahtui maanantaina. Nyt poika olisi tulossa meille perjantaina (tervetuloa!), mutta teini haluaisi että jää yöksi samalla. No ei käy.
Tiukka tenttaus miksei. Sanoin, että hän on mielestäni liian nuori vielä yökyläilemään puolin tai toisin. Sain kuulla olevani ihan outo.
Kertokaa, onko näin? Mitä kokemuksia ja ikärajoja teillä on tällaisten yökyläilyjen suhteen?
Kommentit (36)
Sitten kun naimisissa! Ja ilmoittaisin tämän myös nuorelleparille.
Itse olin 14 v kun pari vuotta vanhempi poika jonka kanssa oli ollut parit treffit, pyysi tulemaan yökylään. Oli kuulemma hänen vanhemmilleen ok. Minun äiti sanoi ettet mene ja sillä sipuli. En hänelle myöntänyt mutta olin salaa helpottunut, kun voin pojalle sanoa, muka harmissani, että äiti ei päästä. Itsekin vähän pelkäsin, että mitä se tarkoittaa. Missään nimessä en ollut halukas silloin vielä seksiin, eikä se oma-aloitteisesti kiinnostanut. Tiesin kuitenkin että poikaa kiinnostaa, ja oikeastaan pelkäsin miten saan hänet torjuttua. Yllätys yllätys, poikaa lakkasikin kiinnostamasta sitten tosi pian.
15 v oli toinen, pari vuotta vanhempi poikaystävä, ja hänkin painosti seksiin. Itse vihelsin pelin poikki koska en halunnut.
Olin eka kerran sitten yökylässä 17 v. silloisen poikaystävän kanssa. En sillä kerralla vielä halunnut seksiä, mutta omista haluistani olisi neitsyys kyllä mennyt... jos ei sekin poika olisi jättänyt sitten piakkoin. Neitsyys meni sitten 18 v, ja oli korkea aikakin, halut oli itsellä jo melkein pitelemättömät.
Omista kokemuksista väittäisin, että 17 v on sopiva aika, ehkä nyt jopa 16 jos on pakko, mutta ei yhtään sen nuorempi, varsinkin jos poika on heistä vanhempi. Se on siinä iässä pojille niin tärkeää että saa, että tyttö voi kokea painostusta eikä osaa käsitellä vielä miehiä.
Ja kyllä, äidin tehtävä on suojella lasta ja asettaa rajoja. Olin kiitollinen omalle äidille vaikka en sitä voinut hänelle myöntää.
Nyt varmaan sataa kiviä niskaan, mutta... Mun poika, 14v on ollut yökylässä tyttöystävällään, myös 14v ja tyttö on ollut meillä. En ole nähnyt syytä, miksei. Tärkeimmistä asioista on juteltu sekä pojan että tyttöystävän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 15:29"]
Ei aina, mutta lueppa tilastoja. Eikä se raskaus ole se ainut. Suurin syy on se että on vielä lapsi. Ja sitten nää sukupuolitaudit. Voisitko antaa ittellesi anteeksi jos sinun tyttäresi (sinun suostumuksella) 14v olisi sukupuoliyhteydessä. Ja tunnetusti tuo ikäiset ei ajattele kuin aikuiset ja saisi HIV:n . Miten on kantasitko vastuun koska sinä annoit hälle luvan leikkiä aikuista vaikkei henkiset kyvyt siihen riitä. Vai vierittäsitkö koko vastuun sille kollille joka leikki tyttärelläsi. Tosin sinun luvalla.
[/quote]
Äly hoi, lapsi ei tarvitse lupaa seksin harrastamiseen. Suojaikärajoista on pidettävä kiinni, mutta ne koskevat ikäeroa.
16-vuotta on mun mielestä ehdoton alaikäraja, ei aikaisemmin.
Vaikka 14v jos vakavasti seurustelee. Esim oma ystäväni seurusteli kaksi vuotta 13-15-vuotiaana ja kyllä 14-vuotiaana yöpyi kaksi vuotta vanhemmalla poikaystävällänsä useinkin ja ekan kerran panovat kun tyttö oli 13. Olisitte tyytyväisiä, että se nuori harrastaa seksiä seurustelukumppaninsa kanssa ja jommankumman kotona, eikä paneskele jossain bileissä ties ketä niin kuin itse teininä tein, kun vanhemmat ei helpolla antaneet yökyläillä
seksiin ei tarvita yötä eikä sänkyä, yökyläily on lähinnä enemmän sellaista hellyyttä . kyllä se paneminen mieluummin tapahtuu salassa vanhemmilta.
