Onko parempi tietää vai olla tietämättä, mikä on heikentyneen keskittymiskyvyn taustalla?

Musta oli parempi tietää, mutta mun oireista olikin haittaa mun elämälle. Velkaannuin ja alisuoriuduin. Adhd-diagnoosi auttaa mua ymmärtämään itseäni paremmin ja olemaan vähän armollisempi silloin, kun asiat ei mene tahtoni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli parempi tietää, mutta mun oireista olikin haittaa mun elämälle. Velkaannuin ja alisuoriuduin. Adhd-diagnoosi auttaa mua ymmärtämään itseäni paremmin ja olemaan vähän armollisempi silloin, kun asiat ei mene tahtoni mukaan.

Missä vaiheessa sinä huomasit keskittymiskykysi heikentyneen? Vasta aikuisenako? Vai jo varhemmin tapahtui muutos?

Entäs uniasiat? Ihmiset nukkuvat liian vähän ja pitkään jatkuessaan liian vähäinen nukkuminen aiheuttaa oireita esim. keskittymiseen.

Vaihdevuodet. Syö salviaa.

Tuo unijuttu ei nyt vastannut kysymykseen. Sitten ei tarvitsisi enempää pähkäillä, jos tietää nukkuvansa esim. 6t /yö. Äidilläni todettiin uniapnea. Ennen sitä hänen kanssaan ei pystynyt kunnolla keskustelemaan. Oikealla hoidolla ja unen laadun paranemisen myötä alkoi pinna kestää paremmin normaaleja vuorovaikutustilanteita ja hän alkoi kuunnella, mitä toinen sanoo.

Ihminen voi kyllä myös itse vaikuttaa, miten suhtautuu oireisiin. En tarkoita nyt sitä tilannetta, jos muisti alkaa mennä eikä pysty keskittymään autolla ajamiseen tai työn tekemiseen. Sehän on vakava juttu ja pitäisi mennä tutkimukseen ja saada lääkkeet. Mutta tarkoitan sitä, että se mihin kiinnität huomiosi, se lisääntyy.

Mulla ainakin on aikalailla tuo itseaiheutettu. Liikaa vain kaikkea. En saa luettua enää edes kirjoja enkä katsottua leffaa. Sarjoja jaksan katsoa. Yli 5 min youtube-videot on liian pitkiä. En epäile dementiaa vielä keski-iässä, vaikka suvun vanhuksilla onkin ollut (osalla).

Ehkä ei tarvitsekaan tietää. Se voi olla ohimenevä aiheuttaja, kuten stressi. Minä en muistanut mitään, kun lapset oli pieniä. Tsemppiä!

Tänään luin jostain, että lääkityksellä  Alzheimer on pysynyt kurissa yli neljännesvuosisadan ajan, kun lääkitys osattiin aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa tautia. Kannattaa siis tutkituttaa varsinkin, jos on sukurasitetta. Palsta menee kohta kiinni, joten ehkä ehdi muistaa lähdettä. Muistisairas mies on tällä hetkellä 78 tai 79 vuotias ja elämä on edelleen mielekästä. On siis elänyt sairaudestaan huolimatta vanhaksi!

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on aikalailla tuo itseaiheutettu. Liikaa vain kaikkea. En saa luettua enää edes kirjoja enkä katsottua leffaa. Sarjoja jaksan katsoa. Yli 5 min youtube-videot on liian pitkiä. En epäile dementiaa vielä keski-iässä, vaikka suvun vanhuksilla onkin ollut (osalla).

Sama täällä. Töistä suoriudu silti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on aikalailla tuo itseaiheutettu. Liikaa vain kaikkea. En saa luettua enää edes kirjoja enkä katsottua leffaa. Sarjoja jaksan katsoa. Yli 5 min youtube-videot on liian pitkiä. En epäile dementiaa vielä keski-iässä, vaikka suvun vanhuksilla onkin ollut (osalla).

Minun mummolla ja äidillä on. Tai mummo ei enää elä, mutta silloin kun läheiset patistivat lääkäriin muistioireiden takia, niin arvio oli, että sairaus on ollut olemassa jo 5 vuotta tai kauemmin. Kyllä minä muistan kauan aikaa ennen diagnoosia, että mummon tavarat oli usein hukassa, ruuanlaitto oli hidasta ja epävarmaa ja linja-autojen aikataulut hän muisti aina väärin ja alkoi kinastella niistä. Siis näin: ”Mites sinä nyt jo tulet, se linja-autohan kulkee vasta kolmelta. Kolmelta sanoit ainakin minulle”. Seuraavalla kerralla: ”Onko ne nyt muuttaneet linja-autojen aikatauluja. Ainahan tästä on kulkenut linja-auto toiseen suuntaan seitsemältä ja toiseen suuntaan kolmelta.” Todellisuudessahan siitä kulki linja-auto kumpaankin suuntaan noin kerran tunnissa. Se on ollut jokin hänen entinen kotinsa, jonka ohi joskus kulkenut bussit harvemmin.

