Nuorten parissa työskentelevät aikuiset, jotka käyttäytyvät kuin teinit ja kiusaavat muita?
Heti alkuun sanon, että nuorten parissa työskentelee paljon fiksuja ja kypsiä aikuisia, jotka ovat kasvatustyössä paikallaan ja juuri oikeassa ammatissa. Valitettavasti näin ei aina ole. Olen tehnyt töitä useammassakin paikassa töitä aikuisten kanssa, joilla on kasvatusalan koulutus ja he työskentelevät nuorten kanssa. Olen järkyttynyt siitä, millaista käytöstä joillakin noista aikuisista on ollut. Reilusti aikuisessa iässä olevat henkilöt käyttäytyvät kuin kamalimmat teinit: kiusaavat toisia, valitsevat suosikkejaan ja inhokkejaan ihmisten joukosta, jättävät jonkun ulkopuolelle ryhmästä, muodostavat kuppikuntia, sanovat mitä sylki suuhun tuo, ovat temperamenttisia ja äyskähtelevät kuin teinit murrosiässä. Osa on todella mustavalkoisia ja saattaa esimerkiksi inhota/syrjiä jotakin ihmistä jonkun todella pienen asian takia. Osa kerää nuorista itselleen "fanikerhon", jonka suosiossa rakastavat paistatella. Osa esittää kasvotusten ystävällistä, mutta henkilön poistuessa paikalta alkaa pahan puhuminen siitä "miten tuo Mila 15 v on sitten niin tyhmä ja antaa itsestään h'r'n vaikutelman, kun pukeutuu noin" tai "Tuula-työkaveri on niin ärsyttävä, kun tekee työt eri tavalla kuin on tähän asti tehty". Tämä käytös saattaa kohdistua nuoriin, mutta myös aikuisiin työtovereihin.
Kertokaa joku, miksi nuorten parissa työskentelee tällaisia ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuin teinit ja kiusaavat? Ymmärrän, että teinit ovat keskenkasvuisia ja jotkut asiat oppii vasta aikuistuessaan, mutta miksi reilusti aikuisessa iässä olevat käyttäytyvät yhä kuin teinit?
Kommentit (36)
Minä muistan kouluajoilta yhden opettajan, joka kaveerasi kaikkien pissisten kanssa ja yritti miellyttää heitä. Jo tuolloin ihmetytti ja ärsytti. Aikuisena jotenkin säälittää tuo, että ei opettaja ei osannut olla aikuinen tuossa tilanteessa. Mietin, yrittikö hakea jotain hyväksyntää niiltä ns. suosituilta.
Joo nuo nuoriso-ohjaajat on usein tuollasia. Oma opiskelu jäänyt kesken jonku teiniangstin takia ja aikuisena ei sitten parempaan rahkeet riitäkkään kun toistaa sitä teiniyttä
Seurakunnissa on paljon tuollaisia nuorisotyönohjaajia. :(
T. Seurakunnassa töissä
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnissa on paljon tuollaisia nuorisotyönohjaajia. :(
T. Seurakunnassa töissä
oikeasti? kertokaa jos on kokemusta tästä? kiinnostaa, kun on itselle ihan vieras osa-alue.
Ei tarvi ku kirjottaa googlen kuvahakuun"nuoriso-ohjaaja" niin sieltä niitä arkkityyppejä löytää heti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnissa on paljon tuollaisia nuorisotyönohjaajia. :(
T. Seurakunnassa töissä
oikeasti? kertokaa jos on kokemusta tästä? kiinnostaa, kun on itselle ihan vieras osa-alue.
Oikeasti. On niitä mukaviakin, mutta aika moni on ihan toista maata. Ulospäin ollaan niin rentoa ja mukavaa, totuus on ihan toista. Seurakunnissa on paljon työpaikkakiusaamista ja en ihmettele ollenkaan, kun nuorisotyönohjaajien menoa katsoo.
Jep, anoppini. Kohta kuusikymppinen, töissä nuorten parissa ja käyttäytyy itsekin kuin teini. Kiroilee, haaveilee tatuoinneista, hänestä on siistiä kun yläasteikäiset käy bileissä ja ryyppää, on aina puhunut jotenkin ihailevaan sävyyn teiniraskauksista. Kyllä. On kertakaikkiaan hyvin yksinkertainen wt-henkilö, ei oikein pärjää missään töissä aikuisten parissa.
