Onko muilla äideillä niin että on eniten poikansa kanssa samanluonteinen

No ainakin mun veljet on enemmän äitin luontoisia ja näköisiä.

Itse taas näytän iskältä ja olen samanluontoinen.

Eihän luonne tosiaan sukupuolta katso.

Minä (nainen) olen samanlainen kuin isäni, ja isäni on samanlainen kuin äitinsä.

Äitini kanssa meitä yhdistää lähinnä huumori ja muutoin ollaan tosi erilaisia, joten on ollut aina aika helpot välit.

Isän kanssa on sit tapeltu yms., mutta toisaalta ollaan henkisesti hänen kanssaan paljon läheisempiä kuin äidin kanssa (äidin kanssa en ole ikinä tapellut enkä toisaalta myöskään itkenyt, puhunut syvällisiä ym. kuten isän kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Eihän luonne tosiaan sukupuolta katso.

Minä (nainen) olen samanlainen kuin isäni, ja isäni on samanlainen kuin äitinsä.

Äitini kanssa meitä yhdistää lähinnä huumori ja muutoin ollaan tosi erilaisia, joten on ollut aina aika helpot välit.

Isän kanssa on sit tapeltu yms., mutta toisaalta ollaan henkisesti hänen kanssaan paljon läheisempiä kuin äidin kanssa (äidin kanssa en ole ikinä tapellut enkä toisaalta myöskään itkenyt, puhunut syvällisiä ym. kuten isän kanssa).

Itsellä taas niin ettei pojan kanssa koskaan riidelty. Ei edes kun oli lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän luonne tosiaan sukupuolta katso.

Minä (nainen) olen samanlainen kuin isäni, ja isäni on samanlainen kuin äitinsä.

Äitini kanssa meitä yhdistää lähinnä huumori ja muutoin ollaan tosi erilaisia, joten on ollut aina aika helpot välit.

Isän kanssa on sit tapeltu yms., mutta toisaalta ollaan henkisesti hänen kanssaan paljon läheisempiä kuin äidin kanssa (äidin kanssa en ole ikinä tapellut enkä toisaalta myöskään itkenyt, puhunut syvällisiä ym. kuten isän kanssa).

Itsellä taas niin ettei pojan kanssa koskaan riidelty. Ei edes kun oli lapsi.

Sehän riippuu juurikin luonteesta. Äitini on sellainen, ettei riitele kenenkään kanssa.

Toiset taas on tulisempia ja jos on useampi sellainen samassa perheessä, niin kyllä ne ottaa yhteen (ja on toisaalta myös läheisempiä keskenään).

Mä olen helposti tulistuva menijä ja mies rauhallinen pohtija. Ainakin tähän mennessä tuo vajaa vuoden ikäinen poika muistuttaa enemmän minua.

Meillä tytär on osittain hyvin samanmielinen, mutta monessa aivan kertakaikkisen erilainen.

On välillä vaikea ymmärtää ja suhtautua oikealla tavalla. Poikaa ollut paljon helpompi ymmärtää jo aivan pienestä asti.

Mulla on näin, yksi poika ja kaksi tytärtä, poika on luonteeltaan kuin minä ja toinen tyttäristä kuin isänsä. Toinen tytär omanlaisensa.