Jatkuva tunne omasta huonoudesta

Harrasta jotakin missä ei tarvi millään tavalla suorittaa!

Up

Miksi alapeukku?

En ole ikinä kärsinyt moisista tunteista. Nyt kannattaa sinun ap alkaa syyttelemään vanhempiasi tästä kaikesta sonnasta mitä joudut kärsimään! He ovat syypäitä olemattomaan itsetuntoosi ja masennukseesi.

Sama vika, liittyy myös ulkonäköön itsellä. Kaikki muut ovat nättejä, hoikkia, nuoria, hyviä siinä tässä tai tuossa ja "mä oon vaan tämmönen". Töissäkin tekisi mieli mennä vessaan vollottamaan kun olen niin kamala.

Olen aina ollut äärimmäisen vaativa itseäni kohtaan, se on ilmennyt aika ironisesti myös melkoisena "läskiksi heittämisenä", kun olen pelännyt niin paljon epäonnistumista, että olen tavallan sabotoinut omat mahdollisuuteni jo etukateen. Mulla on siis tavallaan kaks ääripäätä: vedetään läskiksi tai burn outin partaalle pilkkua hipoen. T: toinen hermoilija

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 18:38"]

Kärsittekö te muut tällaista tunteesta? Mitä tahansa tekeekin, niin koko ajan on tunne siitä ettei ole tarpeeksi hyvä ja omia virheitä ja mokia (erityisesti työelämässä) jää pyörittelemään päiväkausiksi mieleen. Syyllisyys vaivaa pienistäkin asioista. Koskaan en voi oikein rentoutua, sillä takaraivossa on aina pelko siitä, että mokaan jossakin jotenkin. Pelkään sairastuvani burn outiin tai hermoilevani itseni kohta hengiltä. Miten tällaisesta perfektionismista ja alituisesta huonommuuden tunteesta pääsee eroon? Kokemuksia?

[/quote]

Täällä ilmoittautuu yksi kaltaisesi. Olen aina suorittanut elämääni, kouluaikoina itkin 9,5 arvosanoja, oli saatava se täysi kymppi. Pääsin heti opiskelemaan yliopistoon, olin jo 23-vuotiaana pitkällä väitöskirjassani. 

Ulkonäkö on aina ollut priimaa, en kestä jos joku seurassani näyttää paremmalta, bmi oltava 19, ei yhtään selluliittiä, ei yhtään ryppyä.

Kodin on oltava tiptop siisti, joka torstai on pestävä lattiat ja pyyhittävä pölyt. Siivoaminen vie isossa talossa viikostani helposti yli 10 tuntia aikaa.

Lopulta rupesin miettimään että kuka minulta näitä asioita vaatii nykyään? Minä, ainoastaan minä itse voin vaikuttaa siihen mitä annan itsestäni. Ja annanko itselleni välillä luvan vain olla? Olen ihan kelpaava ihminen tälläisenä kuin olen. Tämän tajusin vasta burn outin, vatsahaavan, ja monen muun tuskan kautta. Yritä sinä hellittää aiemmin!

Kauanko olet ollut nykyisessä työpaikassasi? Etkö voisi ajatella, että jos olet ollut siellä jo esim. 3, 5 tai 10 vuotta, niin olet jo moneen kertaan todistanut pätevyytesi (1 vuosikin riittäisi jo!). Et saa potkuja, jos suorituksesi ei aina olisikaan täydellinen. Mieti - onko kukaan täydellinen? Voiko sellaista edes olla? Kaikessa riittää, kun on vain riittävän hyvä. Elämä ei ole kilpailu emmekä saa palkintoa täydellisestä suorituksesta!

Ennen kaikkea pysähdy: pysähdy nauttimaan elämästä. Haistele raikasta ilmaa, juo kuppi kahvia, silitä kissaa, soita ystävälle. Tee jotain vain siksi, että se on hauskaa. Oletko saanut lapsena leikkiä tarpeeksi vai onko sinulta alusta lähtien vaadittu suorituksia? Yritä muistella aikaa, jolloin ihmettelit maailmaa. Mikä tuntui hyvältä, mikä sai sinut tuntemaan olevasi elossa? Tiedäthän, että elämä on elämistä varten - ei suorittamista.