Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi keski-ikästymisen jälkeen koetaan ettei enää kannata/voi/jaksa ryhtyä siihen ja siihen?
07.03.2022 |
Vaikea käsittää tätä asiaa näin 30 vuotiaana (ja tästä nuoresta iästä se kuulemma johtuukin). Eli miksi monesti yli 45 vuotiaille iskee ajatusmaailmaan se että nyt ei enää kannata tai voi ryhtyä mihinkään uuteen, ei opiskella, ei vaihtaa asuinpaikkaa, ei ottaa paljoa velkaa jne lista on loputon. Ei koske siis niitä, jotka ovat tyytyväisiä sen hetkiseen elämäänsä, vaan niitä joilla vähän joka juttu on huonosti ja olis pitäny nuorempana sitä ja tätä. Olenko minä vaan naiivi kun kuvittelen ettei koskaan ole liian myöhäistä YRITTÄÄ jos vaan intoa ja tahtoa löytyy. Poikkeus tietysti fyysiset asiat, joihin ei voi vaikuttaa eli naisen raskaaksi tuleminen ym. Tämän takia vanheneminen pelottaa jos itsestäni tulee myöhemmin aivan samanlainen ja naureskelen muistellessa tätä tämänhetkistä optimistista ajatusmaailmaa.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Kateellinen mistä? Mummoäitiydestäkö?
Mitä se sellainen mummoäitiys mahtaa olla? Mummoikäiset ovat 70-vuotiaita.
70-vuotiaana mummoksi tullut on tehnyt omansa 35-vuotiaana, joka on taas tehnyt lapsen 35-vuotiaana. Omaan ikäluokkaansa nähden siis aika iäkäinä molemmat. Usein ensimmäinen lapsenlapsi syntyy 50-60v. iässä.
Miten jaksat aina jauhaa tätä samaa? Sinun itsesi kannattaisi varata aika sieltä mt-palveluista, koska olet täysin pimeä. Aivan sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Onneksi itse innostuin tosissani opiskelemaan vasta päälle nelikymppisenä! Eka amk tutkinto nyt plakkarissa ja seuraavaksi yamk tai yliopisto! Opiskelu on kivaa!
Koska ei tarvitse enää, kun on saavutettu jotakuinkin vakaa asema. Ja samasta syystä nuorena jaksaa kun ei ole vielä mitään mitä haluaisi.
Keski-ikäinen kirjoitti:
Asioiden muuttaminen tulee valitettavasti vaikeammaksi. On aivan eri asia valmistua uuteen ammattiin 25- kuin 50-vuotiaana. Työllistyminen on vaikeampaa, vaikka olisi intoa, tarmoa ja tuoreet paperit. Lisäksi muuttaminen työn tai opintojen perässä on hankalampaa asunnon, perhesuhteiden jne. vuoksi.
Asunnot ovat kasvukeskuksissa sen verran kalliita, että jos viisikymppisenä herää haluun hankkia ensiasunnon, tulee kiire maksaa se ennen eläkeikää tai silloin iskee köyhyys. Lisäksi ihminen vissiin vanhemmiten muuttuu laiskaksi, mukavuudenhaluiseksi ja riskinottohaluttomaksi.
Muuttaminen työn tai opintojen perässä tuntuu ylivoimaiselta, vaikka ei ole omistusasuntoa tai "perhesuhteita". Olisi pakko vaihtaa alaa, mutta ei vaan huvita, ajatuskin inhottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Tai vapaaehtoistyö yhdistyksissä.Suomessa on mistä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Kateellinen mistä? Mummoäitiydestäkö?
Mitä se sellainen mummoäitiys mahtaa olla? Mummoikäiset ovat 70-vuotiaita.
Kun nelikymppiset sikiää vanhoilla päivillään eltaaltuneilla munasoluillaan. Kannattaa varata ajoissa lapsille ajat mt-klinikalle, etenkin jos isä on vielä pappaisä.
Puhumattakaan eltaantuneista 40v ja jopa vanhemmista äijistä, jotka mätääntyneillä siemenillä yrittää saada lapsia! Vanhojen miesten lapsista tulee vammaisia!
Sinä olet ihan eltaantunut. Hyi yäk mikä tyyppi. Ihmekään kun et ole parisuhdetta saanut, kun et kelpaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias ja en koe noin. Tavoite-eläkeikäni on 68 vuotta ja se tulee nousemaan. Lapset olen hankkinut neljänkympin molemmin puolin. Koska vanhemmuuteni on nuorta, koen itseni muutenkin nuoreksi.
Ei se vanhana äidiksi tuleminen sinusta silti ikääsi nuorempaa tee, ihan samat ikääntymisen oireet ne tulevat sinullekin. Nyt vain lapset joutuvat kärsimään niistä pieninä.
T. Vanhan synnyttäjän lapsi, joka ei itse tekisi ikinä lapsia yli 35-vuotiaana.
Jaahas, nyt ilmestyi ensimmäinen kateellinen ketjuun.
Kateellinen mistä? Mummoäitiydestäkö?
Mitä se sellainen mummoäitiys mahtaa olla? Mummoikäiset ovat 70-vuotiaita.
