Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 13-vuotias joka haluaa koko ajan jotain!
11.03.2022 |
Onko mennyt kasvatus jotenkin täysin metsään kun 13-v haluaa koko ajan jotain ja se jotain on vain joku tietty! Ja kaikki on kallista. Ottaa päähän. Ehdotin uudeksi puh swappiesta puhelinta niin suunnilleen suuttui kun kaikki muut saa uusia tonnin puhelimia. Ri kelpaa perusvaatteet kun pitää olla aina just se joku tietty se ja se. Muuten on vaan pettynyt!
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu vaan tuohon ikään. Oma poika oli ihan samanlainen tuossa iässä. Ei todellakaan saanut kaikkea mitä halusi. Ihminen siitä silti kasvoi. On nyt 24-vuotias ja itse tienaa rahansa turhuksiinsa :D
Jaksamista ja jämäkkyyttä!
Saako nuori koskaan mitään, mitä oikeasti haluaa vai ostatko aina jotain sinne päin halpaa? Kaikkea ei pidä saada, mutta edes joskus mieluista.
Vierailija kirjoitti:
Niin on mullakin ongelmia 13v kanssa. Meni viikonloppu ihan piloille. Noihin tavaroihin, niin meillä kelpaa samsung ja se että osa vaatteista on merkkivaatteita. Ei ole helppoa teinin äitinä olo. Itsekin tänään mietin, mikä meni pieleen ja että olen paska äiti. Tsemppiä!
Kerro sille lapsellesi, että Samsung on harvinaisen huono merkki. Oikeasti. Minulle ei tule enää ikinä samsungia missään muodossa.
Annas kun arvaan; kyseessä tyttö aloittajan ja ekan vastaajan tapauksessa?
Pojat eivät ole niin pinnallisia kuin tytöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää läpi raha-asioita.Esim montako tuntia siivoojan palkalla pitää tehdä töitä että saa sen IPhonen...
Ap: miksi et tee kompromissia? Ostat tuliterä puhelimen, mutta se on max. tämän ja tämän hintainen. Tai sitten saa haluamansa merkin ja mallin, mutta se on swappielta. Eli joko se minkä haluaa eniten, mutta käytettynä, TAI sitten joku kakkosvaihtoehto, mutta tuliteränä. Itse ainakin olisin ollut ihan tyytyväinen tuollaiseen teininä, tosin sain aina uuden puhelimen (tuliterän), mutta en ikinä edes pyytänyt mitään överihintaisia. Tänäkään päivänä en maksa 150 € enempää puhelimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele lapsen kanssa siitä, että miksi pitäisi olla tietyn merkkistä. Jos lapsi perustelee sillä, että kaikilla muillakin on, kyseenalaista merkin hinta-laatusuhde ja korosta sitä, miten hienoa on uskaltaa ja pysty olla erilainen. Pyri käymään syvällistä keskustelua hänen kanssaan. Ei tarvitse kerrasta muuttaa mielipidettä, mutta ajatauksensiemen on jo hieno juttu.
Oma 13v ei tosiaan kaipaa mitään merkkijuttuja. Hän ei haluaisi vaatteisiin edes Adidaksen logoa. Olen pyrkinyt kasvattamaan hänet juurikin kyseenalaistamaan kaikkia vallitsevia "totuuksia". 12v tyttö on haastavampi, mutta hänkin ymmärtää, ettei meillä a) ole rahaa kalliimpiin juttuihin ja b) ne eivät välttämättä merkitse kuin massahysteriaa.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan; kyseessä tyttö aloittajan ja ekan vastaajan tapauksessa?
Pojat eivät ole niin pinnallisia kuin tytöt.
Mulla on poika eikä ongelmat liity vaatteisiin tai tavaroihin. T. Vastaaja nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin oikeastaan tosi helppo teini rahan suhteen. Koska meillä oli aina kaikkea, en koskaan himoinnut mitään överikallista. Olen kyllä tänäkin päivänä sitä mieltä, että satasen kuukausiraha oli liian pieni, kun ottaa huomioon kestävien vaatteiden hinnat. Kk-rahalla piti ostaa herkut, vaatteet, meikit, laukut ja kaikki tuollainen. Ei se koskaan riittänyt.
