Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ahmimishäiriö
10.03.2022 |
Täällä oli äsken ketju lapsen syömishäiriöstä, joten rohkaistuin itsekin kirjoittamaan tänne omasta tilanteestani.
Minulla on 14v tytär ja hänelle on kehittynyt ahmimishäiriö. On lihonut hirveästi parin vuoden sisään ja alan olla aika neuvoton noin ison lapsen kanssa jo.
Hänellä on omaa rahaa ja käyttää kaiken herkkuihin ja roskaruokaan.
Omista rahoista hän maksaa kuitenkin myös bussimatkat ja omat reissunsa, joten en oikein kehtaa ottaa rahoja pois ettei lapsi kokonaan jättäydy sosiaalisen elämän ulkopuolelle.
Painoa hänellä on varmasti yli 100kg jo, kotona teemme tavallista kotiruokaa, salaatteja ja leipää emme kotiin osta.
Juomana on vesi, roskaruokaa tai herkkuja emme voi kotiin enää ostaa koska teini syö kaiken heti. Kurjaa muiden lasten kannalta.
Muut perheessä ovat normaalipainoisia.
Teinin huonetta siivotessa olen löytänyt suklaalevypapereita patjan välistä, keksipaketteja ulkoroskiksesta ja kauppakuitteja pitkin hänen huonettaan ja herkkuja on ostanut välillä useiden kymppien edestä.
Käy kuraattorilla kyllä juttelemassa ja lenkkeilyttää perheen koiraa, mutta ei tuollaiset kilometrin pissatuslenkit enää riitä mihinkään.
Kotona yritän tehdä ruuaksi salaatteja ilman kastikkeita, kevyitä keittoja ja joskus lihaa.
Välipalaksi on tarjolla hedelmiä, maustamatonta rahkaa ja jogurttia ja kananmunia saa vapaasti keittää tai paistaa, vihanneksia löytyy aina jääkaapista.
Teini itse ei oikein osaa kertoa miksi syö niin paljon, on kavereita eikä kiusata koulussa erityisemmin sen kummemmin kuin muitakaan yläasteella yleensä ja on harrastuksia.
Kavereiden kanssa tapaamiset valitettavasti usein painottuvat myös ruuan äärelle, käyvät kahviloissa, leffassa ja pikaruokaravintoloissa usein tai leipovat yhdessä.
Käy myös nuorisotalolla usein ja siellä on aina jotain epäterveellistä välipalaa tarjolla, mehua ja leipää yms.
Olen uskomattoman huolissani lapsen terveydestä ja pelkään, että hän sairastuu kohta diabetekseen ja muihin ylipainon aiheuttamiin sairauksiin.
Olen täysin neuvoton tässä tilanteessa.
Mitä ihmettä teen tämän kanssa.
Kommentit (30)
"ei kiusata koulussa erityisemmin sen kummemmin kuin muitakaan yleensä"?
Jotainhan lapsi pakenee. Ja ilmeisesti häpeää syömistään koska piilottelee kääreitä.
Mulla alkoi bulimia oireilu jo 12-vuotiaana. Ensin ahmimista, sitten ahmimista ja oksentamista ja yläasteelle mentäessä oksensin ne vähät kun ruuat mitä söin ja laihduin.
Mua ahdisti koulu, mulla oli jo tuolloin uniongelmia, sisareni oli vakavasti sairas ja mulla oli liikaa vastuuta mm pikkuveljestäni ja oikeastaan ihan kaikesta.
Mä ainakin olin taitava piilottamaan ongelmia, eikö kukaan tiennyt syömishäiriöstä. En kertonut kenellekään, saati avautunut vanhemmille koska en halunnut huolestuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriöihin erikoistuneelle terapeutille ja äkkiä!
Jotain ahdistusta ja tyytymättömyyttä täytyy olla. Oletteko hirveän vaativia, vähätteleviä tai tukahduttavia vanhempina?
Joskus seksuaalinen hyväksikäyttö voi aiheuttaa sh:n. Onko lähipiirissä miehiä, joilla on ollut mahdollisuus tehdä jotain tytölle? Entä poikaystävät tai ihastukset, ovatko yrittäneet pakottaa johonkin?