70-vuotiaana mummoksi tullut on tehnyt omansa 35-vuotiaana, joka on taas tehnyt lapsen 35-vuotiaana. Omaan ikäluokkaansa nähden siis aika iäkäinä molemmat. Usein ensimmäinen lapsenlapsi syntyy 50-60v. iässä.
Miten jaksat aina jauhaa tätä samaa? Sinun itsesi kannattaisi varata aika sieltä mt-palveluista, koska olet täysin pimeä. Aivan sekopää.
Minä en tiedä, mistä te tunnette toisenne täällä? Useimmilla ei ole nimimerkkiä.
Eikö tuo nyt kuitenkin pidä paikkansa? Jos saa 35-vuotiaana lapsen, joka saa 35-vuotiaana lapsen, niin silloin tulee 70-vuotiaana mummoksi? Voihan nuo tietysti olla 30/40 tai 38/32 tms. mutta summan on oltava 70.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Voi kuule, minulla on ollut harrastuksia vaikka kuinka, mutta harrastuksillakin on tietty elinkaari. Korona ja pari ikävää vaivaa on myös karsinut niitä. Toki jotain on vieläkin, mutta ne ovat pientä näpertelyä ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Voi kuule, minulla on ollut harrastuksia vaikka kuinka, mutta harrastuksillakin on tietty elinkaari. Korona ja pari ikävää vaivaa on myös karsinut niitä. Toki jotain on vieläkin, mutta ne ovat pientä näpertelyä ne.
Mene johonkin eläkeläiskuoroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Onneksi itse innostuin tosissani opiskelemaan vasta päälle nelikymppisenä! Eka amk tutkinto nyt plakkarissa ja seuraavaksi yamk tai yliopisto! Opiskelu on kivaa!
Olen tuo jolle vastasit. Tein kaksikin tutkintoa päälle 40v., (ja olin myös innoissani), mutta eivät johtaneet mihinkään. Yliopisto on jo käyty nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Tai vapaaehtoistyö yhdistyksissä.Suomessa on mistä valita.
Teen jo sellaista, mutta on aika näpertelyä suoraan sanoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.
Mikset mene johonkin ilmaiseen harrastukseen? Tapaisit muita ihmisiä ja saisit sisältöä elämään. Tai vaikka seurakunnan vapaaehtoistyö?
Tai vapaaehtoistyö yhdistyksissä.Suomessa on mistä valita.
Työtön tarvitsee palkkatöitä, eikä ilmaistöitä. Vain palkkatöissä käyvä voi ehdottaa näin typerää ideaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen ensimmäistä graduani, 57-vuotiaana. Tarkoitus on valmistua vielä tänä vuonna.
Viisikymppisenä opettelin kaksi täysin uutta, harvinaista kieltä. Siellä itse asiassa syntyi ajatus yliopisto-opinnoista.
Lapsia ei ole – ihan oma päätös. Aikaa ja energiaa riittää paremmin kaikkeen itseä kiinnostavaan.
Tuossa varmaan suurin syy, miksi on niin paljon niitä, joista ketjun aloittaja puhuu. Monella 45-vuotiaalla kaikki aika ja energia menee töissä ja arjen pyörittämisessä.
Ihmiset ovat niin stereotypioiden aivopesemiä, että tietyn ikäisenä pitäisi olla tietynlainen. Olen jopa kuullut erään keski-ikäisen sanovan, että ei voi enää lähteä väkivaltaisesta suhteesta, koska on liian vanha asumaan yksin. Siinä ei tietenkään ole minkäänlaista logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen ensimmäistä graduani, 57-vuotiaana. Tarkoitus on valmistua vielä tänä vuonna.
Viisikymppisenä opettelin kaksi täysin uutta, harvinaista kieltä. Siellä itse asiassa syntyi ajatus yliopisto-opinnoista.
Lapsia ei ole – ihan oma päätös. Aikaa ja energiaa riittää paremmin kaikkeen itseä kiinnostavaan.
Tuossa varmaan suurin syy, miksi on niin paljon niitä, joista ketjun aloittaja puhuu. Monella 45-vuotiaalla kaikki aika ja energia menee töissä ja arjen pyörittämisessä.
Niin, elämä on valintoja, joista jokainen kantaa itse vastuun.
Vierailija kirjoitti:
45v olen ja just vaihdoin ammattia taloushallinnon tradenomiksi ja tarkoitus vielä jatkaa parin vuoden päästä YAMK -opintoihin. Viihdyn töissä ja harrastan retkeilyä, matkustamista.. Elämän suhteen olen edelleen utelias ja haluan oppi eri asioita mahdollisimman paljon. Elämä on tosi mielenkiintoista.
Mistähän tälläisen enerfian saisi. Minua ei kiinnosta oikein mitään ja kunnianhimoa on tasan 0. Ja ei, en ole masentunut., omen ollut tällaisella luonteenlaadulla ikäni.
Alue: Aihe vapaa
Tämän tajuat itse sitten viiskymppisenä. Ei ole oikein mitään motivoivaa enää. Ei voi perustaa perhettä enää, ja jos on jo monta tutkintoa, ei jaksa enää uusia tehdä eikä edes oteta opiskelemaan (itse en pääse edes Te-toimiston kursseille perusteena "ei koulutustarvetta"). Kun ei ole töitä, ei ole rahaa, ei voi kummia suunnitellakaan. Ei ole oikein mitään.