Tämä poika ei ole siis kuulemma poikaystävä, ilmeisesti tapasivat ensimmäistä kertaa maanantaina.
Panemisesta ja seksistä en kysymyksessäni kirjoittanut mitään, mutta vastaukset ovat aika tiiviisti sen ympärillä. Ja ok, liittyyhän se tähän toki läheisesti :) AP
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 15:28"]
Minulla oli poikaystävä 15-vuotiaana. Yökyläily oli ehdoton ei. Tiesin äidin pelkäävän minun harrastavan seksiä ja siksi kielsi, mutten kehdannut yökyläkutsun yhteydessä hänelle myöntääkään, että samaisella sängyllä oltiin ehditty panna koko päivä hänen ollessaan töissä.
Oikeastiko luulet, että teini luopuu seksistä, jos yökyläily ei onnistu? :D
[/quote]
Seksuaalisuus on lapsen oma asia. Mutta ei sitä tarvitse tehdä vanhempien silmien edessä, kuten ette tehneetkään, eikä sitä tarvitse tehdä vanhempien seinien takana. Ensin muutetaan omilleen ja sitten hankitaan se elämä.
[/quote]
Eli siis seksi on mielestäsi OK, mutta häädät lapset koulun vessoihin ja sivukujille panemaan, koska teidän taloudessanne vain vuokranmaksajat saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan?
Asuttiin eri paikkakunnilla, joten aina kyläillessä oltiin yökylässä (15v alkaen). Nukuttiin eri huoneissa, muutaman kerran olosuhteiden pakosta samassa huoneessa (sukujuhlat poikaystävän kotona ja talo täynnä sukulaisia) mutta eri sängyissä. Naimisiin mentiin 19v ja sen jälkeen vasta muutettiin yhteen ja nukuttiin samassa sängyssä ja aloitettiin seksielämä. Ehkäpä ollaan aika harvinaisuus nykyään....;) Suurin rakkaudenosoitus mieheltäni oli odottaa ja olla painostamatta. Varmaan olisin suostunut, mutta olisi harmittanut..
Minusta alaikäisenä ei voi vielä kovin vakavissaan seurustella. Pitkä, koko elämän kestävä suhde voi kyllä alkaa teini-iässä, mutta vakava suhde siitä tulee myöhemmin. Sitä paitsi suurin osa niistä pareista, jotka ovat yhdessä 18-19-vuotiaina, eivät ole yhdessä enää 30-vuotiaina. Jos peruskoululainen harrastaa seksiä, hän tekee sen todennäköisemmin sosiaalisesta paineesta kuin omasta henkilökohtaisesta, pakottavasta tarpeestaan ja himostaan.
Minusta yökyläilyn ikärajaksi voisi hyvin asettaa täysi-ikäisyyden. Riippuen nuoren luotettavuudesta / henkisestä kypsyydestä oikein fiksulle ja vastuuntuntoiselle voisin antaa luvan yökyläilyyn vakituisen poika- tai tyttöystävän luona jo 16- tai 17-vuotiaana. Sitä ennen kuitenkin keskustelisin lapseni kanssa vakavasti, mutta en toivottavasti liian opettavaisesti tai saarnaten siitä, mitä seksi on, kenen kanssa sitä kannattaa harrastaa, mistä syystä, mitkä ovat riskit (raskaus, taudit), mitä on ehkäisy ja sanoisin, että kondomeihin saa pyytää rahaa vanhemmilta. Ja toki sen tyttö- tai poikaystävän pitäisi yhtä lailla olla luottamukseni arvoinen.
Tiedän, että seksiä tai muuta fyysistä, intiimiä läheisyyttä voi harrastaa myös päivällä ja muuallakin kuin kotona. Siitä on itsellänikin kokemusta. Jos kaksi (nuorta) ihmistä haluaa harrastaa seksiä, siihen löytyy kyllä aika ja paikka, vaikka vanhemmat kuinka kieltäisivät. Minusta on kuitenkin täysin tervettä, että vanhemmat välittävät kotoa tiettyjä arvoja ja opettavat nuoren myös arvostamaan itseään ja omaa seksuaalista koskemattomuuttaan sekä itsemäärämisoikeuttaan. Ei se haittaa, jos nuori osaa itsekin arvioida, onko valmis seksiin ja kenen kanssa ja asettaa omat rajansa sen mukaan. En myöskään ihmettele, että nuoret haluavat aivan välttämättä kokeilla, jos kotona vain kielletään seksi perustelematta tai puhumatta yhtään sen syvällisemmin. Kielletyt asiat kun tuppaavat kiinnostamaan.