No oli miten oli mutta näin on!
Tuon ikäiselle voi jo opettaa että rahaa saa tekemällä töitä. Itse sain tuon ikäisenä sukulaisilta koulun ohelle hommia, kuten lastenhoitoa, koiran ulkoilutusta ja siivousta. Kerran kuussa sain sitten muistaakseni noin satasen tuosta tilille ja ai että sitä onnea, kun pääsi itsetehdyillä rahoilla ostamaan uuden vaatteen ilman että tarvitsi anella keltään mitään!
Jos sukulaisilta ei löydy mitään tai kesätöitä irtoa, voisiko teinille miettiä töitä kotoa? Esim. auton pesua, lumitöitä tms. sellaista mikä pitää joka tapauksessa tehdä ja voisi maksaa vaikka noin kympin tunti hommasta riippuen. Koulu tietenkin etusijalla, mutta jos esim. viikonloppuisin tekee muutaman tunnin niin se voi olla jo teinille paljon. Tajuaa myös mikä määrä tunteja tarvitaan esim. uuteen tonnin puhelimeen. Pahinta on mielestäni jos nuorelle ei anneta edes mahdollisuutta hakea mitään työtä ja kaikki tehdään hänen puolestaan. Kapinointi tulee juuri siitä, kun ei saa vaikuttaa itse omiin asioihin. Realiteetit voi selittää teinille ja hän saa sitten itse valita, onko valmis tekemään jotain toiveidensa eteen ja mitkä niistä oikeastaan ovat tärkeimmät. Jos se puhelin on oikeasti must, voisiko sellaisen säästää esim. osittain synttäri- tai joululahjarahalla ja osittain työllä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiselle voi jo opettaa että rahaa saa tekemällä töitä. Itse sain tuon ikäisenä sukulaisilta koulun ohelle hommia, kuten lastenhoitoa, koiran ulkoilutusta ja siivousta. Kerran kuussa sain sitten muistaakseni noin satasen tuosta tilille ja ai että sitä onnea, kun pääsi itsetehdyillä rahoilla ostamaan uuden vaatteen ilman että tarvitsi anella keltään mitään!
Jos sukulaisilta ei löydy mitään tai kesätöitä irtoa, voisiko teinille miettiä töitä kotoa? Esim. auton pesua, lumitöitä tms. sellaista mikä pitää joka tapauksessa tehdä ja voisi maksaa vaikka noin kympin tunti hommasta riippuen. Koulu tietenkin etusijalla, mutta jos esim. viikonloppuisin tekee muutaman tunnin niin se voi olla jo teinille paljon. Tajuaa myös mikä määrä tunteja tarvitaan esim. uuteen tonnin puhelimeen. Pahinta on mielestäni jos nuorelle ei anneta edes mahdollisuutta hakea mitään työtä ja kaikki tehdään hänen puolestaan. Kapinointi tulee juuri siitä, kun ei saa vaikuttaa itse omiin asioihin. Realiteetit voi selittää teinille ja hän saa sitten itse valita, onko valmis tekemään jotain toiveidensa eteen ja mitkä niistä oikeastaan ovat tärkeimmät. Jos se puhelin on oikeasti must, voisiko sellaisen säästää esim. osittain synttäri- tai joululahjarahalla ja osittain työllä?
Juu mutta vanhemman velvollisuus on hommata lapselle puhelin. Se on ihan perusjuttu, samoin kuin vaatteet ja ruoka.
Se että MIKÄ ja KUINKA KALLIS puhelin se on, on eri asia. Jos haluaa sen mahdollisimman överihintaisen luurin, sen eteen olisi hyvä joutua paiskimaan töitä. Tosin kun miettii överihintaisten luurien hintaa (400-1000 €) niin siinä saakin aika monet tuhannet autopesut suorittaa ennen kuin on rahat kasassa...
