Lue keskustelun säännöt.
Puhun lapselle kuin aikuiselle
12.08.2015 |
Olisiko vinkkejä jakaa? Itselläni on hyvin vähän kokemusta lapsista. Aikuisuuteen tultua olen ollut hyvin vähän tekemisissä lasten kanssa. Enkä oikein muista, millaista on olla lapsi.
Pidän kyllä lapsista, mutta en oikein osaa kohdata heitä. En osaa ottaa lapsen kehitystasoa huomioon vaan puhun iästä riippumatta kaikille kuin aikuiselle. Tietenkin osaan rajata lapselle sopimattoman materiaalin pois, ja puheeni on perus kohteliasta.
Vauva- ja taaperoikäinen vielä menee, mutta heti kun lapsi osaa puhua järkeviä, en enää osaa. Ihan sama onko lapsi 5-, 10- vai 15-vuotias.
Tuntuu vain niin kömpelöltä.
Kommentit (9)
Ei sille lapselle tarvitse lässyttää. Pitkälle pääsee kun kuuntelee, mitä lapsella on sanottavaa. Lapset ovat samalla tavalla yksilöitä ja omia persooniaan kuin aikuisetkin. Ole avoin ja kuuntele. Kyllä se puhuminen sieltä luonnostaan tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuta kuinkin noin minäkin olen tehnyt! Puhuu niinkuin luontevalta tuntuu. Tietysti ylenmääräiset sivistyssanat jäävät automaattisesti pois ja tietyt puheenaiheet myös.
Mutta ehkä turhakin kauheasti yksinkertaistaa puhettaan, puhumattakaan että lässyttäisi sellaista "täti tekee ja setä tekee toista" -juttua.
Ihan selväpäisiä mun lapsista on tullut. Yhdellä jo omakin lapsi.
Puhu vain (suunnilleen) kuin aikuiselle. Ei siinä ole mitään pahaa.
Mä taas huomaan puhuvani pikkulapsille kuin puhuisin koiralle. Joo en tosiaan oo paljon ollut lasten kanssa tekemisissä...
No noinhan sitä pitääkin tehdä. Turha lässyttäminen vain haittaa lapsen kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin puhun.Tänä aamuna keskustelin kolmivuotiaan kanssa hallitusneuvotteluista.
Minä puhun koiralleni samalla sävyllä kuin ihmisille. Se tuntuu huvittavan joitakuita. En vain osaa enkä halua lässyttää. Jos joku lapsi ei ymmärrä, se on hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanut, että lapselle kuuluisi lässyttää. Toiset aikuiset ovat vaan niin luontevia lasten kanssa. Osaavat reagoida lapsiin "oikein". Auttavat lasta kehittymään, kannustavat, hassuttelevat, ymmärtävät lapsen huumoria jne.
5- ja 10-vuotiaat kun nyt ovat eri kehitysvaiheessa.
Ehkä ongelmani ei olekaan lapset vaan yleinen sosiaalinen kyvyttömyys. En tiedä. Ehkei se aikuisen kanssa tule niin vahvasti esille. Koen kuitenkin olevani normaali keskustelija.
Ap.
Eikö keneltäkään löydy ajatuksia? Miten päästa lapsen kanssa samalle aaltopituudelle?
Ap