En tajua naapuria (moikkaamisesta)
Mies moikkailee ja jutteleekin niitä näitä kanssamme, siis myös mieheni (ja enemmän juuri hänen kanssaan), mutta tää puolisonsa - kuin myrkyn niellyt. Kävelee katse maassa ettei vahingossakaan joudu ottamaan silmäkontaktia ja menee vaan, vaikka olisi metrin päässä. En tajua! Miten voi olla elämä noin hankalaa? Paska fiilis tulee tuollaisesta
Kommentit (30)
No mä nyt vaan olen niin ujo. En tarkoita pahalla
Ehkä hänellä on psyykkisiä ongelmia? Anna olla.
Minä tervehdin kaikkia porraskäytävässä. Osa ei vastaa, mitä pidän outona. Toisaalta kaikille ei ole opetettu kotona käytöstapoja, jotkut ovat omissa maailmoissaan jne.
Mä en moikkaa koskaan ketään. Olen vaan epäsosiaalinen ihminen, haluan vältellä ihmisiä.
Ihan samanlainen tapaus on meidän talossa, tai sitten asutaan ap:n kanssa samassa talossa ;) Aluksi yritin tervehtiä, mutta nyt olen jättänyt hänet rauhaan. Kiusallista kun tullaan pihalla vastakkain, ja toinen kääntää katseensa pois.
Meillä samanlainen pariskunta, mutta mies on tuollainen. Nainen taas oikea hölösuu.
Meidän seinänaapurit. Nainen ei moikkaa vaikka sille sanos terve. Tuijottaa vaan hiljaisena ja ilmekään värähtämättä kun kaahaa niiden lastenrattaiden kanssa parkkiksella kotiinsa. Ei tervehdi minua eikä tervehdi miestänikään. On venäläinen. Hänen miehensä ei viitsi olla moikkaamatta mutta ei kyl tervehdikään koskaan ensin vaan vain vastaa. Hän on suomalainen. Ja ei olla kt-naapureita vasn rt-naapureita. Seinänaapureita.
Se on niin ylypiä. Nämä tällaiset lirkuttaa vain sellaisille, jotka on heidän tasollaan ja ehkä hyödyllisiä jollain tapaa.
Meidän naapurin kyylä rouva tervehtii vain opettajaa ja lääkäriä. Ei tervehdi meitä työttömiä:(
Minulla on yksi naapuri ketä en moikkaa vaikka näkisinkin. Johtuen siitä että hän on kahtena ekana moikkauskertana ollut tyly ja ilkeäpuheinen vaikka olin juuri muuttanut tänne. Paras siis varmaan että ollaan molemmat hiljaa kun hänellä ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:04"]Meidän naapurin kyylä rouva tervehtii vain opettajaa ja lääkäriä. Ei tervehdi meitä työttömiä:(
[/quote]
Tää kyylä rouva on perseennuolija
Hyvä että muillakin tällaisia kokemuksia ettei vain mulla. Niin, ja siis miestäni tämä naapurin nainen kyllä moikkaa :) Ehkä minä olen hänen arvollensa jotenkin alhainen. Ap
Meillä on kanssa tuommoinen tapaus naapurina. Ensin yritin tervehtiä, mutta kun se tuntui olevan niin helv. vaikeaa, niin annoin olla. Ei sitä viitti kovin pitkään jonkin hapannaaman nyrpistelyjä katella. Nyt sitten tuijottelee ja vilkuilee mua hämmentyneenä kun en viitsi mitenkään reagoida hänen läsnäoloonsa.
Ja onhan se vähän hämmentävää, kun joka aamu ollaan samaan aikaan viemässä koiria ulos, mutta omapahan on häpeänsä.
Miks jotkut ihmiset ottaa niin henkilökohtaisesti jos joku ei tervehdi ja murehtivat asiaa monta päivää?
Vaikutatte todella rasittavilta naapureilta.