Kenenkään en ole kuullut kuitenkaan koskaan katuvan sitä, että aloitti "vasta" 18- tai 20-vuotiaana. Sen sijaan olen kuullut paljon tarinoita siitä, miten kadutaan ensimmäisiä seksikokeiluja liian nuorena. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa harrastimme seksiä ensimmäisen kerran, kun minä olin 18-vuotias ja hän 19. Olimme tuolloin seurustelleet n. 6 kuukautta. Hän tuli luokseni yökylään, kun vanhempani eivät olleet kotona. Suhde kaatui siihen, ettemme olleet henkisesti riittävän kypsiä keskustelemaan siitä, mitä tapahtui. Ehkäpä myös huomasimme, että seksin lisäksi suhdettamme ei kannatellut oikein mikään. Ei yhteiset kiinnostuksen kohteet tai mikään muukaan "henkinen" rakennusaines. En ymmärtänyt siinä iässä ollenkaan, että yhteisiä arvojakin pitäisi pohtia, toisen huomioimista jne. En suoranaisesti kadu seksin harrastamista tuon pojan kanssa 18 vuoden iässä, mutta nyt ymmärrän, ettei silloinkaan olisi ollut kiire. Kysymys oli osittain myös itse keksimästäni sosiaalisesta paineesta. En halunnut olla "koko vuosikurssin viimeinen neitsyt", vaikkei näistä asioista tietenkään kaikkien kavereiden kanssa suoraan puhuttu.
Tuon lukioaikaisen ihastuksen jälkeen minulla on ollut kesäromanssi 23-vuotiaana ja sittemmin pitkäaikainen kahden aikuisen ihmisen parisuhde ja avoliitto, joka jatkuu edelleen. Toivon, ettei kenenkään muunkaan tarvitsisi hankkia statusta ja itsetuntoa itselleen haalimalla seksipartnerilistalleen jokaista tyttöä / poikaa, joka vain suostuu pikapanoon jossain pusikossa. Seksissä määrä ei korvaa laatua.
Olin 18v kun sain yökyläillä poikakaverilla. Silloin ärsytti, nykyisin pidän hyvänä ratkaisuna. Itsellä lapset vielä pieniä eli en tiedä mitä ajattelen 10vuoden päästä. Sen tiedän että 14-15v ei tule kyseeseen.
mietin tässä tätä palstaa lueskellessani että vanhemmat jotka ovat yökyläilyn kieltäneet ja sanovat että 18vuotias poikanne ei oli seksiä kokeillut niin mistä te sen edes tiedätte? jos olette seksin kieltäneet niin eikai poika edes uskaltaisi kertoa ? omia lapsi vanhempi välejänne tuhoatte jos poika ei edes uskaltaisi kysyä ehkäisystä yms...
Ei,
Teiniraskauksien syy on se etteivät vanhemmat kerro miten se tulee tehdä oikein ja turvallisesti. Nuoret tulevat sitä kuitenkin harrastamaan, joten se miten sitä harrastetaan, on vanhempien käsissä. Eikä he sitä pysty estämään yökylän kieltämisellä, sillä kuka estää päivällä nuoria harrastamasta seksiä. Yökylässä halutaan vain nukkua yhdessä ja lähekkäin. Ja sama idea miksi halutaan myös pitää kavereiden kanssa yökyliä, että voi viettää enemmän aikaa keskenään.
Minulle ja sisaruksilleni on vanhemmat kertoneet vastuusta, joka liittyy sukupuolielinten aloittamiseen. On ohjattu ja kerrottu tuosta mitä joku mainitsi, että ei ole hyvä juttu jos seurustelu on yöpymisistä ja saman peiton alla nukkumisesta kiinni. Luottoa löytyi meille kaikille lapsille, 15 v. alkoi minun yökyläilyt, opetettiin myös ei:n sanomista niin kauan kuin ei ole valmis. Nuoren hyväksyminen ja luottamus on tärkeää, en varmaan itse osaa hoitaa tilanteita yhtä hienosti kuin äitini ja isänikin teki.