Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi keski-ikästymisen jälkeen koetaan ettei enää kannata/voi/jaksa ryhtyä siihen ja siihen?
07.03.2022 |
Vaikea käsittää tätä asiaa näin 30 vuotiaana (ja tästä nuoresta iästä se kuulemma johtuukin). Eli miksi monesti yli 45 vuotiaille iskee ajatusmaailmaan se että nyt ei enää kannata tai voi ryhtyä mihinkään uuteen, ei opiskella, ei vaihtaa asuinpaikkaa, ei ottaa paljoa velkaa jne lista on loputon. Ei koske siis niitä, jotka ovat tyytyväisiä sen hetkiseen elämäänsä, vaan niitä joilla vähän joka juttu on huonosti ja olis pitäny nuorempana sitä ja tätä. Olenko minä vaan naiivi kun kuvittelen ettei koskaan ole liian myöhäistä YRITTÄÄ jos vaan intoa ja tahtoa löytyy. Poikkeus tietysti fyysiset asiat, joihin ei voi vaikuttaa eli naisen raskaaksi tuleminen ym. Tämän takia vanheneminen pelottaa jos itsestäni tulee myöhemmin aivan samanlainen ja naureskelen muistellessa tätä tämänhetkistä optimistista ajatusmaailmaa.
Kommentit (38)
Samaa ihmettelen minäkin. Ei ikä ole estänyt tekemästä asioita, joita haluan.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin yksilöllistä. Ehkä enemmänkin kyse on siitä , miten suuria riskejä uskaltaa/haluaa ottaa. Elämänkokemus saa harkitsemaan isoja päätöksiä pitempään, mutta se ei silti estä ottamasta uusia askeleita uuteen suuntaan.
Olen viiskymppinen ja en nykyään jaksa oikein mitään. En edes itseäni. Viimeisen parin kuukauden aikana lisäksi on tullut outo väsymys ja voimattomuus. Kaupassa käyntikin on ponnistus.
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
suomi on muuttunut niin syyväksisuvaakkii maaksi etten sitä aijo tukea kun täytän 45v olen maksanut tarpeeksi veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen minäkin. Ei ikä ole estänyt tekemästä asioita, joita haluan.
N45
Olet 'nuori'. Itsellä ikää 54, ja ekaa kertaa alkaa tuntua, etten enää jaksa innostua uusien asioiden opettelusta entiseen malliin. En enää tiedä, jaksaisinko aloittaa uudessa vaativassa työssä, jos nyt tämän ikäisenä sellaisen saisin, tai opiskella työn ohessa mitään isompaa. Muuten kyllä alkaisi vapaus koittaa, voisi muuttaa minne huvittaa, kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen. Tähän asti on ollut pakko pysytellä näissä ympyröissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
En ole tullut äidiksi vanhana vaan sen ikäisenä, että minulla on varaa omistaa puolet 5-henkisen perheen tarpeisiin riittävän suuresta kodista. Koulutetut ihmiset hankkivat lapset sen ikäisenä, etteivät joudu kasvattamaan heitä vuokra-asunnossa tai huonolla alueella.
Me olemme tyytyväisiä näin. Toivottavasti sinäkin tulet joskus tyytyväiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
En minä ainakaan joutunut kärsimään lapsena mistään äidin ikääntymisen oireista, hyvin jaksoi vaikka sai minut yli nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
En ole tullut äidiksi vanhana vaan sen ikäisenä, että minulla on varaa omistaa puolet 5-henkisen perheen tarpeisiin riittävän suuresta kodista. Koulutetut ihmiset hankkivat lapset sen ikäisenä, etteivät joudu kasvattamaan heitä vuokra-asunnossa tai huonolla alueella.
Me olemme tyytyväisiä näin. Toivottavasti sinäkin tulet joskus tyytyväiseksi.
Minkä ihmeen takia vuokra-asunto olisi jotenkin huono paikka kasvattaa lapsia?! Ihan muista asioista perheen onnellisuus koostuu. Itse elin lapsuuden omakotitalossa (omistus), en ymmärrä miten se olisi tehnyt lapsuudestani paremman kuin vuokra-asunnossa asuneiden kaverien lapsuus. No jaa, iso piha oli kiva.
Kukaan ei ota töihin. Ei voi laskea sen varaan että kyllä se järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Kateellinen mistä? Mummoäitiydestäkö?
Ei kaikille käy noin, mutta monet vain "keskiluokkaistuvat" tietyn iän ja tiettyjen elämäntapahtumien seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska, kuten ap jo melkein tajuaakin, tämä koskee nimenomaan sellaisia asioita, joisa on puhujalle Paljon Työtä, ja joiden hyöty tulee vasta pitkän ajan päästä. Niinpä noin puhujat kokevat, että vaadittava työ on liian suuri siihen nähden, miten paljon siitä ehtii hyötyä. Tämä on ihan puhdasta matematiikkaa, eikä siinä ole mitään halveksuttavaa sinänsä.