Itse kyllä moikkaan naapureita, jos moikkaavat minulle ja tuttuja naapureita moikkaan joka tapauksessa.
Toisinaan kylläkin kuljen ajatukset ihan jossain muualla kuin vastaantulevissa ihmisissä, joten se on voi voi jos en näe tai kuule, kun minulle joku koittaa jotain sanoa.
Itse ymmärrän että on olemassa ihmisiä, joita ei naapurit kiinnosta. Itse kuulun osittain niihin ihmisiin. Asun kerrotalossa, enkä tähän muuttaessani ajatellut että naapureiden kanssa pitäisi olla jotenkin läheisissä väleissä. Moikkaaminen on askel siihen, enkä tuntemattomia ihmisiä yleensäkään moikkaile.
Jos tervehdin jotakuta, joka ei tervehdi takaisin, niin eipä tuo jää kaivelemaankaan.
Sellaiset naapurit ovat rasittavia, jotka tuputtamalla tuputtavat itseään. Onneksi sellaiset eivät ole kauaa naapureinani viihtyneet :D
18:sta. Päivittäin kun nähdään ja vierekkäin kun asutaan niin olisihan se ihan kiva huomioida toinen vastaantullessa. En tarkoita että siinä pitää jäädä juttelemaan yhtään mitään kunhan vain tervehtisi. Meitä on moneen lähtöön, ei taida ihmset ymmärtää kuin tympeä kuva jää tällaisesta pienestä ei-eleestä. Ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:33"]
18:sta. Päivittäin kun nähdään ja vierekkäin kun asutaan niin olisihan se ihan kiva huomioida toinen vastaantullessa. En tarkoita että siinä pitää jäädä juttelemaan yhtään mitään kunhan vain tervehtisi. Meitä on moneen lähtöön, ei taida ihmset ymmärtää kuin tympeä kuva jää tällaisesta pienestä ei-eleestä. Ap
[/quote]
Ymmärrätkö ettei päivittäinen kohtaaminen ja lähekkäin asuminen tee sinusta välttämättä jotenkin merkittävää ihmistä sille naapurille edes moikkaus mielessä?
Itsellänikin on naapureita joita tapaan päivittäin, mutta emme huomioi toisiamme millään tavalla. Ei se minua haittaa lainkaan. Toki jos naapuri ottaa itse kontaktia, niin vastaan siihen. Ymmärrän silti että on ihmisiä jotka eivät halua vastata toisen moikkauksiin ja se on minulle ok.
Meille tuli uudet naapurit kesän alussa. Nainen tuli juttelemaan, kun kitkin aitamme ulkopuolella. Kerroin hänelle, ettei tarvitse ihmetellä, jos en moikkaa, sillä olen kasvosokea. - Muutamia ihmisiä olen opetellut tunnistamaan esim. tavasta liikkua, mutta kun en vaan muista kenenkään kasvoja.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 09:50"]
Meidän seinänaapurit. Nainen ei moikkaa vaikka sille sanos terve. Tuijottaa vaan hiljaisena ja ilmekään värähtämättä kun kaahaa niiden lastenrattaiden kanssa parkkiksella kotiinsa. Ei tervehdi minua eikä tervehdi miestänikään. On venäläinen. Hänen miehensä ei viitsi olla moikkaamatta mutta ei kyl tervehdikään koskaan ensin vaan vain vastaa. Hän on suomalainen. Ja ei olla kt-naapureita vasn rt-naapureita. Seinänaapureita.
[/quote]
Typerää vedota kansallisuuteen. Meilläkin on naapurina suomalais-venäläinen perhe, jossa mies tyytyy heilauttamaan kättään pihamaalla mutta rouva tulee aina iloisesti juttelemaan. Ja rouva siis on Venäjältä.
Sinä et tiedä, mitä hänelle on tapahtunut ja miksi hän on tuommoinen. Annahan hänen olla rauhassa, kun kerran saat itsekin olla omanlaisesi.