Joskus kauan sitten Suomessa tehtiin 12-tuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa. Itkettiinkö silloin väsymystä, oliko burnouteja ja työuupumusta?

Kuoltiin ns saappaat jalassa alta kuuskymppisinä.

En muista, miten pitkiä aikuisten työpäivät oli, mutta olen käynyt kansakoulua aikana, jolloin lauantaikin oli koulupäivä. 

Oli. Kotona sai mukulat selkäänsä, jos uskalsivat kotona olla ja puhutella vanhempiaan.

Aika hiljasta oli koska muuten tuli kiväärinperää naamaan tai vähintäänkin mierontie. Kuoltiin TODELLA paljon nuorempina ja sanaa "ammattitauti" ei edes tunnettu. Oli se vaan ihanaa sillon ennen...

No, miesten eliniänodote oli tuolloin noin 60 vuotta. Töitä tehtiin, kunnes keho meni rikki ja sitten kuoltiin. Sisähommissa ei ollut kovia paineita. Asiat tehtiin hissukseen ja samalla tavalla kuin aina ennenkin oli tehty.

Kyllä itkettiin ja juotiin myös viinaa, että saatiin vähän helpotusta. Toisaalta suurin osa töistä oli silloin ruumiillista tai mekaanista suorittamista, toisin kuin tämä nykypäivän aivot hajottava ”tietotyö”. Ei ollut jatkuvia keskeytyksiä, uuden opettelua, tauotonta infotulvaa ja päälle muuta ruudun selaamista.

Työtehtävät olivat silloin vähemmän henkisesti kuormittavia. Oli enemmän työntekijöitä, tehtiin vähemmän asioita. Siis ei ollut viittäkymmentä erilaista palvelutuotetta, jotka kaikki pitäisi hallita. Työ ei keskeytynyt jatkuvasti puhelimen sointiin, sähköpostiin tai viestiin. Työtehtävät olivat selkeämmät ja häiriötekijöitä vähemmän.

Ainakin 80 luvulla normi tehdas duunari teki pitkää päivää mutta jokaisella oli varaa omiin asuntoihin, autoon ja ihan hyvään elintasoon muutenkin. Nykyään tavan duunari tekee pitkää päivää asuu vuokrayksiössä ja rahat riittää nippa nappa romu autoon ja bensaan. Yhteenvetona :kyllä se pistää v i tut tamaan kun ei työ kannata.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itkettiin ja juotiin myös viinaa, että saatiin vähän helpotusta. Toisaalta suurin osa töistä oli silloin ruumiillista tai mekaanista suorittamista, toisin kuin tämä nykypäivän aivot hajottava ”tietotyö”. Ei ollut jatkuvia keskeytyksiä, uuden opettelua, tauotonta infotulvaa ja päälle muuta ruudun selaamista.

Ei juotu noihin aikoihin, kun Alkoa ei edes ollut olemassa.  Eikä myyty olutta ruokakaupoissa.

Ja sitten tuli ne viinakortit, joilla valvottiin viinan ostamista alkoholiliikkeistä.

Ja kyllä niitä on ennenkin ollut kirjanpitäjiä, lääkäreitä, toimittajia, toimistopäälliköitä ja eri alojen osaajia, jotka tehneet pelkästään henkistä työtä.

Ja silloin se on ollut vielä työläämpää kuin nyt, kun ei ollut yhtää mitään digitaalista.

Vain lasku-ja kirjoituskoneet.

Meillä tehdään edelleen 12-15h työpäiviä 7 päivää viikossa.

Silloin oli myös ihan ok ryypätä töissä ja hakata perheenjäseniään, sen vähän mitä niitä ehti näkemään. Burnoutit "hoidettiin" elämällä hetkessä, ei tarvinnut pysähtyä kun töihin pääsi jokainen kävelemään oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin 80 luvulla normi tehdas duunari teki pitkää päivää mutta jokaisella oli varaa omiin asuntoihin, autoon ja ihan hyvään elintasoon muutenkin. Nykyään tavan duunari tekee pitkää päivää asuu vuokrayksiössä ja rahat riittää nippa nappa romu autoon ja bensaan. Yhteenvetona :kyllä se pistää v i tut tamaan kun ei työ kannata.

Mjoo, just näin. Työtahti oli myös huomattavasti verkkaisempi, ja työn ohella tehtiin omia juttuja, pelattiin korttia jne. Näin kasarilla kesätöissä.