Tuttua. Joka viikko pitäis saada jotakin. Vähintään uusia meikkejä, jos ei muuta vingu. Oon sanonut, että ostaa kuukausirahallansa mitä tykkää, mutta lisää ei tipu kuin välttämättömyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiselle voi jo opettaa että rahaa saa tekemällä töitä. Itse sain tuon ikäisenä sukulaisilta koulun ohelle hommia, kuten lastenhoitoa, koiran ulkoilutusta ja siivousta. Kerran kuussa sain sitten muistaakseni noin satasen tuosta tilille ja ai että sitä onnea, kun pääsi itsetehdyillä rahoilla ostamaan uuden vaatteen ilman että tarvitsi anella keltään mitään!
Jos sukulaisilta ei löydy mitään tai kesätöitä irtoa, voisiko teinille miettiä töitä kotoa? Esim. auton pesua, lumitöitä tms. sellaista mikä pitää joka tapauksessa tehdä ja voisi maksaa vaikka noin kympin tunti hommasta riippuen. Koulu tietenkin etusijalla, mutta jos esim. viikonloppuisin tekee muutaman tunnin niin se voi olla jo teinille paljon. Tajuaa myös mikä määrä tunteja tarvitaan esim. uuteen tonnin puhelimeen. Pahinta on mielestäni jos nuorelle ei anneta edes mahdollisuutta hakea mitään työtä ja kaikki tehdään hänen puolestaan. Kapinointi tulee juuri siitä, kun ei saa vaikuttaa itse omiin asioihin. Realiteetit voi selittää teinille ja hän saa sitten itse valita, onko valmis tekemään jotain toiveidensa eteen ja mitkä niistä oikeastaan ovat tärkeimmät. Jos se puhelin on oikeasti must, voisiko sellaisen säästää esim. osittain synttäri- tai joululahjarahalla ja osittain työllä?
Juu mutta vanhemman velvollisuus on hommata lapselle puhelin. Se on ihan perusjuttu, samoin kuin vaatteet ja ruoka.
Se että MIKÄ ja KUINKA KALLIS puhelin se on, on eri asia. Jos haluaa sen mahdollisimman överihintaisen luurin, sen eteen olisi hyvä joutua paiskimaan töitä. Tosin kun miettii överihintaisten luurien hintaa (400-1000 €) niin siinä saakin aika monet tuhannet autopesut suorittaa ennen kuin on rahat kasassa...
Tottakai on, mutta ehkä juuri tuohon erotukseen teini voisi ottaa itse osaa? Jos vanhempi tarjoutuu ostamaan esim 200e hintaisen puhelimen, voi teinin kanssa sopia että siihen kalliimpaan täytyy tehdä loput rahat itse jos ei tavallinen kelpaa. Teini saattaa olla valmis tekemään niitä työtunteja vaikka vanhempi ajattelisi että on ihan turhaa ostaa jotain tiettyä merkkiä. Jos esim. 10e/h palkalla työskentelee joka viikonloppu 4h niin se on tonnin puhelimeen 25 kevyttä työpäivää. Ei nyt ihan mahdottomalta kuulosta minusta. Jos vanhempi osallistuu vaikka sillä 200 eurolla niin teinille jää 20 päivää. Se on noin 5kk sillä kerran viikossa -tahdilla.
Lapsen perusosa on toimeentulotuessa noin 360 euroa kuussa. Me emme elä toimeentulotuella mutta pidämme tuota summaa suuntaa antavana. Teineillemme on mennyt perille, että joko he tyytyvät siihen, mitä me vanhemmat olemme suostuvaisia maksamaan, mikä on btw enemmän kuin 360 euron edestä asioita kuussa, tai sitten he saavat 360 euroa ja kattavat sillä ruuan, vaatteet, harrastukset, puhelimet yms. perusmenot kuukaudeksi itse. Jos haluaa jotain meidän vanhempien mielestä överiä, keksii, miten saa 360 euroaan riittämään kaikkeen, tai menee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen perusosa on toimeentulotuessa noin 360 euroa kuussa. Me emme elä toimeentulotuella mutta pidämme tuota summaa suuntaa antavana. Teineillemme on mennyt perille, että joko he tyytyvät siihen, mitä me vanhemmat olemme suostuvaisia maksamaan, mikä on btw enemmän kuin 360 euron edestä asioita kuussa, tai sitten he saavat 360 euroa ja kattavat sillä ruuan, vaatteet, harrastukset, puhelimet yms. perusmenot kuukaudeksi itse. Jos haluaa jotain meidän vanhempien mielestä överiä, keksii, miten saa 360 euroaan riittämään kaikkeen, tai menee töihin.