Onko kyseessä lohtusyöminen tai yritys hoitaa ahdistusta syömällä? Kyse voi myös olla siitä kun kotona ei ole ollut tarjolla herkkuja normaaliin tapaan, niihin on suhtauduttu erittäin kielteisesti ja sitten on opittu salaa syöminen, jota myös muut samassa asunnossa asuvat tekevät, ruoan piilottaminen, koska sitä ei saisi olla tai jos syö julkisesti, eikä piilota joku muu syö sen. Itselläni on kokemusta näistä kaikista ja vasta suolistovaivat ovat pakottaneet lopettamaan mm. suklaan syönnin. Syömisen on täysin pielessä, varmasti kyseessä on jonkinlainen ruoka/sokeririippuvuus ja vaikea elämät, kaikki tapahtuneet asiat ovat tähän vaikuttaneet. Tämä on muuten verrattavissa ihan päihderiippuvuuksiin. Kaikissa riippuvuuksissahan on sama peruskaava.
” Kotona yritän tehdä ruuaksi salaatteja ilman kastikkeita, kevyitä keittoja ja joskus lihaa.
Välipalaksi on tarjolla hedelmiä, ”
Ja tässä se vastaus jo tulikin. Lapsi ei saa riittävästi energiaa, proteiinia tai rasvaa —> keho pistää hanttiin havaittuaan nälänhädän ja ahmimiskierre on valmis.
Tähän kun lisää vielä vanhemman selvästi kieroutuneen ruokasuhteen, niin ei mikään ihme.
Sinä ap tarvitset välitöntä apua.
Olen itse aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja terveydestäni, lisäksi suvussa on taipumusta aikuistyypin diabetekseen joten olen vältellyt hiilihydraatteja aina ja rajoittanut niiden käyttöä kotonamme.
Teinillä on tiedossa diabetesriski hyvin.
Kyllä proteiinipitoisesta salaatista ja terveellisistä ruuista saa ihan yhtä hyvin energiaa kuin hiilarista, lisäksi tuolla kulutuksella ei energiantarve ole kovinkaan suuri.
Herkkuja on saanut kyllä syödä meillä ennen tätä melko vapaasti, kerran viikossa oli karkkipäivä jolloin sai ostaa pienen sipsipussin tai karkkipussin tai vaikka pari suklaapatukkaa.
Välillä on leivottukin yhdessä.
Olen kysellyt koululta onko ollut kiusaamista mutta ei ole, eikä lapsikaan itse ole sellaisesta puhunut kun olen kysellyt.
Ei pitäisi olla myöskään mitään hyväksikäyttöä, ei ole koskaan seurustellut eikä muutenkaan ole vielä sellaisista asioista hirveän kiinnostunut jotain kaukoihastuksia lukuunottamatta.
Yritin ehdottaa miekkaria, mutta lapsi ei halua mennä koska pelkää leimautuvansa siellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja juo paljon Coca-Colaa.
Ainakin 1,5l päivässä
L O L 🤣🤣🤣
Ja juo salaa cocista 😛
Huono provo 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ymmärtää puhetta. Nyt kunnolla keskustelua siitä mitä hän itselleen tekee tuolla käytöksellä. Pikaruokalasta voi ottaa vaikka salaatin, ne ovat paikkoja missä nuoriso viettää aikaa, pitää vaan ymmärtää että toiset lihoaa herkemmin kuin toiset.
Herkkujen tilalle vois neuvoa ostaa pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja terveydestäni, lisäksi suvussa on taipumusta aikuistyypin diabetekseen joten olen vältellyt hiilihydraatteja aina ja rajoittanut niiden käyttöä kotonamme.
Teinillä on tiedossa diabetesriski hyvin.
Kyllä proteiinipitoisesta salaatista ja terveellisistä ruuista saa ihan yhtä hyvin energiaa kuin hiilarista, lisäksi tuolla kulutuksella ei energiantarve ole kovinkaan suuri.
Herkkuja on saanut kyllä syödä meillä ennen tätä melko vapaasti, kerran viikossa oli karkkipäivä jolloin sai ostaa pienen sipsipussin tai karkkipussin tai vaikka pari suklaapatukkaa.
Välillä on leivottukin yhdessä.
Olen kysellyt koululta onko ollut kiusaamista mutta ei ole, eikä lapsikaan itse ole sellaisesta puhunut kun olen kysellyt.
Ei pitäisi olla myöskään mitään hyväksikäyttöä, ei ole koskaan seurustellut eikä muutenkaan ole vielä sellaisista asioista hirveän kiinnostunut jotain kaukoihastuksia lukuunottamatta.
