Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää.
07.08.2015 |
Olen yhdenlapsen yh. Harkitsen vakavissani itsemurhaa. Mä vaan en jaksa enää. Oon niin kauan jo yrittäny, muuta mikään ei muutu.
Kommentit (17)
Täällä toinen samoin ajatuksin. Elämäni on tuhottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä oot yrittänyt ja mitä haluisit muuttaa?
Halaus. Voisinpa auttaa jotenkin. Olen itsekin ollut itsemurha-aikeissa, mutta pääsin pois suosta, toistaiseksi ainakin. On mahdollista selvitä. Voit ihan hyvin soittaa päivystykseen ja sanoa sen mitä tänne kirjoitit: et jaksa elää enää, et enää tiedä mikä voisi auttaa etkä halua, että lapsellesi käy huonosti. Tsemppiä sinne hirveästi!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:59"]
Mikä sun elämässäsi erityisesti hiertää? Oletko hakenut ulkopuolista apua?
[/quote]
Ehkä se on vaan sitä ahdistusta, kun on niin kiinni tossa vauvassa. Lapsen isää kiinnostaa vain oma napa. Olisinpa mäkin mies, että ei tarvitsisi kantaa vastuuta tosta vauvasta. Voisi vaan mennä ja tulla kuinka haluaa. Nähdä lasta silloin kun itselle sopii ja jaksaa tulla katsomaan. Oon niin yksin.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:59"]
Mikä sun elämässäsi erityisesti hiertää? Oletko hakenut ulkopuolista apua?
[/quote]
Ehkä se on vaan sitä ahdistusta, kun on niin kiinni tossa vauvassa. Lapsen isää kiinnostaa vain oma napa. Olisinpa mäkin mies, että ei tarvitsisi kantaa vastuuta tosta vauvasta. Voisi vaan mennä ja tulla kuinka haluaa. Nähdä lasta silloin kun itselle sopii ja jaksaa tulla katsomaan. Oon niin yksin.
[/quote]
Missä päin asut? Isommissa kaupungeissa saattaa olla tukiryhmiä esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville. Voisit soittaa maanantaina ihan terveyskeskukseen ja kertoa hieman noista sun tunnelmista, sieltä varmaan osaavat osoittaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä jaksaa. Yritä muistaa,miltä lapsesta tuntuisi, kun tietäisi äidin tehneen im hänen Vuokseen. Äitienpäivä.. Tulee aika, kun.helpottaa. Lupaan.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:59"]
Mikä sun elämässäsi erityisesti hiertää? Oletko hakenut ulkopuolista apua?
[/quote]
Ehkä se on vaan sitä ahdistusta, kun on niin kiinni tossa vauvassa. Lapsen isää kiinnostaa vain oma napa. Olisinpa mäkin mies, että ei tarvitsisi kantaa vastuuta tosta vauvasta. Voisi vaan mennä ja tulla kuinka haluaa. Nähdä lasta silloin kun itselle sopii ja jaksaa tulla katsomaan. Oon niin yksin.
[/quote]
Missä päin asut? Isommissa kaupungeissa saattaa olla tukiryhmiä esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville. Voisit soittaa maanantaina ihan terveyskeskukseen ja kertoa hieman noista sun tunnelmista, sieltä varmaan osaavat osoittaa eteenpäin.
[/quote]
Asun pääkaupunkiseudulla. lapseni on yli 7kk. eikai enää pitäisi olla synnytyksenjälkeistä masennusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niin nuori, että sulle kaikki on mahdollista. Toista se on.mulla kääkällä. Sulla on ihanaa.
.
Vauva vähän kasvaa, meet iltalukioon ja sitten jatkokoulutukseen.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:55"]
Olen yhdenlapsen yh. Harkitsen vakavissani itsemurhaa. Mä vaan en jaksa enää. Oon niin kauan jo yrittäny, muuta mikään ei muutu.
"Yhden lapsen" EI ole yhdyssana. Oletko käynyt kouluakaan loppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:37"]
Olet niin nuori, että sulle kaikki on mahdollista. Toista se on.mulla kääkällä. Sulla on ihanaa. . Vauva vähän kasvaa, meet iltalukioon ja sitten jatkokoulutukseen.
[/quote]
Misttä tiedät kuinka vanha olen?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:55"]
Olen yhdenlapsen yh. Harkitsen vakavissani itsemurhaa. Mä vaan en jaksa enää. Oon niin kauan jo yrittäny, muuta mikään ei muutu.
Jaksatpas. Lopeta se ryyppääminen ja yhteiskunnan tuilla loisiminen ja mene töihin! Vituttaa kustantaa sinunkin elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:55"]
Olen yhdenlapsen yh. Harkitsen vakavissani itsemurhaa. Mä vaan en jaksa enää. Oon niin kauan jo yrittäny, muuta mikään ei muutu.