Sairasta kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olin oikeastaan tosi helppo teini rahan suhteen. Koska meillä oli aina kaikkea, en koskaan himoinnut mitään överikallista. Olen kyllä tänäkin päivänä sitä mieltä, että satasen kuukausiraha oli liian pieni, kun ottaa huomioon kestävien vaatteiden hinnat. Kk-rahalla piti ostaa herkut, vaatteet, meikit, laukut ja kaikki tuollainen. Ei se koskaan riittänyt.
No oli miten oli mutta näin on!
100e ei riittäny? Voi ko tajuauisit kui onnekasta noi iso summa on. Mie sain joululahjaksi dödöä koska mulle ei sitä muute ostettu eikä annettu rahaa. Menkkojen aikana pöllin äitipuolen siteitä joka raivostu mut ko en saanu muute siteitä. Ja ei unohdeta et kävelin 2v kesät talvet samoissa rikkinäisissä ja pienissä lenkkareissa. Jalat oli aina kipeät ja paleli. Nyt varmaa joku pohtii ettei tollane oo ees mahdollista mut kyllä on, ko vanhemmat on alkoholisteja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen perusosa on toimeentulotuessa noin 360 euroa kuussa. Me emme elä toimeentulotuella mutta pidämme tuota summaa suuntaa antavana. Teineillemme on mennyt perille, että joko he tyytyvät siihen, mitä me vanhemmat olemme suostuvaisia maksamaan, mikä on btw enemmän kuin 360 euron edestä asioita kuussa, tai sitten he saavat 360 euroa ja kattavat sillä ruuan, vaatteet, harrastukset, puhelimet yms. perusmenot kuukaudeksi itse. Jos haluaa jotain meidän vanhempien mielestä överiä, keksii, miten saa 360 euroaan riittämään kaikkeen, tai menee töihin.
Sairasta kiusaamista.
Itse olisin elänyt herroiksi tuollaisella summalla teininä!
Koulusta saa yhden ruoan, siellä voi vetää navan täyteen, niin kotiin ei tarvitsisi ostaa kuin nuudeleita ja aamupalatarvikkeita. Viikonloppuna voisi käydä kavereiden kanssa Mäkkärissä vaikka joka päivä.
Siihen päälle mitä, bussikortti ja puheaikaa? Tuon jälkeen jäisi 250+ euroa humputteluun joka kuukausi. Muutaman kuukauden säästöllä saisi jo uutta puhelinta, telkkaria tai läppäriä...
Eri
No, miten te ootte puhuneet raha-asioista tähän saakka? Ihan heti, kun lapsi ymmärtää numeroista ja et rahalla maksetaan, kannattaa sen ikäisen tasolla jutella.
Tuon ikäiselle motivaation kasvattaminen jo vaikeampaa, jos ei maailmaan ole vähitellen tutustettu.
Mulla on tytär sellaisessa kermap*rsekoulussa, missä vallitsee ilmeinen kilpavarustelu mm puhelimilla, laukuilla, kengillä jne. Silti hän kehtaa kavereillekin puhua, miten paljon on säästänyt vaikka käytetyllä puhelimella ja mihin se säästetty raha voidaan laittaa.
Niin on mullakin ongelmia 13v kanssa. Meni viikonloppu ihan piloille. Noihin tavaroihin, niin meillä kelpaa samsung ja se että osa vaatteista on merkkivaatteita. Ei ole helppoa teinin äitinä olo. Itsekin tänään mietin, mikä meni pieleen ja että olen paska äiti. Tsemppiä!