Uskallatteko näyttää onnenne...
muille. Olittepa sitten onnellisa suhteessa, raha-asioissa ym. Vai ajatteletteko mitä muut ajattelevat ja vältättekö aiheuttamasta kateutta.
Kommentit (9)
En ole onnellinen. Mutta en näytä onnettomuuttani muille.
En. Pelkään että onneni kuitenkin viedään minulta.
Tottakai. Olen ollut onnellinen jo kymmenisen vuotta ja se näkyy minusta kauas.
Uskallan kyllä, ihan häpeilemättä.
Talo on iso ja kesäksi ostin uuden avomersun jne.
En. Pelkään, että jos leuhotan asialla niin kaikki kosahtaa. Eikä mun muutenkaan tarvi omaa onnea hieroa muiden naamalle, riittää että tiedän sen itse.
Jos kuulumisia kysellään, niin kyllä mä vastaan rehellisesti että ihan mukavasti menee.
Olen ikävä kyllä oppinut peittelemään kauan sitten. Paras osio jää useinkin monilta piiloon. Ja sitten ovat erikseen ne joiden mielestä esim. minä en nykyisessä tilanteessani muka saisi olla iloinen, siis kun onhan minun elämässäni keskeneräisiä asioita kieltämättä kyllä, mutta minulla kyllä riittää kapasiteettia nähdä ne asiat erillisinä toisistaan, eli en todellakaan suostu olemaan kauttaaltani kuin maani myynyt, koska tänäänkin elän ja hengitän, tunnen kehoni vahvan ja toiveikkaan elämän kaikkineen. Sori, niin kauan kun elän, minussa kytee ilo, tiedoksi ikäville mielialapoliiseille! :) Vakavankin naamani takana siellä se on. Haha. Ette saa sitä minusta pois. Hah.
En. En kestä sitä tyydytystä mitä tiedän muiden saavan jos asiat alkavatkin mennä huonosti. Esitän neutraalia muille, meni elämässä sitten totaalisen paskasti tai euforisen upeasti.