En mä voi mennä töihin vielä, kun lapsi on alle vuoden. Ap
Jaksatpas. Lopeta se ryyppääminen ja yhteiskunnan tuilla loisiminen ja mene töihin! Vituttaa kustantaa sinunkin elämä.
[/quote]
Anna lapsi pois, hyvänen aika! Jos ongelmana on vain lapsessa kiinni oleminen, niin ottajia riittää, jotka ilomielin ovat lapsessa kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 20:59"]
Mikä sun elämässäsi erityisesti hiertää? Oletko hakenut ulkopuolista apua?
[/quote]
Ehkä se on vaan sitä ahdistusta, kun on niin kiinni tossa vauvassa. Lapsen isää kiinnostaa vain oma napa. Olisinpa mäkin mies, että ei tarvitsisi kantaa vastuuta tosta vauvasta. Voisi vaan mennä ja tulla kuinka haluaa. Nähdä lasta silloin kun itselle sopii ja jaksaa tulla katsomaan. Oon niin yksin.
[/quote]
Missä päin asut? Isommissa kaupungeissa saattaa olla tukiryhmiä esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsiville. Voisit soittaa maanantaina ihan terveyskeskukseen ja kertoa hieman noista sun tunnelmista, sieltä varmaan osaavat osoittaa eteenpäin.
[/quote]
Asun pääkaupunkiseudulla. lapseni on yli 7kk. eikai enää pitäisi olla synnytyksenjälkeistä masennusta?
[/quote]
Se ei ole kauhean olennaista, onko masennuksesi synnytyksenjälkeistä vai jotain "muuta", selkeästi sulla on joka tapauksessa tuollaisia tyypillisiä masennusoireita: puhut epätoivoisuudesta, näköalattomuudesta, olet uupunut vauva-arkeen, olet yksinäinen ja elättelet isotuhoajatuksia. Sulla on siinä kuitenkin pikkukaveri, jota kannoit sisälläsi sen 9 kuukautta ja synnytit tähän maailmaan. Se on iso juttu. Et ole enää yksin, vaan tästä eteenpäin sinun valintasi koskettavat myös hänen elämäänsä. Sinä olet hänen elämänsä tärkein asia tälläkin hetkellä. Mutta ei se aina tunnu kivalta ja vastuu painaa.
Uskon että jos olet sinne terveyskeskukseen tai vaikkapa neuvolaan yhteydessä, he ottavat hyvinkin vakavasti sun hyvinvointisi, koska siitä riippuu niin paljon. Esimerkiksi Helsingin Ensikodilla on masentuneille äideille tukitoimintaa.
Kyllä sä selviät!
Asia kerrallaan ja hetki kerrallaan.
Apua kyllä saat esim lapsen hoidossa. Oletko hakenut tukiperhettä?
Jokainen hetki lapsesi kanssa on arvokas! Hänellä ei ole muuta kuin sinut ja kyllä sinäkin alat elämästäsi nauttimaan, jos vain suostut siihen.
Olen itsekin alle vuoden ikäisen lapsen yh ja olen lähestulkoon koko ajan kiinni vauvassa. Aloin kasvattamaan kasveja kotonani ja harrastuksina sen lisäksi on kaupoilla pyöriminen vauvan kanssa. Terassillakin ollaan käyty ilmoja ihastelemassa kahvikupposen äärellä. Puistossakin käydään. VAuva tykkää laskea liukumäkeä ja istua keinussa.
Jos sinulla on varaa, voit myös palkata lapsen hoitajan ja vaihtoehtoja on siihen monia. Muista että lapsesi myös kasvaa ja isompana hänet on paljon helpompi saada hoitoon jonnekin. Kyllä sä jaksat, jos vain haluat!
Käsitin että haluat jaksaa, koska kirjoitit tänne. Keskusteluapuakin saat vaikka mistä, jos sellaista kaipaat. Tukinetistä esim. ja onhan psykanpoliklinikkakin olemassa. Perhetyötä kyselet neuvolosta, jos siitä olisi hyötyä? Jne...
Kuulostaa ikävältä. Voimia sinnepäin! Onko sinulla mitään tukiverkkoa ympärillä? Sukua, ystäviä, ketkä voisivat auttaa lapsenhoidossa? Ensin ottaisivat vaikka viikonlopuksi hoitoon, jotta saisit omaa vapaata aikaa ja levättyä, ja senkin jälkeen auttaisivat enemmän arjessasi? Jos tukiverkkoa ei ole, niin perhetyötekijäkin voisi varmaan jollain tapaa sinua auttaa. Kenenkään ei pidä jäädä yksin pienen lapsen kanssa, vaan täytyy muistaa elää samalla myös omaa elämää. Huomioimalla sekä lapsen, että myös itsensä!
Mikä sun elämässäsi erityisesti hiertää? Oletko hakenut ulkopuolista apua?