Duunarivanhemmillani oli uusi okt, Volvo, kesämökki veneineen ja lomilla käytiin ulkomailla. Eivät vaikuttaneet stressaantuneilta.

Muisto kesätöistä kasarilta - alkoholia alettiin ottamaan perjantaisin jo siinä työnteon ohella.

Töitä tehtiin hieman eri tahtiin silloin. Saatiin aikaiseksi kuudessä päivässä se mitä nyt parissa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itkettiin ja juotiin myös viinaa, että saatiin vähän helpotusta. Toisaalta suurin osa töistä oli silloin ruumiillista tai mekaanista suorittamista, toisin kuin tämä nykypäivän aivot hajottava ”tietotyö”. Ei ollut jatkuvia keskeytyksiä, uuden opettelua, tauotonta infotulvaa ja päälle muuta ruudun selaamista.

Hakekaa tuo video, jos on 40 minuuttia aikaa. Oli äärimmäisen rentouttavaa katsoa sitä. Vaihtaisin nykyisen elämäni noiden työhön milloin tahansa, vaikka sen 6 päivää viikossa. Nyt olen koko ajan tavoitettavissa ja jatkuvasti tuntuu että pitäisi olla tekemässä jotain muuta.

Porin-Matti ja kuinka se tehtiin

Silloin ei ollut työttömyystukia. Jos ei ollut töissä, oli tuloton.

Töihin kuitenkin oli todella helppo päästä. Usein ei vaadittu mitään tutkintoja tai kokemusta. Opetettiin työpaikalla se mitä työnantaja koki tarpeelliseksi.

Monet työt olivat yksinkertaisia, konemaisia, mutta rasittavia. Ylityökieltoja ei ollut. Jokainen sai tehdä niin paljon kuin pystyi, vaikka 16 tuntia per vuorokausi.

Minulla on vajaa kuukausi vanhuuseläkkeeseen ja koskaan ei ole työt olleet näin kuormittavia. Yksi syy tähän on kirosana nimeltään "itsenäinen työskentely"

80- ja vielä 90 luvullakin työntekijä oli pelkkä työntekijä. Johtajat ja pomot oli erikseen ja heillä oli oikeata vastuuta. Nykyisin tämä vastuu on siirretty tavan työntekijöille, mutta palkkaa ei ole nostettu sitä vastaavaksi.

Pahinta on se että moni nuorempi on aivopesty luulemaan, että tämä suurempi vastuu on jotenkin hyvä asia. Kokemuksesta voin sanoa että vastuu tuo mukanaan stressiä. Sitä ei ehkä edes huomaa heti, mutta se on asia joka on aina taustalla.

Sillon ei kyllä tehokkuusvaatimukset olleet lähelläkään sillä tasolla mitä nyt. En ihmettelis jos tehtäs tutkimus ja siitä selviäisi että nykypäivänä tehdään sama määrä töitä lyhyemmässä ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vajaa kuukausi vanhuuseläkkeeseen ja koskaan ei ole työt olleet näin kuormittavia. Yksi syy tähän on kirosana nimeltään "itsenäinen työskentely"

80- ja vielä 90 luvullakin työntekijä oli pelkkä työntekijä. Johtajat ja pomot oli erikseen ja heillä oli oikeata vastuuta. Nykyisin tämä vastuu on siirretty tavan työntekijöille, mutta palkkaa ei ole nostettu sitä vastaavaksi.

Pahinta on se että moni nuorempi on aivopesty luulemaan, että tämä suurempi vastuu on jotenkin hyvä asia. Kokemuksesta voin sanoa että vastuu tuo mukanaan stressiä. Sitä ei ehkä edes huomaa heti, mutta se on asia joka on aina taustalla.

Kyllä. Nuoret on todellakin aivopesty. Itse ihmettelen kuinka he oikein kerskuvat kun vaatimalla vaativat itselleen lisää vastuita. Palkassa se ei näy kyllä mitenkään että hieman on erikoista. Ja nää siis ihan perusduunaritöissä.

M39

Työtahti oli hitaampaa. Oli enemmän porukkaa töissä ja meno rennompaa.

Jos teki jonkin virheen niin heti ei tullut lähtöpasseja vaan taputeltiin olalle että "noh noh kyllä se siitä".

(Olen ollut työpaikassa jossa 0-tuntisopparilaisia on potkaistu yhdestä virheestä ulos. Ja siis ei mistään miljoonaluokan virheestä. Ihan inhimillisestä pikku erehdyksestä josta on aiheutunut vaan lähinnä hetkeksi lisää vaivaa muille)