Äiti meni jo varhaisemmassa vaiheessa tutkimuksiin. Hänellä ne oireet oli toisenlaisia. Ei oppinut uusia asioita. Kun tuli uusi astianpesukone, äiti ei millään tahtonut oppia sitä käyttämään. Hän itsekin kyseli, mikä häntä vaivaa. Töissä oli tullut keskittymisvaikeuksia ja sekavuuden tunnetta. Hän jäikin hyvin nopeasti diagnoosin jälkeen pois työelämästä. Siis puhutaan kuukausista, ei vuosista. Sen jälkeen stressin ja paineiden helpottumisen myötä (ja lääkityksen), alkoi ihan erilaatuinen elämä. Kannattaa selvittää ajoissa, jos epäilee.

Lapsilla ja nuorilla on myös huomattu keskittymiskyvyn puutetta nykyään enemmän kuin ennen. Sen uskotaan johtuvan somen liikakäytöstä. Lääkkeeksi suositellaan somepaastoa.

Ja ympäristön pitää olla rauhallinen, että pystyy keskittymään kunnolla. Ei kannata siis edes yrittää tehdä mitään keskittymistä vaativaa rauhattomassa meluisassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Tänään luin jostain, että lääkityksellä  Alzheimer on pysynyt kurissa yli neljännesvuosisadan ajan, kun lääkitys osattiin aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa tautia. Kannattaa siis tutkituttaa varsinkin, jos on sukurasitetta. Palsta menee kohta kiinni, joten ehkä ehdi muistaa lähdettä. Muistisairas mies on tällä hetkellä 78 tai 79 vuotias ja elämä on edelleen mielekästä. On siis elänyt sairaudestaan huolimatta vanhaksi!

Noin se voi mennä. Keskimäärin alzheimerintauti kestää 12 vuotta, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Joillain etenee lääkityksestä huolimatta nopeasti jopa 2 vuodessa ensimmäisistä aivomuutoksista kuolemaan. Toiset elävät 25 vuotta sairauden kanssa.

Olen ollut muistisairaille tarkoitetussa hoitokodissa töissä aikoinaan n. 15 vuotta sitten. Pari vuotta siellä työskentelin. Sellainen ero nykypäivään, että silloin asiakkaat olivat muuttaessaan vielä melko hyvässä kunnossa. Heidän kanssaan pystyttiin käymään kävelyllä päivittäin, tekivät ristisanatehtäviä, pidettiin laulutuokioita, kasvatettiin ja hoidettiin kasveja, keskusteltiin, teetettiin muistiharjoituksia. Monet osallistuivat muuton jälkeen vielä useamman vuoden ajan ohjatusti arkiaskareisiin, esim. petasivat sängyn, pesivät ohjatusti itse hampaat, kattoivat astioita pöytään, voitelivat itse voileivän, pyyhkivät pölyjä ja pesivät pyykkiä yhdessä hoitajan kanssa. Kun sitä toimintaa oli paljon, sairauskin etene hitaammin. Meillä saatettiin asua 7 vuotta.

Nykypäivä on ihan toisenlaista, kun muistisairaat asuvat yksin tai puolison kanssa kotona pitkään. He ovat monesti jo vieraantuneet normaalista tekemisestä, kun tulevat hoitokotiin. Monella on piipahtanut kotihoito jopa 4 kertaa vuorokaudessa kotona, mutta juuri mitään kuntouttavaa ei ole tehty (paitsi muistokirjoissa kerran viikossa tai jos on päässyt päivätoimintaan kerran viikossa).

Entisessä työpaikassani asutaan kuulemma nykyisin keskimäärin 14-15 kk. Se on aika järkyttävä luku. Siinä vaiheessa kun asukkaat sinne muuttavat, he tarvitsevat jo kaikessa apua eivätkä hyödy enää kuntoutuksesta. Totuus on se, että vireä ja monipuolinen aivojen käyttö hidastaa sairauden etenemistä tai oireilua paljon tehokkaammin kuin mikään lääke.

Jos nopeasti keskittymiskyky muuttuu, niin syy kannattaa tietysti selvittää! Mutta jos se on aina ollut heikohko tai aaltoileva, niin tuskin mitään akuutisti iskenyttä sairautta yms.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ja nuorilla on myös huomattu keskittymiskyvyn puutetta nykyään enemmän kuin ennen. Sen uskotaan johtuvan somen liikakäytöstä. Lääkkeeksi suositellaan somepaastoa.

Ja ympäristön pitää olla rauhallinen, että pystyy keskittymään kunnolla. Ei kannata siis edes yrittää tehdä mitään keskittymistä vaativaa rauhattomassa meluisassa paikassa.

Aikuisilla on ihan sama. Töissä oikein suututtaa, kun kahvihuoneessa ei pysty enää mitään kenenkään kanssa keskustelemaan. Tuijottavat kännyköitä. Heti jos joku snäppi tai whatappi tulee, se pitää heti katsoa. Keskustelu keskeytyy siihen. Meillä on keski-ikä 38 vuotta, ei mikään nuorisoilmiö pelkästään. En tiedä, miten ne pahimmat tekevät työtään, kun en ole vieressä vahtaamassa eikä edes kiinnosta.