Olen ollut psykoterapiassa kohta 1.5v. En ole silti pystynyt muuttamaan elämäntapoja terveellisemmiksi.

Minulla oli ongelmia itseni kanssa kauan. Elelin välillä ihan tavallisesti, sitten halusin ongelmista eroon, kävin lääkärissä, hoitajilla, juttelin ja söin lääkkeitä. Vihdoin sain kelan tukeman terapian ja odotin sitä paljon. Meni aikaa, ehkä 1-1,5vuotta, kun turhauduin. Ongelmani eivät olleet kadonneet. En edes muista missä vaiheessa tajusin, että menin terapiaan sillä odotuksella, että ulkopuolelta joku, se terapeutti, laittaa ylleni jonkun muutosviitan, joka vie huonot pois ja laittaa hyvän tilalle. Sitten aloin ymmärtää, että minun itseni on tehtävä muutokset sisälläni. Terapia antaa kykyä uskoa siihen että voin ja osaan, jos haluan tarpeeksi. Asiat ei tapahdu itsekseen ja vaativat töitä paljonkin, varsinkin jos kyseessä on tavat joihin on tottunut. 

Terapia loppui aikaa sitten, mutta en ole valmis. Välillä taannun kokonaan, mutta joitakin asioita olen oppinut pitämään elämässäni. 

Jos haluat elää kevyesti ja terveesti, ala elää niin. Lopulta huomaat että paino on pudonnut ja nautit uudesta tavastasi elää. Jos haluat elää noin kuin nyt, jatka vain, mutta älä odota että paino putoaa. Ja jos sorrut joskus, syöt liikaa tai herkkuja, joita et halua itsellesi sallia, ei se haittaa. Ole itsellesi armollinen. Sitten vain jatkat paremmilla valinnoilla.

laihtumisen tavoittelu on kamalinta mitä on. mielummin nauttii herkuista. muista että elämä on tosi lyhyt.

Ei ole kenellekään yllätys että palsta on täynnä itkuterapiassa juoksevia skitsoãmmiã😆

Ei mullakaan terapia tuohon auttanut, vaikka moneen muuhun asiaan auttoikin. Arvottomuus on syvällä ja tiukassa.