Minulle esimerkiksi opiskelu on aina ollut helppoa ja kouluttaudun viisikymppisenä jatkuvasti lisää. Tällä hetkellä opiskelen työni menetelmiä, kieliä ja johtamisen eri puolia osin ihan huvikseni ja osin koska siitä on urallani hyötyä. Mutta sepä onkin minulle helppoa ja lasken että siihen mitättömään vaivaan - ellei suorastaan hupiin - nähden ehdin vielä saamaan suurta hyötyä kymmeniä vuosia. Voisin tarpeen vaatiessa opetella kokonaan uuden ammatinkin, ja pitäisin sitä ihan järkevänä, koska ehtisinhän tehdä 15-20 vuotta duunia siinä ammatissa. En kuitenkaan aloita esimerkiksi taitoluisteluharrastusta, koska se olisi ihan hirveä vaiva, enkä todellakaan ehtisi hyötyä siitä mitään: olen joka tapauksessa jo taitoluistelijaksi liian vanha. Sama pätee esim maratonin juoksuun: saisin varmaan itseni sellaiseen kuntoon, että jaksaisin sen juosta, mutta mitä iloa siitä minulle olisi? Ei mitään.
Tältä pohjalta kykenen myös ymmärtämään sen, että ne ihmiset, jotka eivät nauti uuden oppimisesta samalla laila kuin minä, eivät pidä järkevänä lähteä opiskelemaan jonkun jäljellä olevan kymmenen -kahdenkymmenen vuoden työuran vuoden takia, koska heille siinä on paljon työtä ja siihen verrttuna vähän hyötyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen minäkin. Ei ikä ole estänyt tekemästä asioita, joita haluan.
N45
Olet 'nuori'. Itsellä ikää 54, ja ekaa kertaa alkaa tuntua, etten enää jaksa innostua uusien asioiden opettelusta entiseen malliin. En enää tiedä, jaksaisinko aloittaa uudessa vaativassa työssä, jos nyt tämän ikäisenä sellaisen saisin, tai opiskella työn ohessa mitään isompaa. Muuten kyllä alkaisi vapaus koittaa, voisi muuttaa minne huvittaa, kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen. Tähän asti on ollut pakko pysytellä näissä ympyröissä.
Tavallaan joo, mutta aikomukseni on kyllä säilyttää tämä sama innostunut asenne elämään kymmenenkin vuoden päästä jos se vain minusta on kiinni, eli jos terveys pysyy hyvänä. Ja pidempäänkin. Ei tietenkään ole mitään pakko tehdä jos ei kiinnosta, mutta olisi sääli jättää jotain tekemättä vain sen takia ettei enää jaksa tai uskalla.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Kateellinen mistä? Mummoäitiydestäkö?
Mitä se sellainen mummoäitiys mahtaa olla? Mummoikäiset ovat 70-vuotiaita.
45v olen ja just vaihdoin ammattia taloushallinnon tradenomiksi ja tarkoitus vielä jatkaa parin vuoden päästä YAMK -opintoihin. Viihdyn töissä ja harrastan retkeilyä, matkustamista.. Elämän suhteen olen edelleen utelias ja haluan oppi eri asioita mahdollisimman paljon. Elämä on tosi mielenkiintoista.
Minä teen ensimmäistä graduani, 57-vuotiaana. Tarkoitus on valmistua vielä tänä vuonna.
Viisikymppisenä opettelin kaksi täysin uutta, harvinaista kieltä. Siellä itse asiassa syntyi ajatus yliopisto-opinnoista.
Lapsia ei ole – ihan oma päätös. Aikaa ja energiaa riittää paremmin kaikkeen itseä kiinnostavaan.
Alue: Aihe vapaa
Asioiden muuttaminen tulee valitettavasti vaikeammaksi. On aivan eri asia valmistua uuteen ammattiin 25- kuin 50-vuotiaana. Työllistyminen on vaikeampaa, vaikka olisi intoa, tarmoa ja tuoreet paperit. Lisäksi muuttaminen työn tai opintojen perässä on hankalampaa asunnon, perhesuhteiden jne. vuoksi.
Asunnot ovat kasvukeskuksissa sen verran kalliita, että jos viisikymppisenä herää haluun hankkia ensiasunnon, tulee kiire maksaa se ennen eläkeikää tai silloin iskee köyhyys. Lisäksi ihminen vissiin vanhemmiten muuttuu laiskaksi, mukavuudenhaluiseksi ja riskinottohaluttomaksi.