Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuinka voin "valmistautua" läheisen kuolemaan

Vierailija
12.08.2015 |

Otsikko sen jo kertoikin, eli sain tiedon että isäni luultavasti menehtyy "pian" .
Olen aivan sekaisin ja rikki, en tiedä miten tulen jaksamaan. Onko olemassa mitään auttavaa puhelinta mihin voi soittaa ja saisi apua tällaisen asian kanssa? Tai lääkärin puheille,jotta pääsisi psykiatrille puhumaan,tai jotain? En todellakaan ole valmis menettämään kumpaakaan vanhemmista, ja nyt kun tiedän että isäni voi kuolla tämän vuoden puolella , haluan jotain apua, tunnen tarvetta päästä puhumaan jollekin.
Yöt nukun pätkissä ja elän puhelin kädessä, en voi rentoutua hetkeksikään, koska pelkään pahinta mahdollista uutista sairaalasta.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kiitos vastauksista ja tsempeistä. Ehkä minä huomenna soitan terveyskeskukseen ja haen sitä kautta apua. Ap

Vierailija
2/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tiedä, missä päin asut, mutta monessa suuremmassa kaupungissa on kriisikeskus, joka on ns. matalan kynnyksen paikka. Tarkoitettu lyhytaikaiseksi avuksi akuutissa kriisissä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä sairaalassa on todennäköisesti toimintaa sekä potilaiden että omaisten henkisen jaksaminen auttamiseen. Tiedustele infosta, hoitavalta lääkäriltä, sairaanhoitajilta, selosta tilanne, kyllä ne auttavat ja opastavat siitä eteenpäin. Tiedän tilanteesi, vastaavassa äitini kanssa pari vuotta sitten. Voimia. Onneksi teilläkin tuntuu olevat välit hyvässä kunnossa. Jos ei jaksa tai keksi mitään puhumista niin myös pelkkä läsnäolo rauhoittaa ja auttaa, molempia. Voimia.

 

 

Vierailija
4/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kriisipuhelin, ystävä, seurakunnan diakoni tai pappi, sairaalapastori, terveysasema, työterveyshuolto, hyviä ideoita kaikki. Olen menettänyt molemmat vanhempani samankaltaisissa tilanteissa. Vaikka niihin koetti jollain tavalla valmistautua, vietti heidän kanssaan aikaa, puhui, haki keskusteluapua etukäteen.. Ei siihen kuolemaan ja sen lopullisuuteen oman kokemukseni mukaan kuitenkaan -oikeasti- voinut valmistautua. Mitä ikinä se meinaakaan? Kuolemat, vaikka tiedossa olevat, tulivat kuitenkin yllättäen, ne olivat tunnetasolla lohduttoman kamalan traagisia. Suru kestää pitkään, siihen olen kokenut saaneeni apua työterrveyshuollossa käymistäni keskusteluista.toivotan sinulle kovasti voimia jaksaa tämä tilanne, etsi apua jos tarvitset sitä. Voimia myös tulevaan! 

Vierailija
5/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene puhumaan isällesi, kerro rakastavasi ja kuuntele mitä hänellä on sydämmellään. 

Vierailija
6/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmh, itse olin samassa tilanteessa. Kälyni ja hyvä ystäväni sairasti pahalaatuista syöpää ja hän teki kuukausia kuolemaa. Itse sain apua sairaalapastorilta, vaikka en ole tippaakaan uskonnollinen. Pelkkä keskusteluapu auttoi ennen ja jälkeen poismenon. Tsemppiä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit myös soittaa kriisipuhelimeen tai käydä työterveyshuollossa juttelemassa. Voimia <3

Vierailija
8/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerroin isälleni viime tapaamisella että rakastan häntä ja että toivon hänen tulevan kuntoon. On raskasta nähdä hänet huonossa kunnossa, ja luulen että hän on menettänyt toivon parantua. Ainakin hän puhui niin, mm "en usko että he (sairaalassa) tekevät mitään " "minä oon toivoni menettänyt " ym .
Sanoin isälleni että älä menetä toivoa ja että koita jaksaa eteenpäin. Mutta minulle jäi tunne että isäni on masentunut ja menettänyt toivon. Jollekin minun on päästävä puhumaan, tietäisi vain että mihin pitää ottaa yhteyttä jotta saisin apua. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi et puhu isällesi? Tai äidillesi?

Vierailija
10/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:15"]Kerroin isälleni viime tapaamisella että rakastan häntä ja että toivon hänen tulevan kuntoon. On raskasta nähdä hänet huonossa kunnossa, ja luulen että hän on menettänyt toivon parantua. Ainakin hän puhui niin, mm "en usko että he (sairaalassa) tekevät mitään " "minä oon toivoni menettänyt " ym .
Sanoin isälleni että älä menetä toivoa ja että koita jaksaa eteenpäin. Mutta minulle jäi tunne että isäni on masentunut ja menettänyt toivon. Jollekin minun on päästävä puhumaan, tietäisi vain että mihin pitää ottaa yhteyttä jotta saisin apua. Ap

[/quote]

Soita ihan terveyskeskukseen huomenna ja pyydä keskusteluapua. Tai sitten tosiaan tuo jonkun ehdottoma kriisipuhelin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
12.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni ei halua hirveästi puhua asiasta, vanha jääräpäinen ukko joka ei puhu eikä pussaa. Hän koittaa esittää reipasta omien lapsiensa edessä, eikä näyttää sitä kuinka kipeä hän oikeasti on.
Äitini on myös sairas, hänenkään vointinsa ei ole parhain, siksi tuntuu että en halua hänen päällensä kasata vielä lisää murheita ,kun omassakin on kestämistä. Tietysti jotain ollaan äitini kanssa puhuttu ja hän onkin ollut iso tuki tässä asiassa. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yksi kuusi