Lopetitko pelaamisen äidiksi tullessasi?
Henkilökohtaisesti vituttaa, kun harrastan pelaamista ja moni rouva täydellinen äiti sanoo, että sellaiset lapselliset harrastukset loppuu, kun saan oman lapsen ja lapsi menee aina etusijalle. Että olen koko ajan siinä kiinni ja sitä nyt sitten yllättäen haluan ruveta kutomaan sukkaa ja leipomaan. Ja tätä ei edes ole sanotu vitsillä vaan ihan tosissaan! Anteeksi nyt mutta haluaisin kyllä kuulla kokemuksia (mieluiten pelaavilta), muuttuuko ihmisen perusolemus ja kiinnostuksen kohteet äitiyden myötä oikeasti niin täydellisesti? Minua ei sukan kutomiset kiinnosta paskan vertaakaan, leipoa voin, mutten joka päivä. Kaipa sitä kuvitellaan, että minusta tulee samanlainen ja tulen joskus "järkiini". Tottakai oma aika ja sitä kautta pelaaminen varmasti vähenee, kun viettää aikaa lapsen kanssa, mutta ei mahdu minun kaaliin tuollainen ajatusmaailma, että muuttuisin lapsen myötä jotenkin "paremmaksi" ja yleisesti hyväksyttävämmäksi. Onhan se omituista, kun 30-vuotias nainen pelaa! Mä en jaksa tuota ihmeellistä jankutusta.
Kommentit (25)
No en lopettanut!
Sain esikoisen 27-vuotiaana ja äitiyslomalla pelasin pleikkarilla vauvan nukkuessa. Raskausaika oli yhtä pelaamista, sillä jouduin jäämään sairaslomalle reilusti ennen synnytystä ja mikäs sen mukavampaa kuin maata sohvalla pleikkaa hakkaamassa :D Iltaisin oli sitten miehen vuoro pelata.
Yhä nykyään pelaamme miehen kanssa k18-pelejä iltaisin, kun 2v esikoinen on jo nukkumassa.
Kyllä nyt paistaa viestistäsi niin yököttävä teiniuho, että älä pliis hanki mitään lasta. Et ole kypsä siihen.
Mä toteutin marttaidylliä ja pelasin pleikkaa ennen lasta ja niin teen edelleenkin. Kaikkeen on vain vähemmän aikaa kun vielä opiskelenkin. Kun opiskelut on hoidettu aion pelata taas enemmän. Ennen myös pelasin kaikkia pelejä jotka vähänkin kiinnosti, nykyään pelaan vain sellaisia pelejä jotka todella kiinnostaa. Ennen 6-10 peliä vuodessa, nykyään pari peliä.
Kaikki vastaukset tässä ketjussa on miesten kirjoittamia. Naiset ei pelaa mitään lapsellisia tietokonepelejä.
Joskus tuntuu pahalta tuttavien ja työkaverien puolesta, kun kuulee, että joku on joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestaan perheen perustamisen vuoksi. En usko, että tähän useinkaan on syynä varsinaisesti se, ettei tietty harrastus olisi "sopiva" äidille, vaan se, ettei aikaa harrastamiseen enää ole eikä mies suostu joustamaan omista menoistaan. Yksikin työkaveri oli aiemmin aktiivinen extreme-lajien harrastaja, mutta luopui harrastuksistaan kokonaan lapsen saatuaan. Hänen miehensä kyllä harrastaa samalla tavalla kuin ennenkin. Minusta on surullista, jos parisuhteessa ei saada tehtyä kompromisseja niin, että molemmilla vanhemmilla olisi omaa aikaa.