Yritin ehdottaa miekkaria, mutta lapsi ei halua mennä koska pelkää leimautuvansa siellä.
Ap
Ulkonäkö paineet ovat kovat nuorilla, ne johtaa helposti syömishäiriöihin.
Kovasti on yritystä.
Keksi vähän parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei :( muostan omilta yläasteajoilta 2000-luvulta pojan, joka oli ihan jäätävän lihava. Amerikka-läski. Se joi ainakin kaksin käsin energiajuomia joka välkkä ja lyllersi istumaan jonnekin portaikkoon piiloon muilta oppilailta koska eihän koulukiusaajat miltään luokilta voineet vastustaa huutelemista hänelle jos oli jossain näkyvillä. :( en tiedä miten kävi, kirjoitti jotain päiväkirjaa aina. Muistan vaan kuulleeni aika monestikin, että monet oppilaat oikeasti ohi kävellessään kysyivät esim. "Hei """Timo""", miksi sä olet noin läski?" :'( se aina vastasikin jotain, että syön varmaan liikaa. Mä siis hengailin vähän sivummalla aina myös, lähinnä kun oli niin kova meteli, tein läksyjä tai jotain.
Ottakaa nyt johonkin kouliterveydenhoitajaan yhteyttä tai menkää lääkäriin, äkkiä, sillä lapsella on varmasti aika kamala olla. Olkaa tukena sille. Toivottavasti edes kasvaa kunnolla pitkäksi niin tuo 100 kiloa ei olisi aivan niin paha terveydelle eikä siinä olisi niin paljon pudotettavaakaan. Tsemppiä muksulle!
Täältä voit hakea infoa ja tukea. /www.syomishairiokeskus.fi/uusi/
ja https://syomishairioliitto.fi/
Syömishäiriöt ovat vakava mielenterveydellinen ongelma joka on otettava vakavasti.
En asu Suomessa joten en tiedä systeemejä siellä, mutta eikö joku kouluhoitaja tai vastaava löydy johon voi myös ottaa yhteyttä infoa saadakseen?
Itse syömishäiriön anoreksian muodossa kärsineenä tiedän että tiellä on edessä kova pala!
Siksi ehdottomasti hakemaan apua joka taholta. Nämä ovat sairauksia jotka ottavat niin suuren vallan uhristaan että ihan pienin avuin niistä ei päästä, varsinkaan jos antaa asian eskaloitua.
Tavalliset psykologit ja psykiatrit eivät näitä osaa asianmukaisesti hoitaa, vaan se vaatii asiaan erikoistuneen hoitotahon.
Itse sairastin akuutisti yli kymmenen vuotta, nyt olen melko selvillä vesillä vaikka sairaus edelleen nostelee päätään. Älkää jääkö odottamaan. Mitä pikemmin apua sen parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja terveydestäni, lisäksi suvussa on taipumusta aikuistyypin diabetekseen joten olen vältellyt hiilihydraatteja aina ja rajoittanut niiden käyttöä kotonamme.
Teinillä on tiedossa diabetesriski hyvin.
Kyllä proteiinipitoisesta salaatista ja terveellisistä ruuista saa ihan yhtä hyvin energiaa kuin hiilarista, lisäksi tuolla kulutuksella ei energiantarve ole kovinkaan suuri.
Herkkuja on saanut kyllä syödä meillä ennen tätä melko vapaasti, kerran viikossa oli karkkipäivä jolloin sai ostaa pienen sipsipussin tai karkkipussin tai vaikka pari suklaapatukkaa.
Välillä on leivottukin yhdessä.
Olen kysellyt koululta onko ollut kiusaamista mutta ei ole, eikä lapsikaan itse ole sellaisesta puhunut kun olen kysellyt.
Ei pitäisi olla myöskään mitään hyväksikäyttöä, ei ole koskaan seurustellut eikä muutenkaan ole vielä sellaisista asioista hirveän kiinnostunut jotain kaukoihastuksia lukuunottamatta.
Yritin ehdottaa miekkaria, mutta lapsi ei halua mennä koska pelkää leimautuvansa siellä.
