Järkyttyisitkö jos lapsesi olisi homo?

Yllättynyt enemmän kuin järkyttynyt. Tietenkin järkyttyisin siitä että vielä on ihmisiä joilla on ongelma homojen kanssa.

Miehen kanssa on keskusteltu asiasta, ja kummallekin on ihan ok, vaikka poika olisi homo, onhan hän sentään meidän oma lapsemme. Kyllä mä kuitenkin vähän olisin järkyttynyt, jos hänestä tulisi sellainen hottis-ohjelman homo, nimeä en muista.

En. Vielä ei tässä suvussa homoja ole ollut joten olisi ihan hauskaa vaihtelua :D Mutta 16:n tavoin en itsekään mitään bb-nikoa jaksaisi.

En järkyttynyt, kun tytär ilmoitti muutama vuosi sitten olevansa bi-seksuaali. Lähisuvussa on myös homomies. Kaikki ok. Rakkaitani ovat.

Itse en vain hyväksy uutta avioliittolakia ja olen kertonut sen.

Itse näin homopoikana sitä kyllä pelkää, että vanhempani alkavat vihaamaan minua, kun saavat tietää lapsensa olevan saastainen syntinen :( Olen alkanut varautumaan henkisesti siihen, että voin jäädä tyhjän päälle, jos vanhempani saavat selville suuntautumiseni. Onneksi sentään poikaystävä löytyy tuekseni. Tätä se todellisuus on vielä nykypäivänäkin joillakin meistä, vaikka elämme jo vuotta 2015 :/ Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia, jos ette ole valmiita rakastamaan heitä ehdoitta! vm.-91

No en järkyttyisi vaan lapseni saa vapaasti sellainen, kun on. Seurustelukumppanit ovat myös aina tervetulleita käymään.

Yllättyisin hiukan, ainakin tähän mennessä ollut vain tyttöjen kanssa. En järkyttyisi tai mitään, olkoon kenen kanssa lystää

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:55"]

Kyllä. Haluan lastenlapsia, jotka saavat elää normiperheessä.

[/quote]Aamen ja halleluja!

En tietenkään. Olkoon kenen tai vaikka monien kanssa jos tahtoo. Ei se ole niin vakavaa.

En usko että järkyttyisin. Tosin olen itse biseksuaali.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 21:33"]No en järkyttyisi vaan lapseni saa vapaasti sellainen, kun on. Seurustelukumppanit ovat myös aina tervetulleita käymään.
[/quote]

Vahingossa alapeukutin!

En, lapseni ovat omia persooniaan, vanhempana he tekevät itse omat valintansa ja kulkevat tietä joka on HEILLE oikea. Vaikka he ovatkin minun lapsiani, he eivät ole velvollisia elämään niin kuin minä olisin ehkä joskus ajatellut, heidän tehtävänsä ei ole olla minun haaveideni täyttäjiä. Ja tämä pätee ihan koulutustasoon, ammatin valintaan, asuinpaikkaan, parisuhteeseen, perheen perustamiseen etc. ne ovat heidän omia valintojaan, eivät minun.

Minun tehtäväni äitinä on tukea ja rakastaa, olla sellainen vanhempi jolle lapsi uskaltaa tulla kertomaan kaiken.

(Mutta tottakai oikeasti haitallisiin ja elämää tuhoaviin asioihin puuttuisin kynsin ja hampain, rikollisuuteen, huumeisiin, tupakointiin, liialliseen alkoholin käyttöön jne.)