Eiköhän ala vedä puoleensa, jos tuo on luonteva "rooli" ihmiselle muutenkin. Ehkä kokee samaistuvansa nuoriin ja ajattelee, että yhteys nuoriin löytyy helposti, kun itsekin on "nuorekas"?
Oma arvio on, että osa elää ns. toista nuoruutta tuon ammattinsa kautta. Ehkä oma teini-ikä on ollut jotenkin vaikea, on ollut ulkopuolisuudentunnetta yms. Sitten aikuisena yritetään "velkoa" niitä asioita, joita teininä jäi vaille. Jos sitten se nuorten kanssa työskentely tuo positiivisia korvaavia kokemuksia ja hyväksynnän tunnetta, niin herkästi siihenkin voi jäädä koukkuun.
Tv-dokumenteista olen saanut sen kuvan, että ex-vangit usein hakeutuvat nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi.
Olen töissä alalla, jossa voi työskennellä kohdennetusti jonkun ikäryhmän parissa. Siirryin muutama vuosi sitten työskentelemään nuorten kanssa. Nuoret ovat mahtavia ja tykkään työskennellä heidän kanssaan, mutta työkaverit ovat saaneet harkitsemaan alanvaihtoa. Olenkin päättänyt siirtyä toisen ikäryhmän pariin, koska en jaksa noita työkavereita. Käytös on juuri kuin Ap:n kuvailemaa ja tuntuu, kuin olisin palannut taas yläasteelle.
Siis missä ihmeen tilanteissa olet törmännyt tällaiseen? Onko nämä nyt jotain vapaa-aika puolen ihmisiä? Kuulostaa todella oudolta. Itsekin olen koko työurani tehnyt lasten ja nuorten parissa mutta ikinä en ole tuollaiseen törmännyt.
Vierailija kirjoitti:
Siis missä ihmeen tilanteissa olet törmännyt tällaiseen? Onko nämä nyt jotain vapaa-aika puolen ihmisiä? Kuulostaa todella oudolta. Itsekin olen koko työurani tehnyt lasten ja nuorten parissa mutta ikinä en ole tuollaiseen törmännyt.
Onnekas olet, jos sinulla ei ole tällaisesta kokemusta. Aika monella muulla on.
Eräs tuntemani nuorisotyönohjaaja halusi aikanaan lukemaan psykologiaa, mutta ei päässyt. On kuitenkin omasta mielestään niin lahjakas, että esittää omia arvioita kollegoiden ja nuorten mielenterveydestä sekä mahdollisista diagnooseista. Kerran meni hermo ja totesin ihan suoraan, että sinä et kenellekään tuollaisia diagnooseja jakele, vaan sen tekee psykiatri. Tosin luulen, ettei psykologin ja psykiatrin ero ole hänelle ihan selvä, mutta se ei liene ongelmista suurin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnissa on paljon tuollaisia nuorisotyönohjaajia. :(
T. Seurakunnassa töissä
oikeasti? kertokaa jos on kokemusta tästä? kiinnostaa, kun on itselle ihan vieras osa-alue.
Joo kyllä se totta on. Itse siedin aika pitkään erään nuoriso-ohjaajan huonoa käytöstä. Purki pahan olonsa minuun. Säälittävä tapaus, voin sanoa.
Ala varmasti kerää tuollaistakin väkeä. Osa ei edes pärjäisi vaativammassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnissa on paljon tuollaisia nuorisotyönohjaajia. :(
T. Seurakunnassa töissä
oikeasti? kertokaa jos on kokemusta tästä? kiinnostaa, kun on itselle ihan vieras osa-alue.
Joo kyllä se totta on. Itse siedin aika pitkään erään nuoriso-ohjaajan huonoa käytöstä. Purki pahan olonsa minuun. Säälittävä tapaus, voin sanoa.
Kai teit ilmoituksen tuosta johonkin?
ei tarvitse eikä haluta koskaan kasvaa aikuiseksi. sellainen peter pan syndrooma. kuvitellaan itsekin olevansa yhä nuori, kun on nuorten ympäröimä.