Ap
Yleensä en tykkää kun vanhempia syytetään lasten ongelmista, mutta tässä tapauksessa on päivänselvää, että äidiltä tullut lihavuudenpelko on johtanut syömishäiriöön tyttärellä. Ap, anna tyttösi kasvaa rauhassa ja mene itse terapiaan selvittämään päätäsi ja kieroutuneita syömisajatuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse aina ollut tarkka ulkonäöstäni ja terveydestäni, lisäksi suvussa on taipumusta aikuistyypin diabetekseen joten olen vältellyt hiilihydraatteja aina ja rajoittanut niiden käyttöä kotonamme.
Teinillä on tiedossa diabetesriski hyvin.
Kyllä proteiinipitoisesta salaatista ja terveellisistä ruuista saa ihan yhtä hyvin energiaa kuin hiilarista, lisäksi tuolla kulutuksella ei energiantarve ole kovinkaan suuri.
Herkkuja on saanut kyllä syödä meillä ennen tätä melko vapaasti, kerran viikossa oli karkkipäivä jolloin sai ostaa pienen sipsipussin tai karkkipussin tai vaikka pari suklaapatukkaa.
Välillä on leivottukin yhdessä.
Olen kysellyt koululta onko ollut kiusaamista mutta ei ole, eikä lapsikaan itse ole sellaisesta puhunut kun olen kysellyt.
Ei pitäisi olla myöskään mitään hyväksikäyttöä, ei ole koskaan seurustellut eikä muutenkaan ole vielä sellaisista asioista hirveän kiinnostunut jotain kaukoihastuksia lukuunottamatta.
Yritin ehdottaa miekkaria, mutta lapsi ei halua mennä koska pelkää leimautuvansa siellä.
Ap
Eli toisinsanoen teillä on koko perheellä kieroutunut ruokasuhde. Koko perhe nyt välittömästi syömishäiriöihin erikoistuneen ravitsemusterapeutin puheille. En liioittele tippaakaan. Tuo ei ole tervettä ja isoin ongelma tuntuu olevan sinä.
Meillä on sellainen tilanne kotona, että minulla ja puolisollani on kaksi lasta. Puolisollani on syömishäiriö, ortoreksia tarkemmin sanottuna. Hän on sairastanut sitä jo vuosikymmeniä eikä edelleenkään suostu uskomaan että hänellä on syömishäiriö. Hänhän vain “haluaa elää terveellisesti”. Hän on fyysisesti erinomaisessa kunnossa, rasvaprosentti on 7-8 luokkaa, treenaa kuutena päivänä viikossa.
Kun tulin raskaaksi, raahasin hänet puolipakolla asiaan erikoistuneelle ravitsemusterapeutille joka sai puolisoni ymmärtämään että hänen näkemyksensä ruokailusta on vahingollista lapselle. Lapset ovat nyt 8v ja 9v ja heille ei ole koskaan puhuttu esim kaloreista sanaakaan. Mitään ruokaa ei ole kielletty tai paheksuttu, on vain puhuttu että joissain ruoissa ei ole niin paljon hyvää tekeviä ravintoaineita mitä vartalo tarvitsee kasvaakseen. Herkuille on aikansa ja paikkansa, mutta ensin maha pitää täyttää niillä tarpeellisilla ravintoaineilla että keho saa riittävästi vitamiineja ja hivenaineita.
Puolisolla toki on edelleen oma ruokansa, mutta lapset ymmärtävät että hän tarvitsee hirveästi hyviä ravintoaineita koska urheilee niin hirvittävästi.
Nyt sinun on aika yrittää korjata tekemäsi vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( muostan omilta yläasteajoilta 2000-luvulta pojan, joka oli ihan jäätävän lihava. Amerikka-läski. Se joi ainakin kaksin käsin energiajuomia joka välkkä ja lyllersi istumaan jonnekin portaikkoon piiloon muilta oppilailta koska eihän koulukiusaajat miltään luokilta voineet vastustaa huutelemista hänelle jos oli jossain näkyvillä. :( en tiedä miten kävi, kirjoitti jotain päiväkirjaa aina. Muistan vaan kuulleeni aika monestikin, että monet oppilaat oikeasti ohi kävellessään kysyivät esim. "Hei """Timo""", miksi sä olet noin läski?" :'( se aina vastasikin jotain, että syön varmaan liikaa. Mä siis hengailin vähän sivummalla aina myös, lähinnä kun oli niin kova meteli, tein läksyjä tai jotain.
