En pysty keskustelemaan, koska näkökantoja on liikaa.

Jes, vihdoin joku jolla sama ongelma kuin mullakin! Mitään vinkkejä mulla ei tosin sulle ole antaa.... /:

Hei mulla sama! Ihan hemmetin ärsyttävää :D

En tahtoisi antaa läheisilleni välinpitämätöntä kuvaa. Minua kyllä kiinnostaa heidän asiansa, en vain pysty vastaanottamaan heidän ongelmiaan sellaisena kuin he sen kokevat. Olen yrittänyt, tulee olo, että vaan esitän.
Ap

Sanot olevasi keskustelutaidoton ja yrität saada ihmiset keskustelemaan kanssasi?

Anna ihmisille oikeus omaan mielipiteeseen, älä yritä korjata sitä "oikeaksi". Kuuntele niiden ongelmia ja osoita empatiaa, älä yritä ratkaista niitä. Äläkä vatvo puheenaiheita, jos niistä ei ole enempää tietoa. Spekulointi on aika rasittavaa, jos se ei johda mihinkään, esimerkiksi päätöksiin oman toiminnan suhteen.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 23:13"]

Kaikessa on niin monta puolta. Mikään mielipide ei ole totuus. Ihmiset eivät tunnu enää tahtovan jutella kanssani, koska kokevat minun vähättelevän heidän arkipäiväisiä ongelmiaan. Esimerkiksi rasittava työkaveri. En voi olla tuomatta esiin myös mahdollista työkaverin näkökantaa. En voi puhua edes uutisista tai muista, koska en voi tietää "totuutta" uutisen takana. Kyseenalaistan liikaa asioita. Tämä alkaa olla jo ongelma etenkin ihmissuhteissa. Jos taas pidän suuni supussa, ihmiset eivät arvosta sitäkään. Tuntuu, ettei minulla ole omaa mielipidettä. En vain voi muodostaa sellaista, koska asioihin voi vaikuttaa niin moni asia.

[/quote]

Olet ajautunut umpikujaan koska et ole riittävän fiksu.  Sinun pitäisi    ratkaista ongelmasi  ja sen  jälkeen voisit  taas keskustella arjessa normaalisti.

Jos vuori ei  tule  Muhammedin luo,  niin Muhammedin pitää mennä vuoren luo.

Ap, kun kasvat ja kehityt ihmisenä, tai jos niin tapahtuu, niin keskustelu helpottuu. Ymmärrät, että tunne on totuus sille, joka sen tuntee. Et voi määritellä miten on oikein tuntea, voit tuoda rakentavasti näkökantoja, muttet niin, että väheksyt toisen tuntemusta. On totta, ettei ole helppo löytää mitään absoluuttista totuutta, mutta ei tarvitsekaan. Muista, että ystäväsi saattaa olla paljon sinua viisaampi ja fiksumpi. Keskustelu on vastavuoroista ja parhaimmillaan siitä saa enemmän, kuin antaa. Neuvoisin ottamaan nöyremmän asenteen, niin voit oppia ystäviltäsi.

Kaikessa on monta puolta. Silti ei tarvitse päteä. Entä voitko kertoa omista kokemuksista sen sijaan että referoit mitä Wikipediassa lukee?

Ap:n pitää olla luovempi.  Jos kerran on tajunnut että   asioissa on monta puolta ja  loppujenkin lopuksi   on  pitkälti sama vaikka keskustelisi itsensä kanssa.

Juuri tämä,  että tajuaa  että on monta totuutta. Tässä on eväät myös sen tajuamiseen että ei hakkaa päätään seinään  kun keskustelee  kavereidensa ja ystäviensä kanssa. Kun tietää että on monta totuutta, niin silloin   harva   katsantokanta on kynnyskysymys, eikä pitäisi olla henkisesti kovinkaan raskasta jos  ei  se oma silloinen (?)  katsantokanta  saisikaan suurimpia ablodeja. Samoin  katoaa oikeassa olemisen tuska ja keskustelu on  vaan ajatusten heittoja toiveena,  että joku esittäisi jotain uutta.