Lue keskustelun säännöt.
Olin kolarissa ja nyt pelkään kaikkea
11.03.2022 |
Olen tullut ihan hirveän pelokkaaksi. Jäätiköllä haluaisin konttaa enkä halua käyttää vaikka poraa tai sahata puuta, kirjeeseen en enää koskisi tai moottorisahan.
Olin kolme vuotta sitten kolarissa jossa ei onneksi kuollut ketään mutta olin täynnä haavoja ja kolhuja ja murtuneita luita, tuo onnettomuus tapahtui aavistamattani ja voimattani vaikuttaa siihen, törmäsimme isoon autoon joka kallistui päällemme ja olimme loukussa melkein kokonaisen päivän enkä voinut hengittää ja romu painoi koko vartaloani.
En toivu tästä, pelkään jopa saksia. Lauteille saunassa kiipeän melkein nelinkontin, liukkaalla suihkun lattialla mieluummin istun kun seison.
Olin kuukausia sairaalassa ja jouduin useisiin leikkauksiin. Pelkojen kerrottiin vähenevän ja arkuuden mutta tuntuu että tilanteeni vain pahenee lamauttavasti, onko ketään joka olisi kokenut onnettomuuden, lamautunut mutta alkanut parantua?
Tuossa onnettomuudessa kielenikin halkesi kolmeen osaan ja oli niin kipeä etten voinut syödä pitkiin aikoihin ja nykyään pelkään muovilusikoita tikkujen ja säleiden tähden enkä voi käyttää vaikka pistäväpiikkistä haarukkaa vaan pelkkiä lusikoita ja mieluiten puulusikoita, hampaistanikin yli puolet porattiin pois ja kruunutettiin, olen ihan erilainen kuin ennen onnettomuutta enkä melkein uskalla enää kulkea pystyasennossa.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ole saanu tohon henkiseen puoleen mitään apua? Sulla on varmaan ptsd ja tarvitset ehdottomasti terapiaa.
Hae apua terapiasta ja kohtaa pelkosi! Paska lähtee pesemällä ,PAHA OLO PUHUMALLA POIS !
Sinulla on ollut pelottava ja todella traumaattinen kokemus, jonka työstämiseen saatat tarvita ammattiapua, jos et ole vielä saanut sitä. Oletko harkinnut traumaterapiaa? En ole ollut noin pahassa onnettomuudessa, mutta kun ranneluuni katkesi tapaturmassa viisi vuotta sitten ja se jouduttiin leikkaamaan, pelkäsin pitkän aikaa uutta liukastumista tai kaatumista. Esimerkiksi liukuportaissa tai kiviportaissa minua alkoi melkein itkettää, koska minua pelotti niin paljon. Puhuin tapaturman ja sen ikävien seurauksien aiheuttamasta järkytyksestä ja pelokkuudestani terveydenhuollossa, mistä oli apua. Kun pystyin lopulta harrastamaan liikuntaa, ilmoittauduin joidenkin minua aina pelottaneiden liikuntalajien tutustumiskursseille, joilla jouduin kohtaamaan pelkoni. Olin ylpeä siitä, että edes kokeilin pelottavia asioita, vaikka totesinkin pian, etten haluaisi jatkossa harrastaa mitään, mihin liittyy loukkaantumisen riski. Menin myös kerran Linnanmäellä joihinkin minua aina pelottaneisiin laitteisiin! Olen edelleen varovainen, mutta koen saaneeni loukkaantumiseen liittyvän pelon hallintaan.
Hyvä että ymmärrät että pelko johtuu kolarista. Tuollainen viesti kertoo että olet parantumassa, tiedät että olisi parempi parantua ja pelko on syytä siitä traumasta ja onnettomuudesta jota tuskin enää tapahtuu.
Luultavasti tapaus johon auttaisivat 'taikasienet'.
N34, psykiatri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro seuraavan käyntisi yhteydessä ongelmastasi. Tarvitset psykologin tai terapeutin apua.