Ottakaa nyt johonkin kouliterveydenhoitajaan yhteyttä tai menkää lääkäriin, äkkiä, sillä lapsella on varmasti aika kamala olla. Olkaa tukena sille. Toivottavasti edes kasvaa kunnolla pitkäksi niin tuo 100 kiloa ei olisi aivan niin paha terveydelle eikä siinä olisi niin paljon pudotettavaakaan. Tsemppiä muksulle!
Siis että koulukiusaajat EIVÄT VOINEET VASTUSTAA hänen kiusaamistaan? Hyi helkkari millainen ajatusmaailma joillain voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( muostan omilta yläasteajoilta 2000-luvulta pojan, joka oli ihan jäätävän lihava. Amerikka-läski. Se joi ainakin kaksin käsin energiajuomia joka välkkä ja lyllersi istumaan jonnekin portaikkoon piiloon muilta oppilailta koska eihän koulukiusaajat miltään luokilta voineet vastustaa huutelemista hänelle jos oli jossain näkyvillä. :( en tiedä miten kävi, kirjoitti jotain päiväkirjaa aina. Muistan vaan kuulleeni aika monestikin, että monet oppilaat oikeasti ohi kävellessään kysyivät esim. "Hei """Timo""", miksi sä olet noin läski?" :'( se aina vastasikin jotain, että syön varmaan liikaa. Mä siis hengailin vähän sivummalla aina myös, lähinnä kun oli niin kova meteli, tein läksyjä tai jotain.
Ottakaa nyt johonkin kouliterveydenhoitajaan yhteyttä tai menkää lääkäriin, äkkiä, sillä lapsella on varmasti aika kamala olla. Olkaa tukena sille. Toivottavasti edes kasvaa kunnolla pitkäksi niin tuo 100 kiloa ei olisi aivan niin paha terveydelle eikä siinä olisi niin paljon pudotettavaakaan. Tsemppiä muksulle!
Siis että koulukiusaajat EIVÄT VOINEET VASTUSTAA hänen kiusaamistaan? Hyi helkkari millainen ajatusmaailma joillain voi olla.
No niin siis että eivät kiusaajat voineet vastustaa hänen kiusaamistaan. Saivat kiksejä siitä, oli niin helppo kohde eikä tuo poika olisi saanut edes muita poikia kiinni jos olisi halunnut puolustaa itseään. Yritätkö sinä nyt kiusata minua? Hyi.
Mä en ikinä kiusannut sitä ja yritin olla jollainlailla sen kaverikin. Sen ikäisinä se oli kuitenkin vaikeaa, juteltiin joskus vähän mutta lähinnä se halusi kirjoittaa sitä päiväkirjaa. Mulle tuli tunne esim. sen piirustuksista, että oli ollut jonkinlaisen seksuaalisen väkivallan uhri ja tahtoikin olla vastenmielinen. Varmasti se oli myös monen aikuisen tiedossa. Ei se halunnut kavereita eikä puhua kenenkään kanssa oikein vaan olla rauhassa yksin nurkassa. Tai varmaan olis halunnut, että sille oltaisiin oltu kivoja kaikkien taholta, mutta ei ollut hänelle mitenkään realistista.
Ap:n lapsella toivottavasti on aikuisia tukenaan ja apunaan, joihin voi luottaa. Lapsi kaipais varmaan ymmärrystä tässä, sellaista mikä lievittäisi myös vähän häpeää ja luottamus paranisi ym.
Ap:n kuvaama karkkipäivä, joka pakonomaisesti noudatetaan on oikeasti pahempia syömishäiriöille altistavia tekijöitä. Ihan omasta kokemuksestani tässäkin puhun. En todellakaan kannata mitään tällaista. Oikeasti paljon terveempää olisi että vaikka syötävien määrä pysyikin grammallisesti samana niin se sitten jaettaisiin tasaisesti usealle päivälle, jolloin ei olisi karkkipäivää, jota pakonomaisesti odottaa, eikä herkuilla tarvitsisi ikään kuin palkita. Pakonomainen karkkipäivän vaatiminen johtaa mm. salasyömiseen, piilotteluun ja siihen, että mihinkään ei oikein pysty, eikä mitään muuta ajattelemaan kun vain miettii, miten hitaasti aika karkkipäivään kuluu ja mitä herkkuja silloin saakaan syödä.
Kuraattori ei ehkä riitä tuossa tilanteessa.
Pitäisi olla joku oikea mielenterveyden ammattilainen.