Miksi tiukassa rahatilanteessa pitää syödä itsensä ähkyyn joka aterialla?

Nyt meni hermot, pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin mökille karkuun miestäni. Pärjätköön omillaan! On kaksi kuukautta mässännyt kuin kroisos, vaikka tietää isojen laskujen tekevän tuloaan. On vakuutusmaksuja, sähkölaskua, puhelinlaskua yms. Olen tehnyt tiukan budjetin, jonka mukaan olisi ollut tarkoitus elää. Olen tehnyt kerralla isoja määriä edullista ruokaa ja leiponut leivät ja pullat. Mitä tekee mies? Syö AINA kaiken kerralla ja sitten valittaa, kun on maha kipeä. Pitäisi joka aterialle käydä erikseen kaupassa ostaa ainekset, että jotain säilyisi seuraavaan kauppakertaan, mutta tähän en ala. Kuulemma äitinsäkin kantoi kilokaupalla lihapiirakoita ja muita herkkuja kaupasta, kun mieheni oli teini ja asui kotona. Helposti näköjään jää tuo teini-iän huoleton mättökulttuuri aikuisiän syömiseksikin. Onko tyhmää päättää avioliitto siihen, että syöminen on ongelma?