Auttaako psykologilla käynti ahdistuneisuuteen?

Ei auta. Kävin psykologeilla turhaan 25v mitään apua en saanut mihinkään.

Tuttavapiirin kokemusten perusteella tuntuu että monet ovat saaneet terapiasta ja keskustelusta apua. Se tosin lienee varsin yksilöllistä miten sen kokee, mutta mene ihmeessä kokeilemaan! Ei kannata turhaan kärsiä kun apua on saatavilla.

Riippuu mikä ahdistaa. Jos se on joku normielämän ilmiö, niin mene. Psykologi pyrkii saamaan sinut näkemään asian niin, ettei se aheuta Sinussa sitä negatiivista reaktiota joska persoonasi ja egosi saa aikaan.

Mulla ei auttanut. auttoi vasta psykiatri ja sieltä saadut lääkkeet joita voi ottaa jos ahdistaa liikaa. 

Mutta mulla luultavasti ihan biologisperäistä tämä ahdistustaipumus ja perittyä, koska on isälläni ja monella sukulaisella myös. Jos syyt on enemmän psyykkisiä, niin sitten psykologista voi hyvinkin olla apua.

Joskus psykologilla käynnit voivat aluksi lisätä ahdistusta. Terapeuttejakin on moneen lähtöön. Kognitiivinen yksilöterapia auttaa monia. Riippuu tietysti asuinpaikasta, millaisia ammattilaisia on tarjolla.

Onko kukaan kokeillut nettiterapiaa?

Jos olet itse valmis tekemään töitä ja löydät hyvän psykologin, niin omasta kokemuksesta sanoisin, että auttaa.

Itse menin syömishäiriön ja ahdistuneisuuden takia psykologille, hän osasikin ohjata minut käsittelemään lapsuuttani (jonka muka olin jo käsitellyt) ja syömishäiriö alkaa olla historiaa. Mutta vei aikaa ja voimia, itsehän se prosessi on tehtävä.

Itse kävin puoli vuotta terapiassa vakavan masennuksen takia. En aloittanut masennuslääkkeiden syöntiä. Aluksi ei ollut apua, sitten tuli pahenemisvaihe, jolloin menetin lopunkin uskon tulevaisuuteen. Lopulta kuitenkin koin jotenkin valaistuneeni (oivalsin paljon asioita), ja nyt tuntuu, että olen parantunut. Kannattaa lukea myös kirjallisuutta, joka kertoo ahdistuksesta, jos siitä olisi apua. Mutta terapiaakin suosittelen.

Mulla ahdistusta aiheuttaa siis oikeastaan vain kehon kummat tuntemukset, joille ei ole löytynyt fyysistä syytä (verikokeissa ja mm. kilpirauhasen ultrassa). Lähipiiri vakuuttelee minulle että fyysistä sairautta ei ole, mutta oireet ja erityisesti niiden pelko ahdistaa joka ikinen päivä.

Olen lukenut paljon kirjallisuutta ja kokeillut erilaisia itsehoitomenetelmiä, mutta pelko/ahdistus ei ole kadonnut kokonaan (välillä on toki parempia päiviä ja myös päiviä jolloin oireita ei tunnu). Jos jotenkin saisin selityksen noille kummallisille oireille niin ehkä ahdistuskin katoaisi kokonaan. Esim. jos tietäisi että monilla muillakin on samanlaisia oireita ja ne katoavat ajan myötä.

-ap.

Mä olen saanut apua kognitiivisesta yksilöterapiasta. Sain Kelan korvauksen kolmeksi vuodeksi. Vastikään loppui.